Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minä nukun lasten kanssa, mies yksin - haittaako lasten kehitystä?
10.05.2007 |
Vahingoittaako lapsen kehitystä, jos hän saa jatkuvasti tulla äidin viereen nukkumaan?
Meidän perheessä minä nukun lapset kainalossa, mies vierashuoneessa. Käytäntö on ikään kuin lipsahtanut tähän ja toimii toistaiseksi; jos mies yrittää makkariin, en saa nukuttua lainkaan ahtauden ja kuumuuden takia. Seksielämä on muutenkin melko niukkaa mm. väsymyksen takia, muttei sentää olematonta.
Meillä menee ihan hyvin ja olemme ajatelleet, että tämä on nyt tätä, toistaiseksi.
Mutta pelästyin, kun luin Jari Sinkkosen kirjoituksen: " Ydinperhe saattaa olla katoava yhteiselon muoto, mutta siinä on lapsen kannalta monia etuja. Niistä vähäisin ei ole mahdollisuus kokea, miltä tuntuu olla sekä naisen että miehen epäseksuaalisen rakkauden ja huolenpidon kohteena. Lapsen on myös otettava kantaa vanhempien väliseen suhteeseen ja siedettävä sen ulkopuolelle jääminen. Seksi on ainoa asia, jota lapset ja vanhemmat eivät jaa keskenään. Pienuuden ja ulkopuolisuuden kokemus pakottaa tunnustamaan sukupolvien välisen kuilun, ja se on tärkeä lapsen kehitystä eteenpäin vievä voima. Tämän kokemuksen puuttuminen on yhteydessä moniin lasten psyykkisen kehityksen ongelmiin."
Pilaanko siis lapseni?
Kommentit (27)
mutta, en kyllä käsitä tuollaistakaan parisuhdemallia. Kyllä meillä pääsääntöisesti nukutaan ihan niin, että lapset omassa huoneessa ja mä mun miehen kanssa kaksistaan. Tarvittaessa mahdutaan kaikki neljä samaan huoneeseen nukkumaan, en kyllä tykkäisi, jos mies menis eri huoneeseen silloin, kun lapset kömpii viereen tai on kipeita ja nukkuu vieressä. Sitten vaan patjoja lattialle. Vauva-aikaan nukuttiin kaikki samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän sänkyyn ja yleensä ei edes herätä siihen ;) Minulla ei ole kovin jyrkkää käsitystä näistä nukkumisasioista puoleen tai toiseen, mutta vetäisin kyllä rajan siihen, että lapsille ei saa antaa sellaista valtaa, että ajavat jommankumman vanhemmista pois omasta sängystään! En usko, että se on kovin tervettä lapsen tai parisuhteenkaan kannalta.
Meillä systeemi pyörii periaatteessa saman kaavan mukaan kuin ap:llä, mutta luettuani Sinkkosen kirjoituksen mietin itsekin, tuleeko tällä systeemillä lapsille tarpeeksi vahva mielikuva äidin ja isän suhteesta, sen ylittämättömyydestä ja saavuttamattomuudesta..
vaan lasten suhteesta vanhempiin. Tietenkin puolisot voivat nukkua eri huoneissa, mutta ei ole hyvä että lapset kuitenkin nukkuvat toisen vanhemman kanssa vielä isoina. Tällöin jako menee isä toisaalla ja äiti ja lapset toisaalla, kun sen pitäisi mennä vanhemmat yhtäällä ja lapset yhtäällä. Perhepetikin on psykologisesti parempi ratkaisu kuin tuo isä toisessa huoneessa ja muut yhdessä toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanaan on suhteissaan tyttöystäviin...tyttäreni taas joutuu jakamaan, kun isällä on uusi puoliso, jota vielä ihannoi yli kaiken :). No, toivotaan, että minäkin vielä jonain päivänä saisin kokea rakkauden...ja tämä ongelma poistuisi.
Alue: Aihe vapaa
Kaikista luonnollisinta on, että pieni lapsi nukkuu äitinsä vieressä. Saa siinä isäkin olla jos kaikki pystyvät nukkumaan hyvin. Mutta sitten kun puhutaan isommasta lapsesta niin oikea paikka nukkua on oma huone. Laittaisin rajan johonkin kahteen vuoteen riippuen vähän lapsen luonteesta. Tietenkin lapsi saa tulla väliin nukkumaan esim. kun näkee pahaa unta tai on kipeä, mutta muuten nukutaan koko yö omassa sängyssä.
Meillä nukutaan toisinaan eri kerroksissa. Esim. kun jommalla kummalla on yskä, joku lapsista on kipeä tai sitten miehelläni on päivystys. Silloin hänelle tulee puheluita öisin ja saattaa joutua lähetemään töihin ja tulee takaisin ties koska. On kätevämpää kun toinen saa edes nukkua rauhassa.