Lue keskustelun säännöt.
Onko joku muu kateellinen korkeakoulutetuille?
Kommentit (31)
No nyt on DI-hullu vaihtanut taktiikkaa 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Miten jonkun muun koulutus vaikuttaa omaan elämääni? Mulla on kolme toisen asteen tutkintoa, muttei korkeakoulututkintoa ja koen olevani onnekas, koska olen saanut tehdä mitä itse haluan.
Mulla oli myös lapsuudessa ystäviä, joiden kotoa tuli ihan suorat käskyt, että pitää opiskella korkealle ja alkaa takoa rahaa, jotta saa heti asuntolainan maksettua. Niillä oli unelmia, mutta ei ole enää.
En ole. Ne meidän peruskoululuokasta, jotka jatkoivat lukioon, olivat fiksuja heillä oli tavoitteena jokin hieno työ. Me, jotka mentiin amikseen oltiin sosiaalisempia ja arvostettiin muita asioita kuin uraa, kuten kavereita ja mukavaa yhdessä olemista. Sanoisin että enemmän elämänlaatua, eikä niinkään elintasoa. Minusta on hyvä jos kaikki sai sen mitä halusi.
Monet korkeakoulutetut ovat kateellisia siitä että myös vanhempani ovat korkeakoulutettuja; vanhempani väitelleet tohtoreiksi 80-luvulla.
Silti, yliopisto-opinnot olivat hyvin yleisiä jo 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Itse ainakin olen pitkäaikaistyötön, kipeä ja köyhä.
Ei tuo liity koulutukseen millään tavalla. Korkeasti koulutettukin voi tulla kipeäksi tai jäädä työttömäksi. Köyhyys - no, riippuu ehtikö olla töissä ennen kuin tuo tapahtui ja ehtikö kerätä säästöjä vai jäikö pienille tuille velkaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse valitsin 70- ja 80-lukujen vaihteessa opintopaikakseni opiston yo-linjan, yliopistossa opsikelevat kaverini olivat mulle kateellisia. Minä sain suoraan ammatin ja sitä myötä pääsin nopeasti töihin. Heillä ei ollut mitään hajua, mihin menisivät töihin ja milloin. Heillä oli myös valmistumispaineita, koska suurin osa heistä oli aloittanut opinnot ennen opintoviikkosysteemejä.
Vierailija kirjoitti:
Monet korkeakoulutetut ovat kateellisia siitä että myös vanhempani ovat korkeakoulutettuja; vanhempani väitelleet tohtoreiksi 80-luvulla.
Silti, yliopisto-opinnot olivat hyvin yleisiä jo 70-luvulla.
Itsekin tulen perheestä, jossa on maistereita ja tohtoreita myös vanhemmissa sukupolvissa. Joskus ensimmäisinä yliopistovuosina muistan, että puhuimme naureskellen ja väheksyvästi sellaisesta opiskelukaverista, joka tuli duunariperheestä, koska hän käyttäytyi niin eri tavalla. Se oli lapsellista ja harkitsematonta. Nykyään arvostan todella paljon niitä, jotka ovat sukunsa ensimmäisiä, koska ei heillä ole samalla tavalla esikuvia ja tukea. Akateemisessa maailmassa on paljon sellaista näkymätöntä, mitä ei opeteta missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Itse ainakin olen pitkäaikaistyötön, kipeä ja köyhä.
Ei tuo liity koulutukseen millään tavalla. Korkeasti koulutettukin voi tulla kipeäksi tai jäädä työttömäksi. Köyhyys - no, riippuu ehtikö olla töissä ennen kuin tuo tapahtui ja ehtikö kerätä säästöjä vai jäikö pienille tuille velkaisena.
Sitähän mä juuri sanoin. Eipä ole paljoa korkeakoulutuksesta ollut apua mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Itseasiassa pari viikkoa sitten törmäsin netissä johonkin artikkeliin missä viitattiin huippututkijan tekemiin tukimuksiin. Hetken luettuani huomasin että tuo erittäin korkeasti koulutettu huippututkija on entinen luokkalaiseni. En tuntenut minkäänlaista kateellisuutta vaan olin iloinen että hän on päässyt noin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet korkeakoulutetut ovat kateellisia siitä että myös vanhempani ovat korkeakoulutettuja; vanhempani väitelleet tohtoreiksi 80-luvulla.
Silti, yliopisto-opinnot olivat hyvin yleisiä jo 70-luvulla.Itsekin tulen perheestä, jossa on maistereita ja tohtoreita myös vanhemmissa sukupolvissa. Joskus ensimmäisinä yliopistovuosina muistan, että puhuimme naureskellen ja väheksyvästi sellaisesta opiskelukaverista, joka tuli duunariperheestä, koska hän käyttäytyi niin eri tavalla. Se oli lapsellista ja harkitsematonta. Nykyään arvostan todella paljon niitä, jotka ovat sukunsa ensimmäisiä, koska ei heillä ole samalla tavalla esikuvia ja tukea. Akateemisessa maailmassa on paljon sellaista näkymätöntä, mitä ei opeteta missään.
