Ei varsinaisesti kuulu tänne mutta onko sinulla ollut vauva perätilassa? Kokemuksia kaivataan!

Minulla on 3 lasta, ensimmäinen syntyi perätilassa, toinen pää edellä ja viimeinen myös perätilassa. Kaikki olen alakautta synnyttänyt eikä perätilasynnytykset olleet sen rankempia kuin pää edellä synnyttäminenkään. Kääntämistä ei yritetty kummallakaan kerralla. Omakohtaiset kokemukset synnytyksistä ovat olleet siis erityisen positiivisia, mutta useinhan perätilalapset leikataan. Sinun vauvalla on kyllä vielä aikaa pyörähtää ympärikin :)

Hei,



Esikoista odottaessa luultiin vauvan olleen jo puolivälistä raskautta raivotarjonnassa ja 36 viikolla myös lääkäri totesi että vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt pää alaspäin. Kuitenkin synnytyksen käynnistyttyä laskettuna päivänä, kätilö huomasi että poikahan on perätilassa, ja lääkärit suosittelivat silti alatiesynnytystä vaikka ensisynnyttäjä olinkin (TYKSissä, voi olla eri käytäntöjä eri sairaaloissa?). Niinpä alakautta alettiin yrittämään mutta lopulta päädyttiin sektioon, koska pojalta olivat tulossa ensin ulos jalat eikä jalat+peppu kuten pitäisi olla.



Olet siinä onnekkaassa asemassa että tilannettasi seurataan ja voidaan yrittää myös käännöstä, toivottavasti kaikki menee hyvin ja onhan tässä aikaa vielä vauvan itsekin kääntyä.. Perätilasynnytys voi mennä hyvinkin ja varsinkin jos on jo ennen synnyttänyt alakautta, mutta itselle tuon ' yllätyksen' jälkeen jäi vähän sellainen olo että alakautta en perätilalasta suostuisi synnyttämään vaan vaatisin heti sektiota...



Perttuelviira rv24

Minulla toinen lapsi oli perätilassa, kääntyi istumaan rv 36+. Aika pian tuon jälkeen kiinnittyi niin tukevasti lantioon, että kääntämistä ei edes voitu yrittää.



Esikoinen syntyi aikoinaan hätäsektiolla ja siitä syystä en itsekään halunnut ottaa riskejä synnytyksen suhteen vaikka alatiesynnytystä toivoinkin. Lääkärit kuitenkin suosittelivat sektiota ja siihen sitten päädyttiin. En kovasti harmitellut tilannetta, vaikka en alatiesynnytystä saanutkaan kokea. Olihan tuo suunniteltu sektio tilanteena paljon rauhallisempi ja vauvan syntymä kauniimpi hetki kuin silloin esikoisen kohdalla.

Mä synnytin poikamme reilu vuosi sitten perätilassa TAYSissa. Ei voitu enää yrittää kääntää kun oli jo niin laskeutunut ja mulla oli vähän lapsivettä. Lantioni kuvattiin ja kaiken piti olla ihan kunnossa alatiesynnytystä varten. Kaikki sujuikin hyvin ponnistusvaiheeseen asti,joka kesti 40 min. Poika oli jo tullut ulos hartioita myöten, mutta jäi sitten päästään jumiin. 2 lääkäriä oli onneksi paikalla ja toinen heistä lopulta veti ja " vatkasi" pojan ulos. Se kyllä sattui, mutta onneksi vain muutaman sekunnin. Täyden 10 sain arvosanaksi synnyttäjänä lääkäriltä, mutta hän myönsi, että heidät hieman yllätti lantion ahtaus. Poika oli veltto syntyessään ja sydänäänet hävisivät ihan lopussa. Onneksi hän virkosi heti ja oli muuten ihan kaikin puolin kunnossa, mutta tuosta ulostulosta jäi muistoksi lihasrevähdys ja pieni patti kaulalle. Sekin kuitenkin hävisi ajan mittaan.



Eli pääsimme pienellä säikähdyksellä, mutta silti en enää koskaan halua synnyttää perätilavauvaa alateitse....

Mulla oli kanssa vauva tod.näk. koko ajan peppu edellä ja viikolla 36 yritettiin kääntää mut ei kääntynyt kun poikittain josta sitten palautui takaisin .

