Uhkailu, kiristys vai lahjonta...3-v.ei nuku enaa omassa sangyssa! AUTTAKAA!!!

Ymmärrän kyllä hyvin tilanteen, valvottuani viimeiset 4 vuotta, en yhden vaan kahden lapsen kanssa - kun eka alkoi nukkua, syntyi toinen kukkuja.

Mutta teidän pitää muistaa, että aina sairaustapaus aiheuttaa takapakkia kaikessa oppimisessa, voihan ihan yökuiva-lapsi ruveta esim. kastelemaan sairauden takia jälleen jne. Joten ennen kaikkea teidän vanhempien pitää jaksaa rahoittua ja ottaa tilanne takapakkina, josta päästään yli kun lapsi paranee. Pahennatte tilannetta omalla melskaamisellanne ja reagoimalla asiaan niin voimakkaasti, kun lapsi varmaan ei itse asialle kuitenkaan mitään mahda. Lasten pelot on myös vaikkakin aikuiselle monesti täysin käsittämättömiä, lapselle erittäin totisia paikkoja!

Ihmettelen mitä antibioottia pitää yöllä antaa, vieläpä kahdesti - kysy lääkäriltänne toista lääkettä, jota ei tarvitse öisin alkaa ottaa.

Ja yleisesti tilannetta ei auta äidin ja isän täysin vastakkaiset linjat - toinen haluaa palkita tarroilla ja toinen rankaista, jos ei ole omassa sängyssä hiljaa. Niin vaikeaa kuin väsyneenä se onkin, teidän pitää istua alas, keskustella RAKENTAVASTI tilanteesta keskenänne, ilman lasta, sopia pelisäännöt ja noudattaa niitä johdonmukaisesti!

Tilanteenne kuulostaa siis siltä, että ainoa järkevä nukkumisjärjestely on tyttö omaan huoneeseen omaan sänkyyn ja vanhemmat eri huoneeseen.



3-vuotiaat ovat sen verran fiksussa iässä, että jos huomaavat että jollain keinolla saavat tahtonsa lopulta läpi, niin eihän ne siitä suosiolla luovu. Niin kauan kuin te annatte uudelleen ja taas uudelleen periksi, niin voin vannoa, että tyttö jatkaa samaa rataa!

Tytölle täytyy vaan tehdä selväksi yksinkertaisesti, että on jo iso tyttö, eikä omassa huoneessa nukkumisessa ole mitään pelättävää. Isi ja äiti ovat lähellä ja " suojelevat" kaikelta.



Tietyt iltarutiinit on hyvä pitää vielä tuossakin iässä ja kaikkea mahdollista rauhoittavaa. Jokailtainen kylpy, unisatu, uninalle kainaloon, suukko ja hyvää yötä. Ennen nukkumaan menoa ei ole hyvä katsella telkkaria ollenkaan sillä se tekee levottomaksi. Ei myöskään vähänkään pelottavia satuja tai hurjia hyppypomppuloikka-leikkejä.



Älä tee nukkumaan menemisestä numeroa, van ole määrätietoinen ja yritä parhaasi mukaan tehdä tilanteesta mielyttävä ja rauhallinen. Jos tyttö rupeaa kuitenkin kiukuttelemaan / itkemään, niin käy korkeintaan pari kertaa rauhoittelemassa, mutta jos ei auta, niin anna olla itsekseen vaikka itkisikin. Jos tyttö yrittää yöllä väliinne, niin teidän täytyisi vaan kerta toisen jälkeen määrätietoisesti kantaa tyttö takaisin sänkyyn ilman sen suurempaa numeron tekemistä.



Kun näin jatkuu muutamia öitä ja tyttö huomaa, että itkeskelyistä huolimatta ei saa tahtoansa läpi, niin aivan varmasti jossain vaiheessa luovuttaa itse.

Aluksi voi olla todella vaikeata ja ymmärrän turhautumisenne ja väsymyksenne, mutta jos jatkatte tuota periksi antamista, niin ongelma vaivaa vielä pitkään...Perheessänne määrää te, isi ja äiti, ei suinkaan 3-vuotias tytär.



Voimia ja jaksamista! Älkää luovuttako! Se palkitsee vielä.