Menisit jo muualle pätemään. Tai mikset ole osa sitä "näkymätöntä", mitä akateemiseen maailmaan kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole. Ne meidän peruskoululuokasta, jotka jatkoivat lukioon, olivat fiksuja heillä oli tavoitteena jokin hieno työ. Me, jotka mentiin amikseen oltiin sosiaalisempia ja arvostettiin muita asioita kuin uraa, kuten kavereita ja mukavaa yhdessä olemista. Sanoisin että enemmän elämänlaatua, eikä niinkään elintasoa. Minusta on hyvä jos kaikki sai sen mitä halusi.
Älä viitsi. Kyllä ne lukioon menijät on usein myös sosiaalisesti lahjakkaampia kuin perusduunarit.
Miksi olisin kateellinen naapurissani asuvalle virkansa ryypänneelle spurgulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olisin kateellinen? Minulla on lukio ja keskiasteen koulutus, ja olen näillä eväillä saanut hyvän työelämän ja koonnut varallisuutta huomattavasti enemmän kuin tuntemani maisterit ja ekonomit.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Miten jonkun muun koulutus vaikuttaa omaan elämääni? Mulla on kolme toisen asteen tutkintoa, muttei korkeakoulututkintoa ja koen olevani onnekas, koska olen saanut tehdä mitä itse haluan.
Mulla oli myös lapsuudessa ystäviä, joiden kotoa tuli ihan suorat käskyt, että pitää opiskella korkealle ja alkaa takoa rahaa, jotta saa heti asuntolainan maksettua. Niillä oli unelmia, mutta ei ole enää.
Jaa.
Mun tuntemat duunarit ovat tällä hetkellä suurimmaksi osaksi työttömiä ja katkeria. Käteen ei edes jäänyt mitään raatamisesta, koska vuokra vei lähes kaiken.
Akateemisilla on omakotitalot, mökit sun muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Ne meidän peruskoululuokasta, jotka jatkoivat lukioon, olivat fiksuja heillä oli tavoitteena jokin hieno työ. Me, jotka mentiin amikseen oltiin sosiaalisempia ja arvostettiin muita asioita kuin uraa, kuten kavereita ja mukavaa yhdessä olemista. Sanoisin että enemmän elämänlaatua, eikä niinkään elintasoa. Minusta on hyvä jos kaikki sai sen mitä halusi.
Älä viitsi. Kyllä ne lukioon menijät on usein myös sosiaalisesti lahjakkaampia kuin perusduunarit.
Eipä ole. Tiedän omasta koulustani museammankin "hikarin", jolle koulumenestys oli kaikki kaikessa ja olivat siksi yksinäisiä.
Minua ihmetyttää joskus kuinka huonosti monet korkeakoulutetut puhuvat ruotsia tai englantia.
Enemmän kaipaan opiskeluaikoja yliopistolla ja oli vankkumatonnuskobja luotramus siihen, että opiskelu kannattaa ja taloudellisesti saattoi mennä moraalisesti helpommin surkeasti, koska centin venytyksen uskoi olevan välivaihe ja opiskelun mahd.pääsyn kiinnostavampiin töihin ja kenties myös vähän parempaan palkkaan
. Eilkä ihan vähäinen merkitys ollut silläkään, että monella nuulkakin oli taloudellisesti tiukkaa ja heillä joilla ei ollut niin moni ainakin sujuvasti esitti tai näytteli ymmärtävänsä ja joille saattoi suoraa sanoa, että ei ole nyt rahaa ostaa sitä tai tätä (mahd.hyvinkin tarpeellista) tai osallistua..
Entäs nyt?
Elän vähätuloista arkea, joka on tietysti oma syy, koska ei oo se hyvä tyyppi ja tai koska on vain päästä pipi kun koulutuksesta huolimatra kun ei saa vähintään hyvää palkkaa. Ja mahd työttömäksi joutuminen täysin oma vika kun varmaan mennyt kusi päähän kun ei vain mene hyvä palkkaiseen työhön....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet korkeakoulutetut ovat kateellisia siitä että myös vanhempani ovat korkeakoulutettuja; vanhempani väitelleet tohtoreiksi 80-luvulla.
Silti, yliopisto-opinnot olivat hyvin yleisiä jo 70-luvulla.Itsekin tulen perheestä, jossa on maistereita ja tohtoreita myös vanhemmissa sukupolvissa. Joskus ensimmäisinä yliopistovuosina muistan, että puhuimme naureskellen ja väheksyvästi sellaisesta opiskelukaverista, joka tuli duunariperheestä, koska hän käyttäytyi niin eri tavalla. Se oli lapsellista ja harkitsematonta. Nykyään arvostan todella paljon niitä, jotka ovat sukunsa ensimmäisiä, koska ei heillä ole samalla tavalla esikuvia ja tukea. Akateemisessa maailmassa on paljon sellaista näkymätöntä, mitä ei opeteta missään.
Menisit jo muualle pätemään. Tai mikset ole osa sitä "näkymätöntä", mitä akateemiseen maailmaan kuuluu?
Joo, mitä ihmeen näkymätöntä akateemiseen maailmaan kuuluu? Oma sukuni on myös täynnä korkeasti koulutettuja jo pitkältä ajalta muttei siellä mitään erityistä akateemisuutta näy.
Miksi?
Itse ainakin olen pitkäaikaistyötön, kipeä ja köyhä.