Lasten kehitykseen suurin merkitys on kavereilla. Miten olette huomioineet tämän?

Siitä että pääsevät suojatyöpaikkoihin! Koulutus on ruotsinkielisell helpompaa omalla äidinkielellä, korkeakouluun pääset helpommin kuin suomenkielinen. Omalla äidinkielellä opiskeleminen on siis helpompaa. Rahaa on suomenruotsalaisilla (omistavat 25% Suomen kaikesta varallisuudesta) ja vielä kun on " hyvä veli-järjestelmä" joka takaa työpaikan niin mikäs siinä on kermaperseillä elellessä.

Vierailija:

Kyllähän suomenruotsalaiset teinitkin ihan tutkimusten mukaan ryyppävät suomenkielisiä teinejä enemmän, mutta ovat silti aikuisena onnellisempia, terveempiä ja pitkäikäisempiä.

Kyllä vanhemmat voivat vaikuttaa lastensa kasvatukseen hyvinkin pitkään, mutta perusteet rakennetaan varhaislapsuudessa.

Eiköhän se suurin vaikuttaja lapsen luonteeseen ym. ole lapsi itse ja hänen kehittyvä persoonansa...ja se persoona kehittyy joko normaalisti tai kieroon, riippuen ihan vanhemmista. Tämä huomio on ihan omasta lapsuudestani; kaveripiirini ryyppäsi ja rellesti jo todella nuorena, minä join vain vettä vielä 18-vuotisbileissänikin. Kotona juomista ei erityisesti moralisoitu, mutta itseäni se ei vaan koskaan kiinnostanut.

Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä olennaisempaa on se, millaisiin sosiaalisiin ryhmiin hän kuuluu. Kas kun ihminen - varsinkin lapsi - voi muuttaa käytöstään ja jopa arvojaan kovastikin tullakseen hyväksytyksi siinä sosiaalisessa ryhmässä. Ihan sama, mitä kotona opetetaan, jos lapsi haluaa olla hyväksytty jengissä, jossa kilpaillaan näpistelyssä.



Ap, vastaus kysymykseesi on, että en ole vielä tehnyt ratkaisuja. Mutta päätökseni on, että lapseni eivät mene enää yläasteelle tässä lähiössä, jossa nyt asumme eli muutamme sitä ennen. En todellakaan halua, että lapseni teininä ovat osa tuossa ostarilla notkuvaa keppanajengiä *puistatus*

Siellä ollaan todellakin sitä mieltä, että vaikka lapsi kehittää perusturvallisuuden ja minäkuvan pitkälti varhaislapsuudessa kotiolojensa perusteella, hänen arvonsa ja käyttäytymisensä kokevat suuria muutoksia kouluiässä riippuen nimenomaan sosiaalisista ryhmistä, joissa hän on/haluaa olla osallisena.



Kyse on siis sopeutumisesta ryhmiin! Eikä pelkästään parhaisiin kaveriporukoihin, myös koululuokkaan jne.



(5)

Kyllä molemmilla on vaikutusta. Itse juuri mietin tässä yksi päivä että ympäristöllä ja erityisesti kavereilla on ollut suuri vaikutus minuun ja muihin läheisiini/ystäviini.



Eri asia on sitten miten ne huonot/hyvät kaverit tulee valittua. Siihen vanhemmat voivat vaikuttaa. Enkä tarkoita nyt sitä että vanhemmat valitsevat lapsen puolesta kaverit, vaan että vanhemmat kertovat asioista lapsille ja auttavat heitä oikeaan suuntaan.

Naapurimme ja lasten kaverien vanhemmat ovat samanhenkisiä ja suurimmaksi osaksi myös korkeakoulutettuja kuten mekin. Alue on siisti eikä nuorisojengejä pyöri nurkilla. Toki valitsimme alueen pitkälti sen perusteella että itse täällä viihdymme, mutta myös se että uskomme että lasten on täällä hyvä kasvaa vaikutti.