Terv. toinen 3-vuotiaan äiti

Yritän tässä saada juuri omia uniani kuntoon. Reilun kaksivuotiaan tytön nukkumisessa ei ole enää mitään ongelmaa, viime syksystä alkoi vihdoinkin nukkumaan kokonaisia öitä. Nyt nukkuu siis suhteellisen rauhallisesti omassa sängyssään, joka on meidän sängyssä kiinni. Eli saan nukuttua (siis jos saan), kun tyttökin nukkuu. Mutta omat uneni, jotka ovat aikaisemminkin olleet kadoksissa, ovat nyt lapsen yöheräämisten jälkeen vieläkin sekaisin. Onneksi valoa näkyvissä, yritän olla optimisti...



Minustakin tuntuu, että ongelma ei ratkea kovalla, vaan takapakki pitää hyväksyä. Toivottavasti löydätte ratkaisun!



T: Toinen uniongelmainen - harva uskoo, minkälaisen kierteeseen nämä uniongelmat voivat johtaa. Tsemppiä siis!

Eräs kirjoittaja tässä ketjussa epäili, että voiko lapsen huono nukkuminen olla helvetti ja viedä parisuhteen kriisiin.



Voin kokemuksesta sanoa, että huonoista unista seuraava ärtymys kiristää parisuhdetta ja jos suhteessa on lisäksi muita ongelmia, unettomuus kärjistää niitä ja voi johtaa jopa eroon. Näin kävi minulle. Jos olisin ollut pirteämpi, olisin jaksanut käsitellä ongelmiamme kypsemmällä tavalla ja suhtautunut mieheeni kärsivällisemmin. Myös mies oli väsynyt ja se heijastui hänen suhtautumisessaan minuun.



Mieheni, jolla oli kuitenkin minua paremmat unenlahjat, ei ymmärtänyt millaista on kun on todella huono nukkuja. Hän oli sitä mieltä, että valitan vain valittamisen vuoksi ja kommenttiini :" En ole taaskaan nukkunut koko yönä" , hän vastasi usein: " Kyllä varmaan olet jonkin verran nukkunut, ei kukaan voi valvoa koko yötä" .



Nyt lapseni on 3,5 vuotta ja vieläkin joudun turvautumaan aika ajoin unilääkkeisiin. Olen sitä mieltä, että sellainen joka ei ole itse kokenut unettomuutta, ei voi tietää mistä puhuu. Unettomuutta voi kutsua helvetiksi erittäin hyvällä syyllä!

meidän kuopus on 7kk ja koko ajan pienestä pitäen nukkunu vaan vieressä eikä ees pinnasängys kauan suostu nukkumaan. ja itsekkin olen aivan poikki kun imetän monesti yössä ja lapsi vieressä.esikoinen on aina ollut parempi nukkumaan. hänellä on unilelu ja pistän hänelle aina unimusiikkia tai sadun ja hän nukahtaa sitä kuunnellessaan itsekseen ja meillä on aina vielä valot päällä huoneessa niin että uskaltaa nukahtaa.nyt vasta 3,5v on alkanut pyytämään valot pois ja ovi auki.auttasko joku noista.

..eli itse olen todella herkkäuninen ja ilman syytä kärsin välillä univaikeudesta ja se on pieninäkin määrinä todella uuvuttavaa, tiedoksi sellaisille jotka ei kyseisestä ongelmasta kärsi.



Meillä tyttö nukkuu omassa huoneessaan (on tosin nukkunut aivan vastasyntyneestä saakka) mutta " taisteltu" on, eli tulee kausia jolloin pistää vastaan ja haluaa milloin äidin viereen tai pois huoneesta tms.

Kaikista näistä ollaan selvitty sillä ettei olla annettu periksi, kertaakaan ei siis olla otettu viereen tai otettu pois huoneesta hänen pyynnöstään.

Rauhallinen ja päättäväinen juttelu ja " harhautus" toimivat useinmiten.



Muutamia " kausia" on myös tehty niin että on annettu itkeä kun ei ole puhe auttanut, itkuja tuli sitten 3-4 iltaa ja meni ohi, yhden vaiheen pelastus oli himmeä " aurinko" eli yövalo suoraan pistorasiaan, joskus auttaa joku kiva juttu jonka voi ottaa yöksi sängyn viereen ja paras apu on viimeisimmissä ollut se että luvataan vahtia oven takana kunnes nukahtaa (ei tietysti seisota vahtimassa mutta meillä kuuluu joka puolelle hänen puhe, eli heti mennään paikalle jos möly alkaa, ja jos höpöttää vielä sanon että nyt suu supulle jos äiti vahtii)



Kummia keinoja aina nuo mitkä todella auttavat, ehkä päättäväisyys ja kekseliäisyys olisi se keino?



