Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan haluaisi asua omakotitalossa, joka on käytännössä rivitaloaluetta?
24.04.2026 |
Siis niitä pieniä tontteja, jotka on niin kiinni toisissaan, että naapurit näkee suoraan ikkunoista toistensa ikkunoihin ja pihalla ei ole minkäänlaista yksityisyyttä. Rivitaloissa sentään on päädyt, johon ei ole näköyhteyttä sisältä.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
RIntamamiestaloja kai. Tai ostamaan pienen tontin jostain jo valmiiksi ahtaasta paikasta ja rakennuttamaan siihen toisten väliin omansa. Kai ne on mieltymyksistä kiinni kaikki. Ei ole oma juttu, tosin en kyllä mistään pellon keskeltä myöskään ostaisi taloa mistä on kilometrejä lähimpään naapuriin tai kauppaan. Jotain siltä väliltä.
Eihän rintamamiestaloissa pieniä tontteja ole, ellei ole lohkottu. Päin vastoin, rintsikan alkuperäinen tontti on usein sen 1800 neliötä ja nämä uudenkarheat talot sen sijaan nousee sellaiselle hädin tuskin 700 neliön vuokratontille.
Täälläpäin kun kävelee niin aika paljon näkee noita lohkottuja. Entisellä 1500-2000 neliön tontilla on joku valtava moderni hökötys ja vieressä / takana se vanha rintsikka edelleen. 2000 neliön tonilla voi myös olla parin paritalon yhtiö tai muutama erillistalo, silloin on vanha purettu alta. Monihan toki purkukunnossa onkin siinä vaiheessa kun perikunta laittaa vanhempiensa tontin rahoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en sinänsä isoa tonttia kaipaisikaan. Kävisi vaikka ruutukaava-alueelta joku pieni mummonmökki ja kuusiaitaa ympärille. Pihaksi riittää kun saisi reilunkokoisen terassin ja grillille paikan, ja loppu mahdollisimman vaivatonta joka hoitaisi itse itsensä enimmäkseen. Pääasia että saisi elää omaan tahtiin eikä tarvitsisi aamukahvia siemaillessa kuunnella kenenkään muun arkea seinän tai katon läpi.
Omalla asuinalueella on yhdessä kohtaa tuollainen omakotitaloalue, jossa on jotain 150 neliön taloja lähes kiinni toisissaan. Pihaa ei ole ollenkaan. Tonttien koko on jotain 340 neliötä.
Omalla asuinalueella on yhdessä kohtaa tuollainen omakotitaloalue, jossa on jotain 150 neliön taloja lähes kiinni toisissaan. Pihaa ei ole ollenkaan. Tonttien koko on jotain 340 neliötä.
Ei taida riittää 340m2 kun talon seinistä rajaa pitää olla joka puolella vähintään 4m. Minimikoko taitaa olla 400m2
Vierailija kirjoitti:
Omalla asuinalueella on yhdessä kohtaa tuollainen omakotitaloalue, jossa on jotain 150 neliön taloja lähes kiinni toisissaan. Pihaa ei ole ollenkaan. Tonttien koko on jotain 340 neliötä.
Ei taida riittää 340m2 kun talon seinistä rajaa pitää olla joka puolella vähintään 4m. Minimikoko taitaa olla 400m2
Kyllä noita pieniä tontteja on https://ptp.hel.fi/DataHandlers/Tonttijaot/Default.ashx?q=9931 talot on käytännössä rakennettu melkein kiinni tiehen. Ei siinä neljää metriä ole tilaa.
Porvoossa on myynnissä 300 neliöisiä https://www.eporvoo.fi/fi-FI/asuminen/tonttienhakeminen/tontin-tiedot/?…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli okt:ssa 1500 neliön tontti ja liian pieni oli.Joka sana kuului kun pihalla jutteli ja naapurin ikkunat vieressä.Nyt ollaan metsän keskellä ja tonttia yli hehtaari.Ei ketään missään,ihanaa!
Meillä on reilu 10 ha ja naapuriin 500 m.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun omakotitalossa, joka on vajaa 900 m2:n tontilla. Naapurit ovat lähellä, mutta (pensas)aita tarjoaa näkösuojan. Rivitaloon verrattuna suuri plussa on se, että seinän takana ei ole ketään. Naapurien sisältä ei kuulu ääniä meidän talomme sisälle ja meidän perheemme saa soittaa vapaasti pianoa ja muita soittimia monta tuntia päivässä pelkäämättä naapurien häiriintyvän.
Minusta piha on meille sopivan kokoinen. Ainoa, mitä kaipaisin lisäksi, on uima-allas pihalle (sekin olisi mahtunut, jos asia olisi otettu huomioon jo taloa suunnitellessa).
