Kuinka monta kertaa oot laihduttanut ja miten? Oletko onnistunut kertaakaan, miten?
Kertoisitko kaikki hyvät ja huonot laihiskokemukset. Mikä toi ja mikä ei? Paljonko laihdutiti ja pysyikö tulos?
kiitos!
Kommentit (18)
painohuippu oli lukion tokalla n. 67 kg (olen 166 cm pitkä, eli aika pulskassa kunnossa olin...).
Kokeilin kaikenlaista " pika-apua" tuolloin, kun lopultakin tajusin että oikeasti näytän läskille - havainto oli siis yllättävä, koska kilot oli tulleet noin vuoden aikana. Testasin mm. kuitupillereitä ja jotakin muuta hömppää..
Painonpudotus lähti siitä oikeastaan liikkeelle, kun olin poikaystävän luona ekaa kertaa yökylässä toisella paikkakunnalla, ja en syönyt koko viikonloppuna juuri mitään. Siitä rohkaistuneena vähensin muitakin ruokia ihan tyyliin paastopäivä tai kaksi peräkkäin.
Todella nopeaan paino alkoi tippua - lopulta siis sen 10 kg - ja täysi-iän kynnyksellä aloin myös liikkumaan. Liikuntaa harrastin parikymppisenä todella paljon ja liikkumisesta tuli sellainen tapa, että enää ei osaa ilman olla. Esim. raskauksista tulleet ylikilot ovat karisseet heti kun on päässyt alkamaan normaalit liikunnat, siis juoksu- ja kävelylenkkejä 4-7 krt/vko, pelaamista, pyöräilyä, kotijumppaa... milloin mitäkin.
Omien kokemusten perusteella sanoisin, että ruokavaliota rukkaamalla, nälkääkin toisinaan näkemällä ja liikunnan lisäämisellä saa painon tippumaan ihan kivasti, jos vaan jaksaa pysyä tiukkana! Aina olen herkkujakin syönyt, mutta niiden tuomat kalorit pitää vähentää muusta ruuasta.
Pituutta 170cm. Sain sitten toisen lapsen heti perään, vuosi tuli ikäeroa.
Aikamoinen järkytys oli kun tulin kotiin sairaalasta ja vaaka näytti 90 kg :(
Rupesin pisteilemään eli hankin sen Painonvartijoiden Cd-rompun, sillä on nyt paino pudonnut 72 kiloon, vauva kohta 8kk.
Vielä 10kg pois ja olen taas oma itseni! Toivottavasti voin jo lapseni 1v. synttäreillä olla lähes omissa mitoissani :)
Vierailija:
painohuippu oli lukion tokalla n. 67 kg (olen 166 cm pitkä, eli aika pulskassa kunnossa olin...).
En tosiaan ollut tiennytkään olleeni pulska alkaessani odottamaan ; )
Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ihan perusremontti ruokavalioon ja elämäntapoihin, eli vaihdoin kaikki sokerit ja rasvat kevyempiin vaihtoehtoihin, lisäsin kasvisten osuutta ja kävelin kaksi kertaa päivässä muutaman kilometrin lenkin. Tällä tavoin paino putosi syksyn aikana 65 kg:sta 49 kg:on. Paino tasaantui sittemmin 52 kg:n hujakoille.
Seuraavan kerran laihdutin 15 vuotta myöhemmin ensimmäisen lapseni synnyttyä painonvartijoissa. Kahdessa kuukaudessa lähti kuusi kiloa, eli juuri tavoitteeni verran.
Ja jos ei harrasta liikuntaa, ja tuo kaikki on läskiä, niin kyllä laihdutus tulee tarpeeseen.
Vierailija:
Ja jos ei harrasta liikuntaa, ja tuo kaikki on läskiä, niin kyllä laihdutus tulee tarpeeseen.
ja vaatekokoni s/36...
Katsopa nyt itseäsi alastomana kunnolla peiliin ja hyväksy tosi asiat. Painoindeksit eivät anna kovin realistista kuvaa.