Eräs uniongelma ratkesi meillä kun tyttö sai (jo 3v.) ottaa vanhan nokkamukinsa kannen viereen ja piteli sitä nyrkissään :)



Voi kunpa osaisinkin neuvoa aloittajaa, hirveästi jaksamista ja tsemppiä! :)

Jos viittasit vastaukseeni, niin en todellakaan EPÄILLYT, voiko unettomuus ja lapsen nukkuminen vieressä johtaa parisuhdekriisiin, vaan KYSYIN, kävikö ap:lla näin. Siis halusin vain varmistaa, ymmärsinkö oikein.



Tajuan täysin, että yksi asia voi johtaa toiseen, varsinkin unettomuuden ollessa kyseessä. Itsellänikin on takana sen verran valvottuja tunteja, että voin vain kuvitella, millaista jatkuva unettomuus voi olla. Tuntuu vain hurjalta laittaa kaikki ongelmat lapsen piikkiin...

Enkä voi sille mitään, että pikkasen julmalta kuulostaa minusta, että lapsi, joka kaipaa vanhempiensa lähelle, saa käteensä nokkamukin...

Tiedän, tiedän, että vanhempien toiminnan pitää olla johdonmukaista ja mitä on päätetty, niin siitä täytyisi pitää kiinni. Mutta kyllä me vanhemmatkin virheitä teemme ja omaakin toimintaa täytyy voida saada tarkistaa ja tarpeen tullen vaihtaa metodejaan.

KIITOS vastauksista!!! Todella ihanaa etta te muut aidit jaksatte ottaa osaa ja kommentoida nain paljon! En tieda jaksaako kukaan enaa lukea nain vanhaa ketjun loppua, mutta en ole ehtinyt / jaksanut tanne aiemmin...



Minun ja mieheni nukkuminen / nukkumattomuus on juuri samanlaista kuin India69:lla:



" En ole taaskaan nukkunut koko yönä" , hän vastasi usein: " Kyllä varmaan olet jonkin verran nukkunut, ei kukaan voi valvoa koko yötä" .



Mies ei voi ymmartaa etta ON mahdollista valvoa koko yo - vielapa 3 yota. Olen itsekin saanut vaikka millaisia unilaakkeita, mutta onneksi paras " laake" on OMA saannollinen rytmi ja iltarutiinit (huoh, aidilta joka ennen " bailasi" aamukahdeksaan ja rakasti myohaisillan elokuvia..) ja sitten erilaiset yrttiteet ym.



Olemme nyt ratkaisseet " ongelman" nain (perherauhan ja nukkuminsen takia):



Tytto suostuu menemaan omaan sankyyn nukkumaan kun istun huoneessa siihen asti kun nukahtaa - paivaunet jatettiin pois, jotta han nukahtaa hetkessa. Jos pelottaa (han vakuuttaa etta pelottaa, mina epailen haluavan vain viereen mutta sama se, en jaksa) SAA TULLA viereen, mutta taytyy tulla ihan yksin (keittiossa on valo joten ei tarvitse tulla pimeassa), ei saa huutaa eika mitenkaan herattaa aitia ja isaa. Vieressa saa olla jos lupaa nukkua IHAN HIIRENHILJAA meidan valissa (on aiemmin yrittanyt " pakottaa" aidin keskelle mika on mulle taysin mahdotonta!) ja niin edelleen.



Tama on nyt toiminut. Ei tietenkaan unelmaratkaisu, mutta se tarkoittaa sita, etta han menee nukkumaan itse, nukkuu aika hyvin nyt n.2-4 asti, hissuttelee sitten hiljaa valiin. Mina tietenkin heraan huono-unisena, mutta olen saanut nukahdettua aika nopeasti ja koska meilla on uusi, suht levea (160cm) sanky, olen saanut nukuttua ihan O.K.



Jatketaan nyt jonkin aikaa nain ja katsotaan jos sit sais tarrojen tms. avulla houkuteltua...



KIITOS avusta ja neuvoista!