Eli suunniteltu sektio tehtiin vaikka lääkäri painosti synnytykseen mutta mulla ei rohkeus riittänyt varsinkin kun lääkäri myönsi että vauvalle sektiö on riskittömämpi tässä tapauksessa ,äidille tietysti rankempi.

Koko raskauden ajan minulle jankutettiin että lapsi on raivotarjonnassa, vaikka minusta tuntui, että jokin on " vialla " . Lieneekö äidin vaistoa?

Jopa samana päivänä kun synnytys käynnistyi, niin lääkäri sanoi, että lapsi on raivotarjonnassa, mutta lähetti kuitenkin tarkempiin tutkimuksiin seuraavalla viikolle ultraan äitipolille lantiossa tuntuvan ahtauman takia. Jota en silloin ymmärtänyt, koska lääkäri käytti latinankielisiä termejä.

Noh, synnytys oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä, kerkesin olla ammeessa, laitettiin kohdunkaulan puudutteet, epiduraali... Kunnes aamulla vuoronvaihteessa seuraava kätilö huomasikin vauvan olevan täydellisessä perätilassa.

Saimme itse valita synnytystavan. Meille kerrottiin molemmista tavoista. Päädyimme sektioon ja hyvä niin. Saimme niin terveen ihanan poikavauvan. En uskaltanut ottaa riskiä, että lapselle sattuisi jotain alatiesynnytyksessä/ synnytysyrityksessä. Tämä kätilömme, vanhempi nainen, sanoi, että hän olisi neuvonut omalle tytölleen samoin. Oma äitini,jolta kysyi mielipidettä oli sektion kannalla. Myös terveydenhoitajani, oli samaa mieltä tuon lantion ahtauman takia.

Olin viisi senttiä auki kun päädyttiin leikkaukseen ja kaikki meni hyvin, myös toipuminen sitten kotona.

Parempi kiireetön sektio, kuin hätäsektio!

Mies sai olla mukana leikkauksessa, piti koko ajan kädestä kiinni.

Pelkäsin raskausaikana leikkausta, en olisi halunnut sitä, mutta kun pelkoni toteutui ja lapsi syntyikin sektiolla, niin ei se ollutkaan kamalaa, hyvin meni kuitenkin.

Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin!

ensimmäinen kääntyi perätilaan vk.38! (olin äpolin asiakas joten tilannetta seurattiin koko ajan muun syyn vuoksi ja tämä tuli tosiaan yllättäen esikoisen kohdalla) - yritettiin käännöstä kun lapsi oli pienikokoinen (painoi syntyessään vain vajaat 2,5kg) mutta se ei onnistunut. Saman tien määrättiin sektio viikon päähän eli vk39+4. Sain jumppaohjeita kotiin - viikossa lapsi kääntyi puoli kierrosta eli poikittain ;-). Yleensä sektio määrätään vk. 38-39, ettei alkaisi syntyä itsekseen. Kaikki meni hyvin, perätilan syyksi epäiltiin tooosi pitkää napanuoraa.



Toinen raskaus ja taas olin äp-seurannassa edelisestä raskaudesta johtuen. Lapsi käänyili edes takaisin, oli lopulta pitkään perätilassa ja vk.38 menin vikaan tarkastukseen ja saamaan käytännössä sektioajan, mutta yllätys yllätys, lapsi olikin kääntynyt itse oikein päin!! Ei ollut kyllä laskeutunut mitenkään alas. Synnytys käynnistyi vk.41, mutta päätyi sektioon sekin, kun ei edennyt. Syynä herttamainen kohtu.



Eli kyllä kait se vielä voi kääntyä sinullakin. Toisella kerralla kieltäydyin etukäteen käännösyritysajatuksestakin = ilmoitin asian valmiiksi. Itse operaatio ei ollut mitenkään epämiellyttävä, rupesin vain tuon pitkän napanuoran jälkeen epäilemään kaikkea mitä käännöksessä voisi käydä hassusti... Ja kun sektiokokemus oli ollut hyvä eli kaikki meni hienosti, ei minulla sitäkään vastaan ollut mitään, vaikka alatiesynnytystä toivoinkin. Mitä en sit kuitenkaan saanut, enkä enää saa. Tuo herttamainen kohtu aiheuttaa suuren todennäköisyyden että lapsi on perätilassa + kolmas lapsi olisi leikattava mm. kohdunseinän havaitun heikkenemän vuoksi jo.



