Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon niiin paska. Revin paidan pois lapsen päältä.
10.05.2007 |
Tehtiin lasten kanssa lähtöä ulos ja tyttö 4v kekkuloi vielä pyjamassa. Kehotin monta kertaa vaihtamaan vaatteet. Tyttö vaan ulisi, että äiti riisuu ja äiti pukee... Olin jotenkin kamalan hermostunut, 2v puski jo oviaukossa pihalle ja tyttöön ei saanut mitään liikettä. Keskustelin rauhallisesti ja sanoin, että riisu sinä vaan kun niin hienosti osaat ja äiti auttaa sitten sukkahousuissa jos tarvitset apua jne. Tyttö vaati vain minua riisumaan. Jotenkin vaan päässä napsahti ja repäisin pyjaman paidan auki ja päältä pois. Se ei ollut mikään voimallinen riuhtaisu, tiesin että napit on löyhästi kiinni ja napsahtaa irti herkästi. TIEDÄN että olin todella alhainen, turvaton, huono vanhempi, paskapaskapaska. Tyttö tietysti rupesi itkemään aivan lohduttomasti. Kannoin 2vn lastenhuoneeseen ja nostin parkkitalon eteen. Nostin tytön syliin ja mentiin sänkyyn peiton alle. Otin lähelle, suukottelin, pyysin anteeksi ja selitin, että äiti oli vain niiiiin väsynyt ja turhautunut.
Voi helvetti mikä olo.
Kommentit (26)
Vähän niinkuin kuristamisesta? Tulee vaan mieleen yksi toinen tapaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi menit oikein peiton alle lohduttelemaan kun äiti on niin väsynyt ja turhautunut
jos et menisi hänen tahtonsa mukaan..
Avioeron paikka se olisi.. Muista aina, että kohtelet lastasi samoin kuin haluat sinua kohdeltavan.
ja tiedän kyllä että toimin väärin, eikä minulla ole mitään puolustusta.:(
ap
Ota nyt ihan rennosti, tämmöistä tämä vanhemmuus on !
Itse aikanaan laitoin tänne viestin, kun nappasin pipolla kiukkuvaa poikaani päähän, eihän se sattunut, mutta oli kuitenkin väärin... Tiedän oikein hyvin tunteesi siis. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi herranduudelis, pikku Sara-Susanne parkaa
Onneksi menit oikein peiton alle lohduttelemaan kun äiti on niin väsynyt ja turhautunut
Tämän kirjoittajan lapsella luunäpsyt ja tukistukset ovat arkipäivää. Voi, voi sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin kun oli kiire esim kerhoon tai junalle niin 4v ei suostunut pukemaan ollenkana, oli vain temppuilua ja kitinää.. lopulta päätin, että miksi ihmeessä tuhlaan aikaani ja hermojani sillä että yritän saada lapsen pukemaan itse kun samassa ajassa ja vähemmällä vaivalla puen minä hänet. Päätin, että puen lapsen jatkossa sen kummempaa numeroa tekemättä ja johan alkoi aamut luistaa kun ehdimme vihdoin ajoissa kerhoon jne.
Meni muutama kuukausi ja kuin itsestään alkoi 4v pukea kokonana itse. Aina siis olin laittanut lapselle vaatteet valmiiksi rappuselle, josta ne sitten puin mutta yhtäkkiä alkoi ihan itse ottamana vaatteet rapulta ja puki samalla kun vielä touhusin muita...
Nyt pukee joka aamu itse.
Turha tapella asiasta, josta tulee vain paha mieli molemmille. Meillä ainakin toimi tämä, että lapsi sai ajallaan alkaa pukemaan itse. Ehkä kannattaa sinunkin kokeilla, vaikka ison lapsen pukeminen turhauttaisikin niin kyllä se isokin joskus niin isoksi kasvaa, että haluaa pukea itse :)
Liisalla oli nälkä. Nähtävästi hän oli päättänyt syövänsä vain kinkun kanssa ja kokeilevansa rajoja. Harjoittelimme niin, että mikäli ruoka ei kelpaa ilman kinkkua lähdetään pois pöydästä. Liisa ei viihtynyt ilman ruokaa kuitenkaan luonnollisesti ja neljännellä kerralla Liisa näki parhaakseen aloittaa ruoan sylkäisyn pois, joka minulle ei sopinut. Näin sitten estin sylkemistä nostamalla oikealla kädelläni leuan alta peukalolla ja sormillani. Liisa oli hysteerinen tilanteesta, joten homma loppui siihen, että riuhtaisin ruokaliinan pois ja nostin Liisan alas lattialle. Tiesin, että ruokalappu lähtee vaivattomasti pois, sillä minulla oli tapana tehdä liinaan vain puolisolmu, sellainen joka ei kiristy vedettäessä ja lähtee helposti vain vetämällä pois. Tilanteen rauhoituttua, kävimme pöytään ja Liisa söi ruuan. Siinä yhteydessä huomasin, Liisan kaulalla tummat jäljet ja ihmettelin miten tämä on mahdollista. Liisa ei jälkiä nähnyt eikä tuntenut. Syönnin jälkeen havaitsin Karhilasta tulleen soiton ja soitin Leenalle. Leena kertoi Pekan alkaneet puutyöt, joihin osallistumisesta oli jo aikaisemmin ollut puhetta.