Meillä esikoinen alkoi tulla joka yö viereen 2-vuotiaana vähän sen jälkeen kun pikkusisko syntyi. Ajoittain tuli joka yö, ajoittain vain n. joka toinen yö. Kokeilimme kaikkea mahdollista vuosikausia, mutta ainakaan me emme keksineet mitään varsinaisesti tepsivää. Lopulta joskus 6-vuotiaana tyttö vain alkoi nukkua omassa sängyssään. Nyt, kohta 8-vuotiaana, tulee ehkä n. kerran kuussa meidän väliimme. Muut lapsemme eivät ole samanlaisia.



Minusta kaikki ikävät asiat kuten uhkailu, kiristys ja rangaistukset vain pahentavat asiaa. Lapsen pelko ja turvattomuus vaan lisääntyy. Lasta täytyisi yrittää ymmärtää ja itse jaksaa, vaikka tiedän kuinka raskasta se on. Meilläkin oli välillä koko perhe pitkiä aikoja aivan väsyneitä ja kiukkuisia. Nukkumisjärjestelyjä voi yrittää muokata uusiksi. Meillä paras keino oli aikoinaan, kun laitettiin patja sänkymme viereen lattialle ja tyttö tuli siihen nukkumaan. Patja oli vielä sängyn ja seinän välissä eli siitä tuli ikään kuin turvallinen kolo nukkua. Jossain vaiheessa suunnittelimme, että laitamme tavallisen kapean sängyn omamme viereen ja niin tulisi riittävän leveä sänky kaikille nukkua. Olemme käyttäneet myös lahjontaruudukoita ja kantaneet tyttöä omaan sänkyyn (tullut aina hetken kuluttua takaisin), keksineet tarinoita turvallisista leluista, jotka suojelevat ja mitä milloinkin. Tsemppiä ja jaksamista teille! Toivottavasti keksitte jonkin ratkaisun!

miksi ei halua nukkua omassa huoneessa ja kuuntele häntä tarkkaan. Jos hän pelkää mörköjä ym, ajakaa ne yhdessä (tai sinä yksin hänen katsoessa) pois huoneesta ja ikkunasta ulos. Sitten vakuutat, että ne eivät sieltä enää takaisin tule. meillä tuo tepsi jossain vaiheessa. Eli käykää läpi pelot ja konkreettisesti karkotatte ne. Ja isi ja äiti suojelee tietenkin.

meillä tyttö nyt 4v ja vasta viikon nukkunut ilman yövaloa. tosin vessassa palaa valo vielä öisin. meille ei möröt tule jos on valo päällä kun ne möröt pelkää valoa ;)



meillä tyttö teki jossain vaiheessa kaikki illat sitä että hyppi 5min välein sängystä pois. tehtiin " unikalenteri" johon sai tarran aina hyvin menneestä yöstä ja nukkumaanmenosta. kuntarroja sitten oli tarvittava määrä (sen voi kukin itselleen sopivaksi muokata) sai neiti yllätyksen. sitä yllätystä neiti kävi kaupassa monesti ihailemassa ja se antoi " voimia" neidin itsensä yrittää hyvää nukkumaan menoa.



tyttö on myös ollut kova tulemaan väliin öisin. nyt ne (tuon kalenterin myötä) " yöjuoksut" on jääneet lähes kokonaan pois. meillä myös oli (ja on välillä vieläkin) kova pelko takana. jos tyttö tulee nykyään viereen, annan tulla, mutta aamulla puhutaan taas asiasta että nukkuisi omassa sängyssään. yleensä se toimii loistavasti. :)



näitä voitte kokeilla jos tuntuu että voisivat toimia teilläkin :) muita konsteja en tähän hätään keksi. voimia " unitaisteluihin" !

On ihanaa saada vastauksia - varsinkin kun asumme taalla kaukana eika mulla ole montaakaan kohtalotoveria taalla, saati sitten suomalaisia.



Viime yo oli kauhea, mies koetti pitaa tyton sangyssa kunnes antoi kuudelta periksi ja otti viereensa olkkarin sohvalle. Meteli oli sellainen etten saanut korvatulpista huolimatta kunnolla nukutuksi ja nyt istun silmat kirvellen toissa. :(



Pelkaa tulevaa, silla unettomuus on mulla niin paha valilla etten ole nukkunut OLLENKAAN 3 yohon (silloin aloin jo nakemaan hallusinaatioita ja tarisemaan yms.ja saan itku ja masennuskohtauksia)...