Aika harvoin taitavat enää nykyisin laittaa perätilaa synnytämään missään, varsinkaan jos on esikoisesta kysymys. Pelkäävät liikaa kompilikaatioita. Ainakin kaikki tuntemani perätilat on leikattu about automaattisesti. Ja niitä on omassa lähipiirissäkin ollut aika monta.

Että jos olisimme halunneet alatiesynnytyksen, niin toki lantioni olisi kuvattu ensin, enkä sitte tod. näk. olisikaan saanut yrittää alakautta.

Tosin en kerennyt sinne äippäpolille, koska synnytys käynnistyi.



Tiedän erään naisen, joka on synnyttänyt perätilavauvan. Hän kertoi, että se oli hänen oma valintansa, koska lantio oli tilava. Hän kertoi myös, että vaikeinta oli ollut se, että lapsi piti saada ponnistettua ns. omin voimin ulos kainaloihin asti, koska jos lapseen olisi koskettu sitä ennen, niin hän olisi saattanut refleksinomaisesti räpsäyttää kädet ylös. Tuossa perätilasynnytyksessä on kuulemma paljon hoitohenkilökuntaa paikalla varmuuden vuoksi.

Kysyin tältä äidiltä, että synnyttäisikö uudestaan perätilavauvan, kun minusta se kuulosti niin pelottavalta, niin hän sanoi, että ehkä ei.

Mutta hyvin hänellä oli kuitenkin mennyt, mutta todella rankalta, vaativalta ja pelottavalta kuulosti minun korviini.

Mulla todettiin vauvan olevan perätilassa ja kääntämistä ei yritetty ollenkaan. Lapsivettä oli vähän ja vauva oli jo niin syvällä lantiossa, että sitä ei lähdetty edes kokeilemaan. Sain itse valita synnytystavan (TAYS), lantio kuvattiin ja vauvan piti hienosti mahtua tulemaan alakautta. Ajatus alatiesynnytyksestä kuitenkin pelotti minua, vaikka tämä oli jo toinen synnytys. Joten varattiin aika suunniteltuun sektioon. Kaksi päivää ennen sitä meni lapsivesi ja synnytys käynnistyi. Lääkäri yritti mielestäni painostaa alatiesynnytykseen, mutta halusin silti sektion. Ja hyvä niin. Minut leikannut lääkäri sanoi, että synnytys olisi ollut pitkä ja tuskallinen. Lapsivettä ei ollut enää yhtään, vauva oli ihostaan kiinni kohdunseinämässä. Ja napanuora oli kiertynyt kaulan ja käden ympärille. Eli vaikeaa olisi ollut. Tyttö syntyi aivan kinaisena, oli vitivalkoinen, muuten terve.

Samassa yhteydessä todettiin, että minulla oli yksisarvinen kohtu, eli vauva oli siellä kuin " huppu päässä" . Siksi ei päässyt koskaan itse kääntymään.



Mietin kyllä pitkään näitä synnytysvaihtoehtoja. Esikoisen takia sektio tuntui ikävältä (nostamiskielto). Mutta loppujen lopuksi olen erittäin tyytyväinen valintaani. Paraneminen kävi nopeasti ja ainakin vauva syntyi terveenä. En olisi koskaan voinut antaa itselleni anteeksi, jos hänelle olisi jotain tapahtunut alatiesynnytyksessä.



Toivottavasti sinulla vauva kääntyy itse ja kaikki menee muutenkin hyvin. Eikä tarvitse tehdä vaikeaa ratkaisua synnytystavasta. :)



Saibu ja Kaisa, kohta 3kk

pelotella mutta ystävällä oli myös toisesta yllätysperätila vaikka oli sitä itse sanonut koko ajan mutta tilannetta ei tarkistettu. Lapsi syntyi hankalasti ja seurauksena cp-vamma jalkaan. Mutta voi kai mitä vaan tapahtua kuitenkin " normaalissa" synnytyksessäkin, tuosta on vaan itselle jäänyt etten takuulla haluaisi synnyttää perätilavauvaa jos annettaisiin vaihtoehto..