Luonnollisesti kun Liisalla oli kaulassaan uskomattomat jäljet olin järkyttynyt ja ajattelin, että suurelle yleisölle en viitsisi selostaan tapahtumia, koska ihmiset voisivat ajatella vaikka mitä, joten aprikoin lähtöä vedoten siihen, että päästäisiinkö me sinne. Suurella yleisöllä tarkoitan sitä , että Karhilassa poikkeaa hyvin paljon vieraita. Silti Liisalla ja minulla ei ollut tapahtuneesta mitään salattavaa, joten päätimme lähteä Arvajalle. Liisa nukahti päiväunille autoon, niin kuin hänellä oli tapanaan. Pekka oli lanaamassa traktorillaan tietä kun saavuimme. Antti oli konesuojassa, jossa kerroin hänelle ruokailun harjoittelemisesta. Antti suhtautui asiaan tapansa mukaan asiallisesti. Liisa nukkui autossa ja menin Leenan juttusille ja kerroin tilanteen. Pekka tuli sisälle kahville ja kerroin Pekalle tapahtumista sen jälkeen Leena kävi katsomassa oliko Liisa herännyt ja haki Liisan. Leena ja Pekka suhtautuivat myöskin asiallisesti ja juttelimme asiata. Olin hyvin pahoillani tapahtuneesta ja yllättynyt jäljistä. Ja tunsin saaneeni opetuksen. Kahvin jälkeen lähdimme puuhommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan varmasti sulla menee ainakin kerran hermot. ap, älä välitä, mulla menee myös hermot helposti jos on väsynyt ja menee ne vaikka ei oliskaan väsynyt.
Mikä motiivi sulla oli laittaa tuollaisia psykopaatin kirjoituksia tähän? Kaivaa veistä tämän ap:n haavassa.
Jokainen vanhempi väsyneenä hermostuu ja pimahtaa joskus. Minun nähdäkseni ap ei satuttanut lasta, tietysti lapsi pelästyi ja näköjään äitikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen samanlainen, joten pyrin välttämään tilanteita, joissa pinna palaa aamuisin. Tosin vaatteita en ole repinyt lasten päältä, huutanut kylläkin. Meillä vaatteet puetaan telkkaria katsoessa sohvalla kaikessa rauhassa ja tarpeen vaatiessa puen nelivuotiaankin. Pääasia, että hermot eivät mene aamulla. Olen yleensä tosi kiukkuinen aamuisin, kun pitäisi ehtiä jonnekin 3 muksun kanssa.
tämän palstan tasoa..näitä vastauksia.
Onkohan kotiäidit pahimpia vastuksia toisilleen vai ketkä muut kivittävät ja haukkuvat toisiaan niin pahasti??
Täältä saa lukea, ketkä saavat ja ovat oikeutettuja saamaan lapsia ja sellaisen olet saanut ja pistät yhdenkin tikun väärin ristiin, uskallat sen vielä kertoa, on julkinen teurastus valmis.
Mutta sinulle ap haluan sanoa että pää pystyyn, ei tuollaiset tapahtumat lasta traumatisoi yhtä paljon kuin äitiä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli se, että kaikki tajuaa ap:n toimineen ihan niinkuin kukatahansa vanhempi. Kaikki meistä hermostuvat joskus. Sen sijaan liki kaikki pitivät tuota Björkqvistiä mielipuolisena psykopaattina. Halusin testata AV-mammojen tilannetajun. Sorry ap -ei henkilökohtaista.
12
siinäpä sulle eroa tohon hullu-jarmoon!
Onneksi sulla ei oo pentuja, kun oot niin täydellinen!
Ja alkuperäisen viestin kirjoittajalle voin sanoa, että onneksi fiksut aikuiset oppivat tekemistään virheistään. Kyllähän tuollainen käytös pistää kotiäidin mielen mustaksi (joka on tietysti aivan oikein, että omaa omatunnon!).
KAIKILLA kotiäideillä on mennyt hermo lukemattomia kertoja. Kun minä tukistin ekaa kertaa 1,5 vuoden ikäistä esikoistani, niin päätin, etten IKImaailmassa kajoa käsin lapsiini, se on niin nöyryyttävää! Nyt minulla on kolme ihanaa muksua ja päätös on pitänyt. Huudettu on ja uhkailtu ja vaikka mitä NORMAALIA, ja hyvin menee.
olisin laittanu toisen ulos lähtemään itelle vaatteet päälle ja mennyt.. Kyllä olisi " lauramarialle" tullut hoppu...
Alue: Aihe vapaa
Se tarkoittanee, että et sitä uudestaan etkä yleensä syyllisty moisiin.