Kokemuksia käynnistämisestä?

Mun esikoinen syntyi ihan luomusti , ja se oli tosi hyvä synnytyskokemus kaikin puolin, vedetkin menivät vasta ponnistusvaiheessa. Toinen synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi rv 42+2 ja kokemus oli aika kamala. Synnytys oli tosi raju, vedet menivät melkein heti ja kivut olivat alusta asti melkein sietämättömät. Ilman kipulääkkeitä synnytin tämän toisenkin, kun en tajunnut, että kivut voisivat olla niin paljon kovemmat kuin aikaisemmassa, spontaanissa synnytyksessä. En haluaisi enää kokea käynnistystä.

Minulla siis käynnistykseen riitti yksi Cytotec-muru.

sparven:

Mun esikoinen syntyi ihan luomusti , ja se oli tosi hyvä synnytyskokemus kaikin puolin, vedetkin menivät vasta ponnistusvaiheessa. Toinen synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi rv 42+2 ja kokemus oli aika kamala. Synnytys oli tosi raju, vedet menivät melkein heti ja kivut olivat alusta asti melkein sietämättömät. Ilman kipulääkkeitä synnytin tämän toisenkin, kun en tajunnut, että kivut voisivat olla niin paljon kovemmat kuin aikaisemmassa, spontaanissa synnytyksessä. En haluaisi enää kokea käynnistystä.

Mulla käynnistettiin synnytys rv 40+2 suuren painoarvion takia. Käynnisteltiin 12 tuntia, sinä aikana ei tapahtunu YHTÄÄN mitää mutta sitte pamahti vedet ja siitä se helvetti alko. Supistukset tosi kovia ja tuntu että en pystyny edes hengähtään ku jo tuli uus. Saliin pääsin melkein heti ja epiduraali vei kaikki kivut. Ja niin se vei supistuksetki, laitettiin tippa vauhdittaan ja seuraavaksi mua vietiinki jo leikkaussaliin koska vauvalla sydänäänet laski eikä saatu palautuun. Terve tyttö syntyi hätäsektiolla.



Aivan kamala kokemus. =(

Supistuksia alkoi tulla aika hyvin heti sen jälkeen ja synnytys ohi neljässä tunnissa.



Esikoinen oli ja en osaa ajatella, että olisi sattunut enemmän kuin ilman kalvojen puhkaisua tms.



Kaiken kaikkiaan loistava kokemus ja hieno synnytys. Olin myös hyvin motivoitunut koko ajan, mikä osaltaan varmasti auttoi asiaa.



Mulla käynnistys korkean verenpaineen takia.



Älä turhaan jännitä. Kaikki menee varmasti oikein hyvin. Ja jos vaivoja on kovasti niin voimiahan se vain vie, jos sinnittelet vielä viikoja niiden kanssa.



Mukavaa synnytystä!

Naistenklinikalla suositeltiin, koska siemennesteessä samaa (prostalgiini?) ainetta kuin käynnistyspillereissä. Eli yrittäkää nyt sitä vielä ensin, jos vaikka riittäis heti kunnon supistuksiin.

Ensimmäinen käynnistettiin rv39+4 oksitosiinitipalla ja vähän myöhemmin puhkaistiin kalvot, heti siis lähti käyntiin. Toinen käynnistettiin rv40+3 kalvojen puhkaisulla ja tämäkin lähti sitten heti käyntiin. Kipeitähän nuo supistukset oli, mutta onneksi on epiduraali :). Molemmat synnytykset olleet hienoja kokemuksia.

Itselläni on käynnistyksestä pelkkää positiivista sanottavaa. Pikkukakkosen synnytys käynnistettiin oksitosiini tipalla lapsivesien mentyä 2 vrk aikaisemmin eikä synnytys muuten käynnistynyt.



Lääkäri valitsi oksitosiinitipan käynnistystavaksi siksi, että kohdunsuun tilanne oli kypsä synnytykseen. Muuten olisi kuulema valittu Cytotec-tabletit, en tosin osaa sanoa sen tarkemmin mitä kypsä kohdunsuun tilanne tarkoitti. Oksitosiinitippa käynnistystapana on kätilön mukaan usein lempeämpi käynnistystapa, koska oksitosiiniannostusta voidaan säädellä ja siten myös supistusten voimakkuutta ja tiheyttä, Cytoteceilla puolestaan synnytys ja supistukset voivat käynnistyä hyvin rajustikin.



Synnytys kesti vajaa neljä tuntia ja oli mielestäni paljon helpompi kuin esikoisen 17,5 tuntia kestänyt synnytys. Epiduraalinkin ehdin saamaan puoli tuntia ennen ponnistusvaihetta vaikka synnytys noin lyhyt olikin.

