Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää tota koiraa, se sotkee enemmän kuin lapset :(
10.05.2007 |
Onko kenelläkään muulla äidillä samanlainen tunne? Musta todellakin tuntuu siltä että koira sotkee enemmän nykyään kuin lapset. Koiran kuolalänttejä ja karvoja on joka paikassa niin paljon ettei edes kerran päivässä imuroiminen riitä eikä lattioiden moppaaminen kerran viikossa. Ei auta turkin harjaaminenkaan tuohon karvojen leviämiseen. Tuntuu niin pahalta ajatella omasta koirastaan nykyään näin negatiivisesti, mutta en enää vaan jaksa sen sotkuja siivota joka päivä.
Kommentit (5)
Täälä kans yks koiraansa kyllästynyt. Koira pian 3v ja käymme lenkillä yms päivittäin. MUTTA joka kerta kun lkäymme jossain on iso paskaläjä keskellä olohuonetta. Siis vaikka ennen lähtöä oltas käytetty koiraa pihalla ja vaikka itse oltaisiin poissa vain 10min. Jotain mielenosotusta koiralta. En vain jaksa sitä paskan siivousta ja hajua, karvoista puhumattakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koirallasi on eroahdistus. Siihen saa apua, kun menette pätevälle eläinlääkärille ja koiraterapeutille.
Meidän koiramme on jo pian 10-vuotias ja monet ilot on sen kanssa koettu, mutta lasten syntymien jälkeen en vaan enää ole jaksanut oikein noteerata koko koiraa. Ei vaan ole enää ollut ylimääräistä energiaa hellitellä koiraa. Koira on muutenkin tosi arkaluontoinen ja kuolaa osittain siksi kun pelkää lapsista lähtevää metelilä. Koira makaa päivät keskellä lasten touhuja kun paimenkoira on ja lopputulos on se että koko ajan pitää olla varomassa koiraa. Pois kun hätistää, niin palaa taas kohta takaisin tapahtumien keskipisteeseen. Pari kertaa on ollut läheltä piti-tilanne kun toinen lapsista on astunut vahingossa koiran karvojen päälle ja koira on ärähtänyt hampaat vilahtaen lapsen naaman edessä.
Meilläkin noita " kakkavahinkoja" tapahtuu edelleen aina aika ajoin ja yleensä aina silloin kun minä tulen lasten kanssa kotiin. Miehen kohdalle noita ei ole tainnut tapahtua kuin kerran. Eräänkin kerran olen joutunut selittämään lapsille miksi koira on kakannut sisälle. Herkkävatsainen koira kun on, niin aina ei edes ymmärrä miksi vahinko on tapahtunut.
Huonoa omaatuntoa poden jatkuvasti koiran vuoksi. Emme ole sille enää parhaita omistajia, mutta toisaalta en kyllä haluaisi edes ajatella siitä luopumista. Se ollaan päätetty että toista koiraa ei oteta ennen kuin lapset on niin isoja että eivät vaadi jatkuvaa vanhempien huomiota. Ehkä sitten riittäisi energiaa koiranhoitoonkin enemmän.
Ap
Ja mä tulin just ykspäivä siihen tulokseen, että koira on mun " lapsista" , se helpoin tapaus. Meidän koirasta ei lähde karva. Eikä se muutenkaan pahemmin sotke, lapset sotkee enemmän. Koira myös uskoo paremmin kuin lapset, sitä ei tarvitse montaa kertaa kieltää samasta asiasta. Jos se vähän joskus haukkuukin, niin enemmän meillä silti elämää ja mökää pitää lapset.
Ei vaadi muutenkaan paljon mitään muuta, kuin vähän rapsutuksia, ulkoilua muutaman kerran päivässä ja ruokaa. Ei sille ostaa joka kevät ja syksy uusia kamppeita, eikä se ole käsi ojossa rahaa pyytämässä disko-iltoihin ym.
Ja eikä tarvitse huolehtia sen kotiintulo ajoista ja muista tollasista, mistä äidit nyt huolta kantavat.
Se on niin helppo tapaus, verrattuna näihin mun ihmislapsiin, jotka muuten nekin on niin ihania, vaikka välillä hermo niihin meneekin.
Olin varmaan liian väsynyt kaikkeen. Onneksi en antanut periksi ja vielä monet ilot koettiin rakkaan koiramme kanssa.
Sitten kun laitan seuraavan koiran, niin se on sellainen rotu josta ei lähde karvaa.