Koska talo on oma, voimme tehdä taloa ja pihaa koskevat päätökset oman mielemme mukaan. Rivitalossa asioista pitäisi päättää muiden osakkaiden kanssa.
Halusimme asua hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä niin, että pääsemme sekä töihin että vapaa-ajan harrastuksiin ilman omaa autoa. Silloin ei voi olettaa saavansa puolen hehtaarin tonttia, mutta en minä sellaista kaipaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin kun etsimme omaa taloa ja kävimme asuntonäytöissä. Yhdessäkin talossa olohuoneen ikkuna oli lähes lattiaan asti ja katsoin silmiin naapuritalon ukkoa omassa ikkunassaan. Tontteja ei myöskaan ollut selvästi rajattu,oli vaikea sanoa mistä naapurin piha alkoi. En kokenut että voisin rentoutua "akvaariossa". Kaiken kruunasi läheinen koulu jonka kello kuului sisälle asti.
Kai sä tajuat että sitä pensasaitaa on ihan luvallista istuttaa myös itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ikinä pensasaidasta kuullut?
Joo, pensasaita blokkaakin todella hienosti naapureiden humalaiset mölinät, grillikäryt, lasten kiljumiset, ruohonleikkureiden, sirkkelien ja mopojen äänet ja naapurien yläkerroista tuijottavien kyylien katseet.
Minkä takia sä olet ihan hiilenä siitä, missä joku muu asuu? 😂 Eihän sun tarvitse tuollaiseen muuttaa.
Luojalle kiitos ettei tarvitse. Jo pelkkä mopojen pärinä saa raivon partaalle, puhumattakaan että kuuntelet kesäillassa naapurien pölinöitä tai lasten kiljahtelua trampoliinilla tms. Nykyisessä kerrostalossa hiirenhiljaista eikä ölinöitä tai pärinää missään vaikka olisi kaikki luukut ja ovet auki.
Olen huomannut, että ylenpalttinen äänistä ahdistuminen on aina yhteydessä neuroottiseen ja epämiellyttävään persoonaan. Kaltaisellasi ihmistyypillä löytyy kaikesta aina jotain negatiivista huomautettavaa. Vaikka olisit yksin luonnon helmassa niin sielläkin sitten vähintään pikkulintu livertää ärsyttävästi.
Paha vastata toisten puolesta, mutta nykyiset ikäluokat eivät taida arvostaa pihanlaittoa samaan malliin kuin vanhemmat. Meluongelmia esiintyy varakkaammilla alueilla aniharvoin, joten sen torjumiseen ei tarvita etäisyyttä. Itse asun rivitalossa, jota moni pitäisi varmaan kummitustalona, kun on niin hiljaista, että jokainen narahdus kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka haluaa ajaa tonnin pyörällä.
Miksi, miksi kukaan ajaisi tonnin polkupyörällä, en ymmärrä
Vertaus on mielestäni outo. Onko omakotiasuminen halpaa vai kallista? Edullista on kunhan pitää talon kunnossa ja mukavaa kun on iso tontti. En itsekään haluaisi asua minitontilla kaupunginosassa jossa ei ole mitään palveluja. Ja kun sitten on oltava auto tai kaksi niin mieluummin se rivari tai iso tontti. Uusin fillarini maksoi 4800 euroa, sillä työpyöräedulla hankin. Tonnilla ei olis kovin kummoista saanut. Aaa... joo tonnin pyörällä ei pitkiä matkoja ajella, siksi ahdas tontti ei niin kaukana keskustasta jotta jaksaa polkea jonkun verran.
Jos esimerkiksi nauttii seinänaapurien puutteen tuomista eduista, mutta haluaa silti nauttia elämästä isommassa kaupungissa eikä kaipaa monen hehtaarin pihaa hoidettavaksi.
Esim. 29km säteellä Helsingin keskustasta tontit ovat niin kalliita, että jos haluaa uuden omakotitalon, joutuu tyytymään pienempään tonttiin. Myös kiinteistövero pelkästään 1500m2 tontilla on jo vuositasolla hyvin korkea, mitä lähemmäksi pääkaupungin keskustaa tullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvessa hyvä, paitsi bussit ei kulje ja pitkä matka lasten harrastuksiin, kavereille ja kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Paha vastata toisten puolesta, mutta nykyiset ikäluokat eivät taida arvostaa pihanlaittoa samaan malliin kuin vanhemmat. Meluongelmia esiintyy varakkaammilla alueilla aniharvoin, joten sen torjumiseen ei tarvita etäisyyttä. Itse asun rivitalossa, jota moni pitäisi varmaan kummitustalona, kun on niin hiljaista, että jokainen narahdus kuuluu.
