Lue keskustelun säännöt.
Mikä syy sinulla on tai oli masennukseen?
26.04.2026 |
Tuon toisen ketjun innoittamana. Niin monesti kuulee esitettävän ajatuksen siitä, että masennusta hodetaan terapialla. Ja varmasti hoidetaankin, jos ihmisellä on menneisyydessä tai nykyisyydessä selvittämättömiä, ehkä rankkoja asioita. Mutta entäs sitten ne ihmiset, jotka kokevat, että syyt heidän masennukseensa eivät ole psykologisia? Onko teillä ajatusta, mikä masennuksenne aiheuttaa?
Mä ajattelen, että mulla on jonkinlainen taipumus masennukseen. Ajattelen, että se on ennemmin kemiallinen kuin liittyy varsinaisesti menneisyyteeni tai joihinkin elämäni vaiheisiin. Olen kyllä reagoinut selkeästi epämiellyttäviin asioihin masentumalla, mutta aina ei ole tästä kiinni. Olen myös selkeästi ADHD, mutta en sitten lähtenyt tarjottuun tutkimusprosessiin, koska lääkitystä en halunnut. Voi olla, että taipumus masentua liittyy tuohon. Mulla on myös helposti mielialojen vaihtelua, siis sitä, että saatan olla hetkellisesti aivan pohjamudissa, mutta stten piristyn aivan yhtäkkiä.
Kommentit (34)
On hyvin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä on seuraus. Esim itselläni on aina ollut ulkopuolisuuden tunne. Mistä se johtuu, en tiedä. Se kuitenkin myös tuottaa ulkopuolisuutta. Se aiheuttaa surumielisyyttä, ehkä masennuksesta ei silti kyse.
Minua vaan ärsyttää masentuneissa se, että herkästi syytellään muita siitä masennuksesta, vaikka en usko, että se on ihan niin yksinkertainen prosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hyvin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä on seuraus. Esim itselläni on aina ollut ulkopuolisuuden tunne. Mistä se johtuu, en tiedä. Se kuitenkin myös tuottaa ulkopuolisuutta. Se aiheuttaa surumielisyyttä, ehkä masennuksesta ei silti kyse.
Minua vaan ärsyttää masentuneissa se, että herkästi syytellään muita siitä masennuksesta, vaikka en usko, että se on ihan niin yksinkertainen prosessi.
Mul sama. Jopa tunnen oloni masentuneeksi ihmisporukoissa. ei myöskään auta et ihmiset ei hyväksy mua sellaisena ku oon usein., Puhun liikaa tai sit liian vähän.
Rankat lapsuuden kokemukset ja yksinäisyys. Terapiatkaan ei ole poistaneet masennusta. Joten syön masennuslääkkeitä jotta saan suunnilleen räpiköityä eteenpäin ja olen valmis jatkamaan sitä loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytään sitten toinen kysymys: Oletteko yrittäneet itse vaikuttaa masennukseen, sen torjumiseen tai parantamiseen, jotenkin muuten kuin lääkkeillä ja keskusteluhoidolla (jotka varmasti mainitaan ensimmäiseksi hoitokeinoiksi? Onko keinoistasi ollut apua? Tämä mua kiinnostaa etenkin teidän kohdalla, jotka olette aika varmoja siitä, että masennus ei johdu vaikkapa epävakaasta lapsuudesta tai jostain myöhemmin elämässä koetusta traumasta. Toki myös jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat voivat vastata!
En vielä mutta jotenkin pitäisi koittaa aloittaa urheilu viakka tuntuu mahdottomalta
No minä sanoisin, täysin maallikkona, että älä ehkä lähde siitä ajatuksesta, että sun pitäisi aloittaa urheilu. Jos se tuntuu mahdottomalta, meillä on saattanut olla jotain samoja tuntemuksia. Minä sanoisin, että ajattele asiaa niin, että sun keho ja mieli todennäköisesti hyötyvät siitä, kun liikut eteenpäin ja lihaksesi ja nivelesi noudattavat niiden tehtäviä, eli liikuttavat kehoa. Eli suosittelisin ihan ens alkuun kävelyä. Ja jos mahdollista, niin kävelyä metsässä. Ei kävelyä, jossa on tavoitteena nostattaa sykettä, vaan kävelyä, jonka aikana ehkä huomaat kauniita/kivoja/kiinnostavia/outoja asioita ja voit pysähtyä katsomaan niitä. Jos oot eväsihminen, niin ota eväät. Kuuntele linnunlaulua. Jos et nyt just pääse metsään ja kävely ei tunnu houkuttelevalta, ota kuulokkeet ja kuuntele niissä sitä, mitä tykkäät kuunnella. Ajattele tyytyväisenä, että nyt mun lihakset ja nivelet tekevät sitä, mitä niiden pitää tehdä.
Tykkäätkö tai ootko edes lapsena tykännyt uimahallista? Mene sinne. Ei tarvitse ajatella asiaa suorituksena, vaan taas, että nyt jäsenet tekee sitä, mitä niiden kuuluu tehdä. Lämmin vesi hieroo samalla.