Vierailija:
Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ihan perusremontti ruokavalioon ja elämäntapoihin, eli vaihdoin kaikki sokerit ja rasvat kevyempiin vaihtoehtoihin, lisäsin kasvisten osuutta ja kävelin kaksi kertaa päivässä muutaman kilometrin lenkin. Tällä tavoin paino putosi syksyn aikana 65 kg:sta 49 kg:on. Paino tasaantui sittemmin 52 kg:n hujakoille.Seuraavan kerran laihdutin 15 vuotta myöhemmin ensimmäisen lapseni synnyttyä painonvartijoissa. Kahdessa kuukaudessa lähti kuusi kiloa, eli juuri tavoitteeni verran.
Vierailija:
ja vaatekokoni s/36...
Katsopa nyt itseäsi alastomana kunnolla peiliin ja hyväksy tosi asiat. Painoindeksit eivät anna kovin realistista kuvaa.
Surullisinta tässä on, että äitini oli se, joka painosti laihduttamaan. Helppoahan se, kun on itse ihan kukkakeppi ja täysin erilainen rakenteeltaan kuin minä. Ja vaikka kuinka välillä sain pari kiloa pois, hän aina sanoi että hyvä, enää 5kg tai 10kg jäljellä.. :-(
Siksi vasta päälle 3-kymppisenä olen voinut hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Tiedän, että olen nyt lihavimmillani ikinä (175/78) mutta niin kauan kuin äiti ei asiaan puutu, se ei mua haittaa. Olen muuttanut kauas, joten moitteita ei tule niin usein..
Jotenkin sairasta, kun äiti kuitenkin rakastaa mua, tiedän sen.
No mutta jokaisella meillä on omat ihanteet. Meillä se on aina ollut urheilu ja sen tuoma hyvä olo =)
Kunhan olemme itseemme tyytyväisiä=)
Lukioikäisenä nuo mitat ovat aika pulskat. ITse olin lukiolaisena 168 cm (juu yhä olen) ja painoin 48 kg, ENKÄ ollut anorektikko enkä edes näyttänyt anorektisen laihalta. Vaan ihan normaalilta tavallaan missinmitoissa olevalta nuorelta tytöltä. Sanon " tavallaan" siksi, että olin aika lyhyt kuitenkin.
Nyt nelikymppisenä painan 20 kg enemmän, ja olen ihan hyvässä kunnossa, en koe olevani lihava, päinvastoin. Vaan lukioikäiset on ihan eri asia....
Vierailija:
Lukioikäisenä nuo mitat ovat aika pulskat. ITse olin lukiolaisena 168 cm (juu yhä olen) ja painoin 48 kg, ENKÄ ollut anorektikko enkä edes näyttänyt anorektisen laihalta. Vaan ihan normaalilta tavallaan missinmitoissa olevalta nuorelta tytöltä. Sanon " tavallaan" siksi, että olin aika lyhyt kuitenkin.Nyt nelikymppisenä painan 20 kg enemmän, ja olen ihan hyvässä kunnossa, en koe olevani lihava, päinvastoin. Vaan lukioikäiset on ihan eri asia....
Eli kaikki teitä isommat ovat läskejä. Onko niin vaikea hyväksyä että NORMAALIpainon sisään mahtuu melko laaja kirjo? Ei tarvitse olla tikkulaiha ollaksen NORMAAALI.
T: 166cm/62kg normaali nainen
Vierailija:
just joo...itse painan yli 10 kg vähemmän ja aina urheillut
ja vaatekokoni s/36...
Katsopa nyt itseäsi alastomana kunnolla peiliin ja hyväksy tosi asiat. Painoindeksit eivät anna kovin realistista kuvaa.
Jos ei kestä muiden mielipiteitä niin ei kannata omasta painosta puhua, niin ei tule mielipahaa.
Kerran olen laihduttanut 10 kg, pysyi poissa muutaman vuoden, mutta kerääntyi mokoma takaisin (ihan itsekseen :)) kahden raskauden myötä. Nyt laihdutan samaa kymppiä uudellen. Ensimmäisellä kerralla metodina painonvartijat, nyt ei sen kummepia " systeemäjä" aion vain syödä pienempiä määriä hyvää, laadukasta ruokaa ja liikkua enemmän.