Aion kokeilla tota tarra-univihkoa. Vaikka onkohan tytto viela liian pieni siihen? Ja pitasiko odottaa viikko tms. etta taa pahin vaihe olis ohi ja pelkotilat vahan halvenneet? MIten se toimis parhaiten? Vihko ja tarrat valmiina ja selitys, etta aamulla saa sitten laittaa ekan tarran? Menin jo lupaamaan etta ostan " Maisa-hiiren" jos nukkuu, mutta ei auttanut sekaan. Miten siis nyt auttaisi tarrat?! :(



Patja sangynviereen kavis ehka muuten, mutten todellakaan usko hanen siihen tyytyvan kun haluaa nimenomaan viereen ja kainaloon ja on todella kovapainen tytto. En viitsisi ostaa patjaa vain huomatakseni sen turhaksi (vaahtomuovi maksaa maltaita Englannissa, jostain syysta!



Ensi yona on miehen saatava nukkua!



Olenko vain olohuoneen sohvalla vahtina ja vien takas sankyyn koko yon? Tytto siis on tyytyvainen siihenkin etta istuu hanen vieressan kunnes nukahtaa, mutta jos yrittaa lahtea hanen hereilla ollessaan, alkaa heti huuto. Kun lahtee hanen nukahtaessaam, han nukkuu koiranunta ja heraa kohta huomatessaan etta aiti/isa on lahtenyt.



Montakohan yota menis jos vaan olis " kovana" ?! Kaksi yota ehka jaksaisin, mutta maanantaina on taas mentava toihin......



Lisaa neuvoja?!

Lisaan viela, etta yovalo on ja keittiossa valo, mutta ei auta sekaan. Eilen kokeilin myos " morkojen ja muiden pelkojen" ajamista pois huoneesta, mutta se tuntui vain pahentavan asiaa, silla tytto ei ollut juuri konkretisoinut pelkoaan ja sai nyt uuden ajattelun aiheen jota ei juuri ennen ollut: morot! :-/ tyhma aiti...

tuollaisessa asiassa ja myös IKÄVÄ äitiä, jotenkin turvaton olo. Yksi vaihtoehto on tyytyä siihen, että nukkuu nyt jonkun aikaa vieressä. EI kannata antaa tytön huomata, miten kipeästi te kärsitte hänen puuhistaan. Eli alusta asti ei mitään numeroa!!! Ihan vain yhtäkkiä onkin ok nukkua vieressä. Kun se valta/taisteluasetelma häipyy, voitte taas KAUNIISTI ja KIVASTI siirtyä pikku hiljaa omaan sänkyyn. Ostakaa vaikka pieni soitin/radio, josta voi kuunnella musiikkia. SÄngystä pitää tehdä mukava paikka, jonne on luonnollista mennä. Hän ei todennäköisesti luovuta, ennen kuin huomaa, että on turvallinen olo - ja se ei tule pakottamalla ahdistuneena omaan huoneeseen.

on kysymys ja etsitte siihen konkreettisen vastauksen. Älä itse ota esille mörköjä sun muita, jos hän itse ei ota. Miksi hän ei halua nukkua omassa huoneessa- keskustelu rakkauden ja välittämisen ilmapiirissä.



JOS mikään ei auta, niin unikouluja voi harjoitella myös sairaaloissa.

sekä unettomuutesi ja kolmen vuoden helvettinne siksi, että lapsi nukkui vieressänne että lapsen pakottaminen nukkumaan omassa huoneessa!

Aiheuttiko se lapsenne nukkuminen vieressänne sinulle noin pahan unettomuuden ja teille suhdekriisin? Yritittekö vaikuttaa asiaan tai hakea muita nukkumisratkaisuja näiden kolmen vuoden aikana? Ei kai kenelläkään parisuhde jatku täysin samanlaisena lapsen syntymän jälkeen, ainakaan heti?



Meillä on toiminut se ratkaisu, että lapsen oma sänky (alkoi nukkua siinä innoissaan heti ekasta yöstä alkaen) on kiinni vanhempien sängyssä. Me kumpikin vanhempi kun ollaan sitä mieltä, ettei 2-vuotiaan, saati nuoremman, paikka ole omassa huoneessa. Nykyään lapsemme haluaa usein nukkua päiväunet äidin tyynyllä vanhempien sängyssä, mutta iltaisin haluaa omaan sänkyyn. Toinen vanhemmista on joka ikinen ilta ja päivä (päivisin myös joskus mummi) nukuttamassa, ts. luetaan kirjoja ja maataan " nukkuen" lapsen vieressä, kunnes uni tulee. Mikä toimii yhdellä perheellä, ei tietenkään välttämättä toimi kaikilla.