Varakkaat ihmiset eivät siis ikinä leikkaa nurmikkoa tai käytä klapikonetta/oksasilppuria/lumilinkoa eikä heillä ole lapsia, tai lapset on huumattu täysin hiljaisiksi. Myös koira on täysin haukkumaton. Tämä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli okt:ssa 1500 neliön tontti ja liian pieni oli.Joka sana kuului kun pihalla jutteli ja naapurin ikkunat vieressä.Nyt ollaan metsän keskellä ja tonttia yli hehtaari.Ei ketään missään,ihanaa!
Minun mielikotini oli 1949 rakennettu 55 neliön " mummonmökki" pienehköllä 1600 neliön tontilla aurinkoisessa rinteessä metsän reunassa. Tontin pienuus ei haitannut koska avaraa oli etelään ja länteen ja metsää ja peltoa pohjoiseen. Tontin rajoilla ei ollut merkitystä. Joka puolella sai ja voi kulkea vapaasti. Tosi mukava naapurin emäntä antoi kaataa polttopuut metsästään. Toki käytiin yhdessä katsomassa mitä puita voi kaataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha vastata toisten puolesta, mutta nykyiset ikäluokat eivät taida arvostaa pihanlaittoa samaan malliin kuin vanhemmat. Meluongelmia esiintyy varakkaammilla alueilla aniharvoin, joten sen torjumiseen ei tarvita etäisyyttä. Itse asun rivitalossa, jota moni pitäisi varmaan kummitustalona, kun on niin hiljaista, että jokainen narahdus kuuluu.
Varakkaat ihmiset eivät siis ikinä leikkaa nurmikkoa tai käytä klapikonetta/oksasilppuria/lumilinkoa eikä heillä ole lapsia, tai lapset on huumattu täysin hiljaisiksi. Myös koira on täysin haukkumaton. Tämä selvä.
Mummolassa oli jättiläismäinen piha. Talo rinteessä. Ruohonleikkuuu kesti 3-4 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Koska halusin omakotitalon hyvien liikenneyhteyksien varrelta läheltä keskustaa, omalla tontilla. Näillä ehdoilla niitä puolen hehtaarin tontteja harvemmin löytyy ainakaan isommasta kaupungista. Rivitalossa on vain yhdistettynä kaikkien asumismuotojen huonot puolet.
Sama juttu. Auttaa tosiaan kun istuttaa kunnon kokoisia kasveja ympärille.
En usko, että kaikki haluavatkaan asua.
Me rakennettiin talo uudelle asuinalueelle, jossa talot ovat vierivieressä ja takapihat vastakkain. Tunnen päivittäistä ahdistusta siitä, että joka puolella on talo.
Emme ymmärtäneet että nämä uudet talot eivät todellakaan äänieristä mitään, ja seinien läpi kuuluu ihan kaikki. Ajattelin, että ainakin oman kodin seinien sisällä saa nauttia rauhasta. Kilinv***t.
Ja koska asuinalue on uusi, joka puolella porataan, rakennetaan, vasaroidaan, sirkkelöidään yms. Naapurin juttelut ja pierut pihallaan kuuluvat sisälle.
Oleskelutilojen ikkunoista näkyy musta kaksikerroksinen talo. Ei mitään yksityisyyttä.
Joten kyllä, tämä on rivitaloelämää mutta sillä erotuksella, että voidaan itse päättää korjaus- ja huoltoaikatauluista.
En vaihtaisi tätä silti rivarielämään, mutta hankittiin jo metsään ja peltoon rajautuva tontti, en voi jäädä tänne, missä edes omalla takapihalla ei voi olla rauhassa.
Ja olisi edes mukavat vastapäiset naapurit, mutta kun eihän näille asuinalueille muuta yhteisöllisyyttä kaipaavat ihmiset. Jokainen kyylää sen tuija-aitansa takana sanomatta mitään.
Ja mikä pahinta; jokaisella 700neliön tontilla on trampoliini, pihavarasto, tynnyrisauna tai jotain muuta hökötystä, mutta ei puita, koska nehän kasvavat vasta 10 vuoden päästä.
Nykyään kyllä rakennetaan sellaisia taloja, että ei kiitos. Itse ihailen lähelläni pientä vanhaa -50 luvun omakotitaloa. On myynnissä, en ole ostamassa,mutta osaan kuvitella itseni siihen. Tontti kyllä on aika keskellä kaikkea,mutta mulla se ei haittaisi.