Onko joku muu kateellinen korkeakoulutetuille?
Kommentit (31)
Noh, jos olet kateellinen ... mikset tavoittele haluamaasi ? Mene iltalukioon, 3 vuotta ja olet yo. Lue niin paljon, että kirjoitat 6 L tai E. Tämän jälkeen hae papereilla korkeakouluun.. Ei ole ikärajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Itse ainakin olen pitkäaikaistyötön, kipeä ja köyhä.
Ei tuo liity koulutukseen millään tavalla. Korkeasti koulutettukin voi tulla kipeäksi tai jäädä työttömäksi. Köyhyys - no, riippuu ehtikö olla töissä ennen kuin tuo tapahtui ja ehtikö kerätä säästöjä vai jäikö pienille tuille velkaisena.
Minäkin olen akateeminen kipeä ja köyhä. Mutta vain taloudellisesti köyhä. Kipeänäkin on rikkautta, jos vaan joinain päivinä voimia riittää kirjoittaa, lukea ja opiskella. Se antaa toivoa. En myöskään ole omaksunut sellaista "scarcity mindsettiä", että koko ajan mietin mitä minulta puuttuu ja ajattelen itseäni puutteen kautta.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Ne meidän peruskoululuokasta, jotka jatkoivat lukioon, olivat fiksuja heillä oli tavoitteena jokin hieno työ. Me, jotka mentiin amikseen oltiin sosiaalisempia ja arvostettiin muita asioita kuin uraa, kuten kavereita ja mukavaa yhdessä olemista. Sanoisin että enemmän elämänlaatua, eikä niinkään elintasoa. Minusta on hyvä jos kaikki sai sen mitä halusi.
Vaikka totesit, että hyvä jos kaikki lopuksi sai mitä halusi, niin on silti vähän turhaa vastakkainasettelua antaa ymmärtää, että elämänlaatu ja elintaso on kaksi toisensa pois sulkevaa asiaa. Vaikka on tavoitteita, niin se ei tarkoita ettei ole sosiaalinen tai arvosta yhdessäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Noh, jos olet kateellinen ... mikset tavoittele haluamaasi ? Mene iltalukioon, 3 vuotta ja olet yo. Lue niin paljon, että kirjoitat 6 L tai E. Tämän jälkeen hae papereilla korkeakouluun.. Ei ole ikärajaa.
Voihan sitä mennä sinne avointa väylää pitkin. Päästäkseen tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon ei tarvitse edes olla ylioppilas. Itse tunnen useampia ihmisiä, joilla on FK/FM -tutkinto, vaikka eivät ole käyneet lukiota päivääkään. Tiedän myös hammaslääkärin, joka kävi lukionsa reaalilinjalla lyhyellä matematiikalla.
Meillä sai opiskella mitä haluaa. 3 lasta. Ammatit ovat sähkömies, lääkäri ja insinööri. Kaikki ovat onnellisia ja läheisiä keskenään, se on pääasia.
Joku pehmotieteiden maisterin tutkinto ei ole järin suuri saavutus elämässä.
Itse olen koulutukseltani maisteri, ja hyväpalkkaisessa koulutusta vastaavassa toimistotyössä. Olen kuitenkin luonteeltani ns. suorittavan työn tekijä ja toimistotyö on tuntunut jo vuosikymmeniä melkein kidutukselta, johon on pakko mennä aamulla ja josta odottaa iltapäivällä pääsevänsä pois. Yleisesti tulen juttuun paremmin vaikkapa muuttomiesten kuin kiinteistöpäällikön kanssa, noin esimerkkinä. Harmittaa, ettei esim. kolmekymppisenä ollut uskallusta tehdä loikkaa johonkin ihan muihin hommiin. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen myös tottunut elintasoon, johon ei olisi varaa ns. duunarin palkalla.
Ei ole mitään syytä olla kateellinen, jos itsellä on työ josta nauttii ja jota on tarjolla niin paljon kuin haluaa tehdä. Sekään ei ole itsestäänselvyys nykyisessä taloustilanteessa.
Juuri aamulla luin jutun entisestä yläasteen luokkakaverista, josta oli tullut iso johtaja. Itse en koskaan päässyt niihin korkeakouluihin, joihin halusin. Ja ei, en ole tyhmä, vaikka nyt moni luuleekin niin. Lukio on suoritettu, mutta arvosanani eivät ilmeisesti riittäneet yliopistoon. Olen kyllä katkera, sanon suoraan. Korkeakoulutetut pääsevät monissa asioissa helpommalla, jopa kumppanin löytäminen on heille helpompaa, koska korkeakoulutus tarkoittaa monille ihmiselle hyvää, fiksua ja hyvin toimeentulevaa ihmistä, vaikka olisi oikeasti epämiellyttävä, ylimielinen ja täysi ku.sipää. Ap
En ole. Yleensä ovat köyhiä ja luulevat olevansa muiden yläpuolella.
Ei kannata olla, monella korkeasti koulutetullakin näyttää olevan isoja ongelmia, on alkoholismia, työttömyyttä, mt ongelmia yms. Ei niitä pakoon pääse koulutuksella ja korkea asteella myös vastuut kasvaa. Mutta jos ei jaksa tehdä yksinkertaista suorittavaa fyysisesti raskasta työtä niin sitten vain hakemaan korkeakouluihin. Palkka voi nousta riippuen alasta. Työn raskaus on erilaista sitten ainakin itselläni on aivan järkyttävät niskahartia selkäseudun kivut ja vaivat tulleet kun jäin pois fyysisesti raskaasta työstä ja myös paino nousi kun ei kuluta enää niin paljon. Asioilla on aina omia hyviä ja huonoja puolia joita punnita.