Entä oletteko kokeilleet nukuttaa lapsi viereen ja siirtää hänet sitten omaan sänkyyn, mieluimmin teidän sänkynne viereen?



Kyllä meidänkin tyttärellämme omat rumbansa on, varsinkin minun (äidin) nukuttaessani ja pinna saattaa joskus äidillä kiristyä, mutta tähän asti on selvitty.



Kannattanee nyt kuitenkin edetä tässä(kin) asiassa lapsen ehdoilla, eikä tehdä liikaa yhtäkkisiä muutoksia.



Toivottavasti teille löytyy teitä kaikkia tyydyttävä nukkumisratkaisu!

Selvennnysta:



Olen aina karsinyt siita, etta nukun huonosti ja lapsen kanssa nukkuminen on ollut tosi rankkaa, koska han puhuu, huutaa, potkii unissaan - varsinkin jos on ollut tapahtumarikas paiva, silla han on HYVIN herkka! Emme KOSKAAN pakottaneet omaan sankyyn vaan omaan huoneeseen ja sankyyn siirtyminen nimenomaan meni aivan kuin unelma 2kk sitten ja han jai joka ilta tyytvaisena sankyyn vilkuttamaan iltasatujen ja halausten jalkeen (makasin myos aina vieressa kunnes han oli ihan raukea ja puoliunessa)



Suhde" kriisin" ovat aiheuttaneet mun nukkumattomuuteni lisaksi myos remontti ja mun selkavaivat, seka rahapula ja muut mukavat asiat. Mutta nukkuminen tuntuu olevan se oljenkorsi joka rikkoo kamelin selan!



Meidan makkariin ei mahdu lapsen sankya eika se auttasi mun uniongelmaanikaan juuri.



Syy, miksi olen niin onneton on se, etta tytto jo nukkui niin hienosti 2kk ja yhtakkia tuli tallainen takapakki, selvasti tuon antibiootin antamisen (herattamisen) takia.



Meillakin aina nukutetaan ja ollaan yhdessa, viikonloppusin olen nukkunut paivaunet tyton kanssa. En halua alkaa nukuttamaan tyttoa viereeni taas, koska han sitten heratessan on viela enemman " paniikissa" !



Yhtakkisista muutoksista ei voi sinansa puhua kun kaikki oli sujunut jo 2kk hyvin! Nyt ei tiedeta enaa miten toimia!



Itse ehdotin juuri miehelle etta jos kumminkin otettais vahan aikaa taas viereen kunnes on " turvallinen olo" taas ja han sai melkein raivarin. Ei halua enaa menna takapakkia ja pelkaa mun nukkumattomuuttani.



Huoh. En tieda nyt sitten mita tehda.

lapsella olisi patja huoneenne lattialla? Meillä tämä on nyt toiminut. Nukahtaa kyllä nätisti illalla omaan sänkyyn mutta jos yöllä haluaa " viereen" niin menee kiltisti sänkymme viereen patjalle. Saattaa kuulostaa julmalta mutta näin kaikki nukumme hyvin. Joskus saatan joutua hakemaankin mutta yleensä tulee itse ja menee välillä öitä ettei tulekaan. Kerran tässä tuli viereen mutta lähti aika nopeasti kun itsekin huomasi että meidän vieressä on ahdasta :) Itse en ole tätä pitänyt pahana tapana.. Vieressä ei ole kyllä koskaan nukutettu tai juuri edes annettu nukkua paitsi todella kipeänä. Poika on 2,5v.



Sanna

Mä olen myös herkkäuninen -poikamme on nukkunut 2 kertaa meidän sängyssä yön (toinen kerta oli synnärillä) ja molemmilla kerroilla mä en pysty nukkumaan. Olen levoton nukkuja ja tarvitsen paljon tilaa " omaa rauhaa" eli en saa nukuttua, jos joku on mussa kiinni. Jos lapsi vieressä (esim. alkuaikoina yöimetykset) niin siinä sitten valvoin 45minsaa todella epämukavassa asennossa ja odotin, että imetys loppuu ja saan pojan punkkaan. Poika nukkui pikkupinniksessä meidän sängyn vieressä. Heräsin jokaiseen inahdukseen ja olin aivan rikki.