Jos ensiksi löytäisit joitain tapoja antaa keholle jotain tekemistä. Ehkä voit samalla huomata, että aivotkin työstää asioita. Käveleminen on myös hyväksi suolistolle, ja terve suolisto tukee henkistä hyvinvointia. Kun oot saanut tällä tavalla kehoa käyttöön, voi sitten jossain vaiheessa olla urheilemisen aika, mutta ehkä siihenkin voi auttaa ajatus, että kun autat kehoa voimaan hyvin, se voi auttaa sun mieltä voimaan hyvin.
"Eihän mulle kukaan aiemmin maininnut, että ihan perustelintoiminnot ja aivotoiminta tarvitsee niitä kaloreita ja ravintoa."
Yhtään tuomitsematta, kyllä nuo asiat on koulussa käyty, jos oppilas on tunneille osallistunut. On ollut terveysoppia ja kotitaloustunteja. Epäilen, kuten tuossa jo aiempikin kommentoija, ettet vain osannut ottaa sitä oppia vastaan. Hyvä, että olet nyt myöhemmin opetellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys ja tylsyys, koska ainakin 80% siitä, mitä ennen olin ja ennen tein, on lähtenyt elämästä. Ensin kuoli puoliso ja monet hauskat yhteiset tekemiset hänen myötään, sitten aikuinen lapsi muutti kauas, sitten muutti ystävä pois ja lopulta jouduin myös työttömäksi. Vaikka kävin vuosikaudet itseäni kiinnostavissa tilaisuuksissa, ystäviä ei löytynyt. Tuttuja ja puheseuraa sain kyllä aika helposti, mutta ei minusta kukaan sen kummemmin ollut kiinnostunut. Ihmiset puhuivat vain itsestään. Ja kuka muka toisten elämästä jaksaa asioita kuunnella loputtomiin ilman, että vastavuoroisesti ollaan minusta kiinnostuneita. En minä ainakaan. Koitin joskus jopa vain aloittaa itse kertomaan itsestäni, mutta se ei tuonut mitään muutosta, vaan taas sen jälkeen puheet kääntyivät pois minusta. Lopulta jättäydyin vain pois siitä porukasta. Nyt koitan vain keksiä, mistä saisin mielekkäämmän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys, rumuus ja se etten koskaan ole saanut kokea rakkautta. N37
Ajoin nuorena aikuisena itseni ekshaustioon ja edelleen burnoutiin. Hirmuinen kuormitus sekä työ- että yksityiselämässä. Kaikki meni päin pärsettä. Olin ihan raatona monta vuotta. Ns. terapia ei minua auttanut, kun terapeutti oli ihan vääränlainen (en ymmärtänyt etsiä sopivampaa, vaan otin sen joka oli vapaana), lääkkeet aiheuttivat kooman, ei hyötyä.
Sitten minut hyllytettiin työkyvyttömyyseläkeelle. Tämä oli elämäni pelastus. Sain toipua omia aikojani, tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä.
Vanhana alkoi tietyt asiat vaivata niin paljon, että menin lääkäriin. Tutkimusten perusteella asetettiin autismin kirjon diagnoosi.
Bingo. Tuohan se oli minulla ollut kautta aikojen. Mutta kun nainen ei siihen aikaan voinut olla autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ja tylsyys, koska ainakin 80% siitä, mitä ennen olin ja ennen tein, on lähtenyt elämästä. Ensin kuoli puoliso ja monet hauskat yhteiset tekemiset hänen myötään, sitten aikuinen lapsi muutti kauas, sitten muutti ystävä pois ja lopulta jouduin myös työttömäksi. Vaikka kävin vuosikaudet itseäni kiinnostavissa tilaisuuksissa, ystäviä ei löytynyt. Tuttuja ja puheseuraa sain kyllä aika helposti, mutta ei minusta kukaan sen kummemmin ollut kiinnostunut. Ihmiset puhuivat vain itsestään. Ja kuka muka toisten elämästä jaksaa asioita kuunnella loputtomiin ilman, että vastavuoroisesti ollaan minusta kiinnostuneita. En minä ainakaan. Koitin joskus jopa vain aloittaa itse kertomaan itsestäni, mutta se ei tuonut mitään muutosta, vaan taas sen jälkeen puheet kääntyivät pois minusta. Lopulta jättäydyin vain pois siitä porukasta. Nyt koitan vain keksiä, mistä saisin mielekkäämmän elämän.
🌱
Minulla masennuksen aiheutti ylivastuullisuus, rajojen puute ja juopottelevat miehet.
Reilu 15v ei ole enää ollut masennusta. Hoidan itseäni, en hypi muiden tontilla ja pysyn erossa juopottelevista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla masennuksen aiheutti ylivastuullisuus, rajojen puute ja juopottelevat miehet.
Reilu 15v ei ole enää ollut masennusta. Hoidan itseäni, en hypi muiden tontilla ja pysyn erossa juopottelevista ihmisistä.
Sanalla sanoen, masennuksesi aiheutti ylikuormitus.
Stressi voi olla henkistä tai fyysistä. Kun stressiä tulee jatkuvasti, eikä ehdi palautua, seurauksena on masennus, mikä on henkistä ylikuntoa.
Vuosien aikana kertyneet toistuvat, omasta toiminnasta riippumattomat vastoinkäymiset polttivat loppuun.
Välittäjäaineiden epätasapaino, saatana.