Synnytys oli nopea ja raju ja ja luulin, että johtui juuri tuosta käynnistyksestä. Kakkonen käynnistyi itsekseen, mutta synnytys oli jälleen nopea ja raju - eli luulen, että mun synnytykset vaan menee niin. Tuota Cytotecciä tosiaan käytetään, jos kohdunsuu on epäkypsä.



Eli ei kannata pelätä sitä käynnistystä (helpommin sanottu kun tehty), sillä synnytys menee niin kuin on mennäkseen.

Kyllähän ne kalvot puhkeaa ihmisillä luonnollisestikkin:)



MUlla kokemusta molemmista käynnistystavoista.



Kaksoset käynnistettiin 39+4 viikolla kalvojen puhkaisulla, kun olin 3 cm auki ja kaulaa ei ollut. Synnytys alkoi heti ja kesti kuutisen tuntia. Ihan oli tosi positiivinen kokemus ja ei supistuksetkaan olleet mitään aivan kamalia.



Tämä toinen synnytys käynnistettiin 37+1 korkean veden menon takia ja vasta melkein vrk:n kypsytelyn jälkeen alkoi jotain tapahtumaan. Enemmän voi lukea toukokuisten synnytystarinoista.

Mutta kyllä sanon että kun supistukset olivat keinotekoisesti aikaan saatuja niin synnytys oli tosi kivulias ja raju. Ensin ei tapahdu mitään ja sitten kun rupes tapahtumaan niin sitä tehtiinkin rytinällä. Ja supistuksilla ei ollut mitään järkeä tai taukoa. Tulivat heti tosi useesti ja tosi kipeinä, ja koskaan eivät loppuneet ihan kokonaan vaan supistus oli vähän niinkuin kokoajan päällä. Myöskään supistukset ei tällä kertaa tuntuneet menkkamaisina kipuina mahassa ja selässä niinkuin ekalla vaan tämä oli vaan sairasta mahakramppia koko ajan.

Missään muualla ei kipua tuntunutkaan.



Mulle tämä synnytys oli siis paljon,paljon kivuliaampi ja toivon oikeesti että jos koskaan ikinä lisää lapsia synnytän ei tarttis tohon tabletti käynnistyksekeen joutua. se ei ollut enään mitään hauskaa, jos nyt synnytys koskaan on. Parempi luonnollinen synnytyksen alku tai kalvojen puhkaisu:)



martina, poika 3vk1pv ja kaksoset 2v11kk

Minulla on takana kaksi sectioon päättynyttä synnytystä, joista ensimmäinen käynnistyi itsestään rv 41+5 ja toinen käynnistettiin rv 40. Kummankin kohdalla kohdunsuun tilanne oli epäkypsä synnytyksen alkaessa.



Esikoisen kanssa synnytys käynnistyi rauhallisemmin ja mukavasti kotona, mutta sairaalassa olinkin vasta sormelle auki kun homma päättyi hätäsectioon. Kalvot puhkaistiin vasta laitoksella.



Kuopuksen synnytys käynnistettiin cytoteceillä kohdunsuulle, mitkä eivät aiheuttaneet yhtään mitään 12 tuntiin kunnes vedet menivät ja supistukset alkoivat 3 min välein, eivät kuitenkaan yhtään kovempina kuin luonnollisesti käynnistetyssä synnytyksessä. Sain parin tunnin jälkeen epiduraalin (hyvissä ajoin sectiouhan takia), jonka jälkeen synnytys oli sängyllä loikoilua kunnes jouduin taas sectioon vauvan sydänäänten laskun takia.



Minulla on siis myönteisiä kokemuksia käynnistyksestä, vaikka pelkäsin sitä kaikkien kauhutarinoiden jälkeen. Supistukset eivät paljoa eronneet " luonnollisista" , vain hidas alkuvaihe jäi väliin. Kohdunsuun avautuminen myös nopeutui kivasti: Ekassa synnytyksessä 10 tunnissa n. 2 cm, toisessa synnytyksessä aukesi samassa ajassa 7 cm.

Käynnistys alotettiin rv40+1 niillä tablettimurusilla kohdunsuulle, 1/4 tabua kolmesti pvässä..jatkettiin kolmatta päivää - tuloksena kohdunsuu auki väljästi kahdelle sormelle, kanavaa jäljellä jonkin verran.

Aiottiin lisätä tabletti annostusta, mutta sisätutkimuksessa kalvoista osa puhkes (ilmeisesti jokin pienempi kalvorakkula tms), samantien pääsin saliin oksitosiinitippaan, tippaa lisättiin reilun puolentunnin välein maksimiannostukseen asti. Ei vaikutusta.