2,5kk iässä poika siirtyi omaan huoneeseen ja johan alkoi elämä helpottaa -kävin imettämässä pojan huoneessa... eli todellakin ymmärrän kun sanot, ettet pysty nukkumaan lapsen vieressä.



Muista, että tärkeintä on saada väsymys pois -toissijaista on se, miten asia hoidetaan. Jos olette tosiaan noin piipussa niin kannattaisiko vuorotella -ääritilanteessa vaikka toinen hotelliin/kaverille/sukulaiselle yöksi ja toinen nukkuu lapsen kanssa ja sitten vaihto.



Itselläni ei ole kokemusta ongelmastasi, mutta jos nyt mitään olen lasten kasvatuksesta tajunnut, niin tärkeintä on johdonmukaisuus. Jos päätätte, että teidän sänkyyn ei tulla, niin sinne ei sitten voi tulla kahden tunnin kirkumisenkaan jälkeen. Mitä turhaa huudattaa lasta 2h keskellä yötä, jos kuitenkin aiotte " antaa periksi" (tämä ei sitten ole provo eikä loukkaus -tällä palstalla kun tuntuu olevan tapana vetää herneet nokkaan niin helposti :-) )



Jos taas otatte tytön viereen, niin eikös se sitten kannata ottaa heti alkuun ilman yöllisiä huutokonsertteja?



Mun mielestä aika hyviä vinkkejä on tullut: patja lattialle teidän sängyn viereen/oma " pikkusänky" lapselle teidän huoneeseen, johon voi yöllä tulla jos pelottaa -silloin ei edes tarttis huutaa vaan voi omatoimisesti tulla patjalle tms.



Mutta enivei tarkoituksenani oli sanoa, että älä missään nimessä väheksy omaa unentarvettasi tai uhraa uniasi (tai miehen unia) -unettomuus tekee ihmisestä ihan sekopäisen.

Pakko vähän " puolustaa" ap:ta myös. Meilläkin juuri tuo esikoinen on todella levoton nukkuja. Pienempänä kääntyi sängyssämme monta kertaa yössä poikittain, potki meistä toista unissaan ja toinen häiriintyi käsistä ja lapsesta muuten, heräilimme yön aika ties kuinka monta kertaa. Nykyään vanhempana kietoutuu jompaan kumpaan meistä eli heittää jalkansa vaikka minun ympärilleni ja tulee ihan minuun kiinni ja nukkuu edelleen varsin levottomasti. En pysty miehenkään kanssa nukkumaan missään lusikatasennossa tai muussa, eli en kerta kaikkiaan pysty nukkumaan, kun tyttö takertuneena minuun. Eikä pysty miehenikään, lisäksi mies ei pysty helposti enää nukahtamaan uudelleen, jos kerran herää. Eli jos yössä viisi kymmenen heräämistä, ei mies käytännössä nuku lainkaan.



Lapset (ja vanhemmat) ovat tässäkin asiassa niin kovin erilaisia. Se mikä jonkun mielestä tuntuu jopa julmalta käytännöltä on jollekin vain ihan pakon sanelema juttu. Meilläkin muut lapset nukkuvat välissämme niin rauhallisesti ettei varsinkaan keskimmäisen siellä oloa edes huomaa. Olisi itse asiassa melkein sama meille, vaikka hän nukkuisi siellä kaikki yöt.



Itse asiaan vielä ap:lle sen verran, että jostain on varmaan pakko joustaa. Teidän on jollain tavoin pakko muuttaa systeemejä, niin että kaikki edes jollain tavoin jaksavat. Esim. vaikka niin, että kumpikin nukkuu jonkun yön ihan rauhassa vaikka sohvalla. Vaikka sekin on raskasta, on paljon raskaampaa yrittää saada lasta väkisin jäämään omaan sänkyynsä. Kun lapsi pelkää, kaikki pakottaminen lisää pelkoa ja kierre on loputon.



Tuli vielä mieleen, että jos ette halua heti patjaa ostaa, niin mitä jos kokeilisitte, kun lapsi tulee viereenne, että haette lapsen oman patjan sänkynne viereen. Jos toimii niin voitte sitten käydä ostamassa lisäpatjan. Oikeasti kannattaa kokeilla, vaikka ehkä kuulostaakin vähän hullulta.