Olen pian 30, ja ahdistaa ettei vanhuus oikeasti ole enää kauhean kaukana
Elämän rajallisuuden on lopullisesti ymmärtänyt viimeaikoina ja katuu asioita mitä nuorempana teki ja jätti tekemättä. Olisipa elänyt enemmän ja ollut tuhlaamatta aikaa vääriin ihmisiin
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 40v ja kyllä tuntuu, että elämä on eletty. Töitä on ja rahaa omiin tarpeisiin riittää. Mitään muuta ei ole. Käyn ylipitkää päivää töissä, syön ja nukun. Joskus juon olutta mikäli sellainen ihme kuin vapaa-aika astuu kuvioihin.
Kyllä elämä pitää olla jo viimeistään 30v valmiina, jos perheen haluaa. Minulle ei ole siunaantunut perhettä tai vaimoa. M40
No voi sinnuuu. Olethan vielä nelikymppisenä nuori ja miehenä aikaa lapsenkin hankintaan on. Mutta sun elämä menee ohi, jos asenne on tuollainen, että vaan istut kotona ja oletat että Posti tuo sulle sinne kotiin valmiina paketissa perheen ja vaimon.
Hanki elämääsi vähän muutakin kuin työntekoa. Harrasta ja matkustele. Mene ihmisten pariin. Lähde vaikka vapaaehtoistyöhön KVT:n kautta.
No voi voi kun te olette " vanhoja"! Näin lähes seniorina pari juttua sanon: Parasta työaikaa mielestäni on juuri 30- 45 vuotiaana! Jos sinulla on duuni jossa viihdyt. Kannattaa pitää liikunnasta huolta, ulos, ja lenkille, voimistelua, kahvakuulaa, palloilua! Varmasti kannattaa, ei se muusta ole kiinni ku lähtemisestä!
Vierailija kirjoitti:
No voi voi kun te olette " vanhoja"! Näin lähes seniorina pari juttua sanon: Parasta työaikaa mielestäni on juuri 30- 45 vuotiaana! Jos sinulla on duuni jossa viihdyt. Kannattaa pitää liikunnasta huolta, ulos, ja lenkille, voimistelua, kahvakuulaa, palloilua! Varmasti kannattaa, ei se muusta ole kiinni ku lähtemisestä!
Uskotaan uskotaan!! Jos noita numeroita on ihan välttämättä pakko syynätä, niin pakostahan itsensä vanhaksi tuntee oli ikävaihe mikä tahansa!
Vierailija kirjoitti:
30v on minusta vasta sellainen ikä että voi alkaa harkitsemaan suhdetta ja lapsia, lapsia ei kannata tehdä silloin kun on vielä lapsi itsekin, 30v ei todellakaan ole mikään vanhus.
Kaikkihan ei ole lapsia esim.20-vuotiaana.
Niin, kuolet vanhuuteen ehkä jo 60 vuoden päästä.
Vielä 3O vuoden kuluttuakin olet vielä työikäinen, joten ei ole vanheneminen lähelläkään.
Hahahahah parikyt vuotta vielä nii helpottaa….elämä on niin simppeliä ja ihanaa heti kun lopettaa stressaamisen ja haluamisen ja vertailun. Mut se ottaa aikansa. Semmonnen 50 v meni itellä mut on se ollu wörttiä. Fiksumpi ois voinu olla mut mitä sitä miettimään. Kandee vaan päästää irti ja nauttia matkasta!!!
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen niin että olen ollut aikuinen vain viitisen vuotta (25-30). Olen siis vielä hyvin nuori aikuinen, joka vasta aloittelee ison ihmisen elämäänsä. Vanheneminen ei pelota, koska minusta näyttää siltä että vanhemmat ihmiset ovat kauniita ja itsevarmoja.
💌Hurmaava kommentti. E🤍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. 35v kohdalla oppii kantapään kautta elämän rajallisuuden, kun ikätovereita lakoaa ympäriltä. Ei oikein voi muuta kuin hyväksyä millainen eletty elämä on ollut ja yrittää nauttia viimeisistä vuosista.
Kaikki eivät elä juoppo- tai nistipiireissä, joissa on jotenkin normaalia, että 35-vuotiaita kuolee ympäriltä läjäpäin. Samoin normaali 35-vuotias ei puhu "viimeisistä vuosista".
Hyvä kommentti. E
Olen itse jo 32. Kiva että on vielä omat hampaat ja pystyy asumaan itsenäisesti. Taloon piti tosin asentaa porrashissi kun rollaattorilla ei pääse yläkertaan. Kaihi ei onneksi ole vielä alkanut vaivaamaan että kiikkustuolissa voi iltaisin vielä katsella valokuvia nuoruudesta.
Tuo on vaan kolmekymppisyyteen liittyvää hömpötystä, menee kyllä ohi. Itse just täytin 50 ja ei ole yhtään vanha olo eikä vanhuus mielessä. Parempaahan tämä on nyt, kun lapset jo isoja, ei urapaineita eikä mitään muitakaan paineita. Saa vaan olla ja mennä mielensä mukaan.
Samoin tässä ajattelin. Olen vähän yli 60, enkä tunne itseäni vanhaksi. Hyvä ikä, kun on elämänkokemusta ja sen kautta varmuutta.