Seuraavana aamuna sisätutkimuksessa lääkäri löys lisää kalvoja joita taas puhkottiin ja tippaan taas, maksimiannostus tipassa kuus tuntia ei avittanu millään tavalla - ei VIELÄKÄÄN ainuttakaan supistusta, ei ainuttakaan jomotusta, ei mitään. Ylitettiin maksimiannostus tipassa vielä neljän tunnin ajan..Illalla tuli kaks supistusta?? ehkä, en ole varma oliko edes kun ei piirtyny edes käyrälle..

sisätutkimuksessa yhä kahdelle sormelle väljästi auki, ja kanava sentäs hävinny tän kahden pvän aikana! jeejee..lopputuloksena päädyttiin kiireelliseen sectioon kun kalvojen puhkasusta oli jo vuorokausi mennyt ja crp alko nousta.

Selvennyksenä vielä että käynnistys oli mun osalta kivutonta kun mikään ei saanu aikaan ainuttakaan supistusta.



Tuloksena poika jonka crp lähti myös nousuun, mutta talttui viiden pvän antibiotilla suoraan suoneen.



Tappert ja Puksu

Mulla käynnistettiin päivää enne la., kohdunsuu oli sairaalaan mennessä 5cm auki, eikä vielä mitää kipuja ym. tuntemuksia. Tuo huomattiin kontrollissa, jossa jouduin käymään parin vkon välein... Tipalla laitettiin ja supistukset alkoi ihan yhtäkkiä kauhealla rytinällä ja tuli tosi tiheesti, en mä tiedä miten siinä olisi välillä edes levännyt. Kokemusta ei siis muusta synnytyksestä ole. Epiduraalia ei sitten kuulemma ehtinyt(???!) laittamaan, sain lopulta spinaalin joka auttoi. Tosi paljon sattui, ei ollut mitään sellasta vähitellen rupee sattumaan enemmän ja tiheemmin juttua ollenkaan.

Meillä syntyi pikkukakkonen vajaat neljä viikkoa sitten viikoilla 38+4. Minua supisteli viikkotolkulla vähän väliä ja viimeisinä päivinä en saanut edes nukuttua supistusten takia, joten olin aivan poikki unenpuutteen takia. Supistuksia tuli jatkuvasti 5-15 minuutin välein ja vaikka ne eivät olleetkaan kovin kipeitä niin nukkua en voinut. Menin sitten viimein sairaalaan viikoilla38+3, kun en enää uskaltanut olla kotona. Tiesin olevani jo valmiiksi 3 senttiä auki ja pelkäsin että voi tulla liian kiire, kun ensimmäinen lapsi syntyi viidessä tunnissa.



Sairaalassa pitivät minua piuhoissa 12 tuntia ja todellakin käyrälle piirtyi supistuksia koko ajan 5 minuutin välein. Mitään ei kuitenkaan yön aikana muuttunut. Antoivat petidiinipiikinkin että saisin nukuttua. Sen pitäisi myös lopettaa turhat supistelut, mutta niinpä ei käynytkään. Ensimmäinen kätilö totesi aamuyöstä että eipä tämä synnytys tästä taida käynnistyä, taidatte lähteä kotiin. Olin niin väsynyt että aloin väkisinkin itkeä, pelkäsin kotiinlähtöä kun paikatkin olivat jo tosi kypsät. Onneksi siinä vaiheessa tapahtui kätilönvaihto, sillä seuraava kätilö totesi, että on täällä hiukan lisää aukeamista tapahtunut ja nyt synnytetään.



Aamulla siis lääkäri kävi puhkaisemassa kalvot ja synnytys lähti siitä vauhdilla etenemään. Loppujenlopuksi synnytys kesti kalvojen puhkaisun jälkeen 3,5 h ja se oli uskomattoman hyvä kokemus. Aivan loistosynnytys. Käynnistys ei siis välttämättä ole yhtään huono juttu, vaan se ainakin minun tapauksessani oli hyvä ratkaisu. Kroppani ei vain oikein saanut synnytystä kunnolla käynnistymään ja kalvojen puhkaisu pisti siihen vähän sutinaa. 10 pisteen tyttövauva siitä oli sitten tuloksena. :)

Muutamassa tunnissa synnytys alkoi ryminällä. Synnytys oli nopea ja raju, supistusten välissä ei oikeastaan ollut taukoja ja kivut olivat kieltämättä kovat. En kuitenkaan voi verrata mihinkään, koska oli esikoinen kyseessä. Kivuista ja rajuudesta huolimatta synnytys oli hieno kokemus ja onneksi nopeasti ohi :)



Ensi kerralla toivon, ettei tarvitse käynnistää. Olisi kiva kokea ihan luomusti alkanut synnytys, ehkä supistusten välissä ehtisi vähän lepäämään. Mutta jos tulee toinen käynnistys, niin kyllä siitäkin hyvin selviää.