Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En voi ymmärtää maitosuklaata syöviä ihmisiä
23.04.2026 |
Öööh, maitosuklaassa on lehmän valkovuotoa ja sonnin spermaa?
Kommentit (27)
Suomalaiset syövät vaaleaa suklaata. Tummaa suklaata syövät juuri ne mistä ei saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele. Sinäkin olet spermaa
Isänsä karjaisi öööööh, tullessaan ihmis, öööh, joukkojen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Olit jo Puppa nukkumaan menossa, miksi vielä täällä trollaat?
Se valehteli että saa luulemaan ettei Puppajoukkojen hyökkäystä keritä huomaamaan 22:59
Vierailija kirjoitti:
Ap syö vain omaa paskaansa.
Se kyllä selittäisi tuon ÖÖÖÖÖÖH ÖÖÖÖÖÖÖH. Varmaan joku hapenpuute aivoissa tullut metaanista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Rane potkaisi marketin liukuovet auki niin kovaa, että ne vinkaisivat metallisesti vastaan. Hänen hengityksensä rohisi kuin rikkinäinen moottori, ja silmät pyörivät päässä levottomina kuin eläimellä, joka oli ajettu nurkkaan. Märkä takki löi hyllyjä hänen kulkiessaan, ja ihmiset väistyivät jo ennen kuin hän avasi suunsa.
Sitten se alkoi.
“TE SYÖTTE SITÄ KUIN SAATANAN KARJA!” hän karjui niin lujaa, että energiajuomat tärisivät kylmäkaapissa. Hän repi käteensä levyn Maitosuklaa ja paiskasi sen lattiaan. “SPERMAA! TÄYNNÄ SPERMAA! ETTEKÖ TE HAISTA SITÄ?!”
Koko kauppa jäätyi.
Rane nauroi äkillisesti — korkea, rikkinäinen, pelottava nauru — ja alkoi viskoa suklaalevyjä ympäri käytävää kuin kranaatteja. Folio repesi. Valkovuotoa lensi ihmisten kenkiin. Hän kiipesi karkkihyllyn päälle nelinkontin, otsasuoni pullottaen, sylki roiskuen.
“NE VALEHTELEE TEILLE!” hän ulvoi ja hakkasi rintaansa nyrkeillä niin kovaa, että ääni kumahti käytävässä. “Sperma peittää maun! Valkovuoto peittää hajun! KOKO TEOLLISUUS ON MÄTÄ!”
Vartija lähestyi varovasti, mutta Rane käännähti häntä kohti sekunnissa kuin rabieskoira.
“ÄLÄ KOSKE MUHUN!” hän huusi suonet kaulassa sykkien. “SÄKIN OOT NIIDEN PUOLELLA! TE SAATANAN SPERMAKULTTI!”
Hän nappasi ostoskärryt ja paiskasi ne päin limuhyllyä. Pullot räjähtivät lattialle tahmeaksi sateeksi. Joku huusi. Lapsi alkoi kirkua. Kaiuttimista soi edelleen rauhallinen hissimusiikki, mikä teki kaikesta vielä sairaamman näköistä.
Rane seisoi keskellä kaaosta hengittäen kuin petoeläin. Hän osoitti vapisevalla sormella kaikkia ympärillään yksitellen.
“TE OOTTE JO MYRKYTETTYJÄ,” hän kuiskasi käheästi. “Se on teidän veressä jo.”
Sitten hän alkoi nauraa uudestaan. Kovempaa. Hallitsemattomasti. Sellaisella naurulla, joka sai ihmiset peruuttamaan kauemmas ilman että kukaan edes käski.