Lue keskustelun säännöt.
Olen pian 30, ja ahdistaa ettei vanhuus oikeasti ole enää kauhean kaukana
29.04.2026 |
Elämän rajallisuuden on lopullisesti ymmärtänyt viimeaikoina ja katuu asioita mitä nuorempana teki ja jätti tekemättä. Olisipa elänyt enemmän ja ollut tuhlaamatta aikaa vääriin ihmisiin
Kommentit (51)
Muistan miten siinä kaksnelosena kuvittelin kauhuissani masentuneena mielessäni aikaa kun olen 35v ja nyt olen jo 45v, voi perhana. Jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin "luovuttaa" tuollaisen ajattelun kanssa ja on silleen paskat, olkoon ja menköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä selitätte, valittakaa sitten kun olette 45v ja alkaa jo vaivojakin tulemaan.
No mutta eihän 34-vuotiaalla kestä kuin hetki kun on 45v? Aika menee niin nopeaa... t.34v
No ei se nyt noin nopeasti mene. Omassa elämässä ainakin tapahtui paljon tuolla aikavälilä.
Surullista, että jotkut jo 30v kuvittelee, että elämää ole paljon jäljellä. Mä täytän 47v kesällä enkä ajattele noin. Mulla on vielä paljon suunnitelmia elämälle.
Varmaan johtuu somesta
Oon 47n ja voin todeta että aika kului nopeasti. Ja kannattaa leikkiä vetreää jopa raikasta niin kauan kuin lihakset joustavat. Mutta siinä rajoissa ettei kukaan saa sydänkohtausta. Ja lisätään kosteuttavaa kasvovoidetta. Aikamatkustus.
Aijai, aikaisin olet vanhennut. Itse olen 45 ja mikään ei vielä roiku, vaivaa tai ole vanhentunut. Oletan, että vanhentuminen alkaa noin 55-vuotiaana, jos nyt alkaa. Jotkut on ikinuoria, kuten Anu Sinisalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet nainen. Se on varmaan kamalaa, kun ei voi käyttää ihmisiä enää hyväkseen ja hokea mä haluan olla vain kaveris.
Vierailija kirjoitti:
30v on minusta vasta sellainen ikä että voi alkaa harkitsemaan suhdetta ja lapsia, lapsia ei kannata tehdä silloin kun on vielä lapsi itsekin, 30v ei todellakaan ole mikään vanhus.
Ja sitten ihmetellään kun se raskautuminen ei onnistukkaan kun ikää rupeaa olemaan reilu 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on. 35v kohdalla oppii kantapään kautta elämän rajallisuuden, kun ikätovereita lakoaa ympäriltä. Ei oikein voi muuta kuin hyväksyä millainen eletty elämä on ollut ja yrittää nauttia viimeisistä vuosista.
Mun parhaat jaksot elämässä ovat tähän asti olleet kun olin 31-37-vuotias ja vielä parempi jakso kun olin 48-59 -vuotias. Nyt olisi muuten ihan kivaa näin eläkeiässä ellei olisi terveysongelmia. En siis oikeasti haluaisi olla nuori. Nuorena jotkut asiat ovat paremmin, mutta monet asiat ovat vaikeampia, koska ei tunne itseään, ei tiedä mitä haluaa ja jos jotain haluaa, ei lopulta tiedä onko se haluamisen arvoista, ei ole elämänkokemusta käsitellä monia tilanteita ja on niin paljon opittavaa ja tehtävää, että pääsee edes uran ja itsenäisen elämän ensimmäisten kynnysten yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on hassua kun kaikille tulee toi "kriisi" jossain kohtin 28-35 vuotiaana. Se varmaan johtuu siitä ettei nuorena aivot ole kehittyneet kunnolla ja ei edes tajua, että itsekin sitä joskus vanhenee :D
Näin se on. Ennen tuota ikävaihetta kuuluisi luonnon mielestä lisääntyäkin, myöhemmin kun ymmärtää paremmin kaikki lisääntymisen riskit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on hassua kun kaikille tulee toi "kriisi" jossain kohtin 28-35 vuotiaana. Se varmaan johtuu siitä ettei nuorena aivot ole kehittyneet kunnolla ja ei edes tajua, että itsekin sitä joskus vanhenee :D
Näin se on. Ennen tuota ikävaihetta kuuluisi luonnon mielestä lisääntyäkin, myöhemmin kun ymmärtää paremmin kaikki lisääntymisen riskit.
No en mä ainakaan ymmärtänyt mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on hassua kun kaikille tulee toi "kriisi" jossain kohtin 28-35 vuotiaana. Se varmaan johtuu siitä ettei nuorena aivot ole kehittyneet kunnolla ja ei edes tajua, että itsekin sitä joskus vanhenee :D
Ei tule kaikille. Ei ollut mitään vaikutusta noilla ikävuosilla itseen eikä ollut mitään kriisiä. Nyt ehkä vähän jo ahdistaa oma ikä näin 46-vuotiaana, mutta vain pientä ahdistusta. Kaukana kriisistä.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. 35v kohdalla oppii kantapään kautta elämän rajallisuuden, kun ikätovereita lakoaa ympäriltä. Ei oikein voi muuta kuin hyväksyä millainen eletty elämä on ollut ja yrittää nauttia viimeisistä vuosista.
Kaikki eivät elä juoppo- tai nistipiireissä, joissa on jotenkin normaalia, että 35-vuotiaita kuolee ympäriltä läjäpäin. Samoin normaali 35-vuotias ei puhu "viimeisistä vuosista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla tavalla vanhenee varmasti aikaisin ja aika onkin hyvä käyttää tulevan ikääntymisen murehtimiseen. Voi morjens.
Vierailija kirjoitti:
Aijai, aikaisin olet vanhennut. Itse olen 45 ja mikään ei vielä roiku, vaivaa tai ole vanhentunut. Oletan, että vanhentuminen alkaa noin 55-vuotiaana, jos nyt alkaa. Jotkut on ikinuoria, kuten Anu Sinisalo.
Eihän ap sanonut et on vanhentunut vaan et ahdistaa vanheneminen
Minä olen 40v ja kyllä tuntuu, että elämä on eletty. Töitä on ja rahaa omiin tarpeisiin riittää. Mitään muuta ei ole. Käyn ylipitkää päivää töissä, syön ja nukun. Joskus juon olutta mikäli sellainen ihme kuin vapaa-aika astuu kuvioihin.
Kyllä elämä pitää olla jo viimeistään 30v valmiina, jos perheen haluaa. Minulle ei ole siunaantunut perhettä tai vaimoa. M40
Vierailija kirjoitti:
Mitä selitätte, valittakaa sitten kun olette 45v ja alkaa jo vaivojakin tulemaan.
Mitähän vaivoja?
N61
Hieno asenne. Sama vaikka alat nukkua ruumisarkussa.
Latvalahoilla on tavallisesti kummallisia kuvitelmia, joten ongelmasi ei yllätä.
No ei se nyt noin nopeasti mene. Omassa elämässä ainakin tapahtui paljon tuolla aikavälilä.
Surullista, että jotkut jo 30v kuvittelee, että elämää ole paljon jäljellä. Mä täytän 47v kesällä enkä ajattele noin. Mulla on vielä paljon suunnitelmia elämälle.