Saibu:

En olisi koskaan voinut antaa itselleni anteeksi, jos hänelle olisi jotain tapahtunut alatiesynnytyksessä.

Saibu ja Kaisa, kohta 3kk

Itsellä sylissä 3-viikkoinen tyttö, joka loppuun asti pyöri mahassa.



34+4 neuvolassa arvioitiin olevan perätilassa. Olin joka tapauksessa menossa synnytystapa-arvioon (edellinen sektio), mutta tästä syystä olisin saanut lähetteen ä-polille. Neuvolakäynnin jälkeen vauva hyöri 2 vrk. Rv 36 ä-polilla vauva oli oikeinpäin ja alatiesynnytys oli suunnitelma.



Rv 37+ ja 38+ neuvoloissa vauva oli edelleen oikeinpäin, mutta tuosta jälkimmäisestä kerrasta aloitti 2 vrk kestäneen hyörinän. Rv 39+3 olikin sitten neuvolan arvion mukaan perätilassa. Tiesin itsekin, että poikittain on ollut edellisen käynnin jälkeen.



Seuraavana päivänä ä-polilla oli tosiaan perätilassa ja päädyttiin kääntöyritykseen, kun lapsivettä oli hyvin. Vauva helpotti urakkaa kääntymällä itse poikittain ja saatiin käännettyä, mutta ei ihan helposti. Suostuin kääntöyritykseen, koska kerrotut riskit kuulosti pieniltä. Seuraavan tunnin käyrälläolon aikana vauva kuitenkin kääntyi takaisin. Ei muuta kun varattiin sektioaika, mutta eka vapaa oli viikoilla 40+3.



Vauva innostui tuosta pyörimään ja jatkoi sitä kunnes 39+6 meni lapsivedet. Ei muuta kuin ambulanssilla sairaalaan ja kiireelliseen sektioon. Tullessa vauva oli poikittain, mutta ehti perätilaan ennen kuin saatiin ulos. Kaikki meni hyvin ja olin oikein tyytyväinen tytön syntymään.



Esikoinen oli mahassa rv 29 lähtien tiukasti oikeinpäin. Laskeutui tosin hänkin vasta rv 39.

pygmi:

Tiedän erään naisen, joka on synnyttänyt perätilavauvan. Hän kertoi, että se oli hänen oma valintansa, koska lantio oli tilava. Hän kertoi myös, että vaikeinta oli ollut se, että lapsi piti saada ponnistettua ns. omin voimin ulos kainaloihin asti, koska jos lapseen olisi koskettu sitä ennen, niin hän olisi saattanut refleksinomaisesti räpsäyttää kädet ylös. Tuossa perätilasynnytyksessä on kuulemma paljon hoitohenkilökuntaa paikalla varmuuden vuoksi.

Tuo nainen Pygmin tekstissä voisi olla minä. Sen verran tutulta kuullostaa. Mutta minä kyllä synnyttäisin seuraavankin perätilavauvan normaalisti.

Mielestäni tässä keskustelussa on liikaa peloteltu perätilasynnytyksellä. Lääkärit ym. henkilökunta kyllä pitävät huolen, jos synnytys tulee kysymykseen, että kaikki on sekä fyysisesti että psyykkisesti kunnossa. Äidin tulee olla rauhallinen ja luottaa hoitohenkilökuntaan.

Minulla todettiin ensisynnyttäjänä, kaikkien arvuuttelujen jälkeen, perätila aika myöhään. Äitiyspolilla (TYKS) sitten mittailtiin, kuvattiin ja yritettiin kääntääkin. Missään vaiheessa ei sektio ollut edes vaihtoehto. Olin päätökseni tehnyt. Jos kerran voi synnyttää alateitse, niin synnytetään alateitse. Kaikki meni kuin oppikirjassa. Rankkaahan se oli. Mutta kysy vaan keneltä tahansa vajaa neljäkiloisen pojan synnyttäneeltä, oliko rankkaa...

Hyvät puolet: Pääsin heti hoitamaan vauvaa itsenäisesti. Ja vaaleanpunainen arki koitti nopeammin. Ja olen kuullut semmoisen jutun, että shokki ei ole vauvalle niin kova kun tulee pikkuhiljaa alateitse.

Eli kyllä alateitse voi synnyttää perätilavauvan, jos kaikki muuten on hyvin!!!