Koulun valinta on toinen tärkeä juttu. Meillä olisi kolme koulua kävelymatkan päässä ja valitsimme niistä parhaan tuntuisen, vaikka se ei ihan lähin olekaan.



Kavereita en ole joutunut valitsemaan, kun niitä todella huonoja vaihtoehtoja ei ole ollut tarjolla. Kieltämättä huomaan rohkaisevani kaveruutta niiden lasten kanssa, joiden vanhemmista pidän ja joiden kanssa kasvatustapamme on samanlainen - toistaiseksi lasten mieltymykset ovat osuneet minun mielipiteideni kanssa yksiin.



Teini-ikäisen kanssa tämä on varmaan vaikeampaa, mutta en usko että hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi, joka on siihen ikään asti viettänyt aikaansa " kunnollisten" kaverien kanssa kovin herkästi alkaa hinkua minkään dokailevan jengin jäseneksi. Ja jos näin käy, isä voi sitten käydä kiskomassa kauluksesta kotiin :-)

Itse just tässä kaksi päivää sitten katselin täällä ongelmalähiössä yhden hyvän perheen vesaa, jonka vanhemmat tiedän tunnollisiksi kasvattajiksi. Poika (10-vuotias) ajeli neljän ei-niin-hyvän-perheen kaverinsa kanssa ympäriinsä pyörällä ja huvitteli puhaltelemalla kiviä talojen ikkunoihin sellaisella muoviputkella. En tietysti tiedä, kenen idea se oli (kaverien vai tämän pojan, mutta omat epäilykseni minulla on)



Vastaantulijoille haistateltiin kovaan ääneen.



Kun näen ko. pojan äidin, kerron kyllä tapahtuneesta. Ei taida äiti aavistaakaan, mitä jälkipolvi iltapäivisin harrastaa...



(5)

Itse ujona jouduin nörttiporukkaan ja ne äänekkäämmät joi ja rellesti.

ja kyllä sen huomaa lasten kaveripiirissä, jo ihan ensimmäisiltä luokilta lähtien esim. kouluun suhtaudutaan vakavasti.

Voisi ajatella, että lapsen kaverien vanhempien kanssa kannattaisi pitää jonkinmoiset välit, sikäli kun se on mahdollista. Sopia ehkä yhteisistä sallitun/kielletyn rajoista ja siitä, että infotaan toisia siitä, mitä näkee lasten touhuavan.



Pahalta tuntuisi sekin, että kieltäisi lasta olemasta jonkun kaverin kanssa tekemisissä, koska sen jonkun vanhemmat olisivat esim. alkkiksia tai muita sekoilijoita. Siinähän voisi itsellä olla mahdollisuus tukea sitä " huonon perheen lasta" edes vähän...

ennen tuota kavereiden vaikutusta niin, että he osaavat ottaa toiset huomioon ja käyttäytyä omien ihanteidensa mukaisesti. Toinen tärkeä asia on mielestäni ihan pienestä pitäen olla kiinnostunut myös lapsen kavereista ja heidän jutuistaan eli oppia tuntemaan niin oma lapsi kuin kaveritkin.

Mä olen yh ja asun hienolla alueella. Siksi että haluan TURVALLISEN ympäriston. Siitä huolimatta olin 3 vuotta kotona.



Asioita voi järkkäillä uusavuton!

Vierailija:

Mä olen yh ja asun hienolla alueella. Siksi että haluan TURVALLISEN ympäriston. Siitä huolimatta olin 3 vuotta kotona.

Asioita voi järkkäillä uusavuton!

Miten se voi olla yh:lle mahdollista jos ei kahden vanhemman perheelle?

nimim. yh stadista

Vierailija:

Miten se voi olla yh:lle mahdollista jos ei kahden vanhemman perheelle?

nimim. yh stadista

Minä olen akateemisesta perheestä ja kaikki perhetuttuni ovat/olivat samalla taustalla. Kaikissa perheissä oli enemmän tai vähemmän alkoholismia ja väkivaltaa. Kaikkien perheiden lapsilla (ainakin jollakin heistä) on taustallaan psyykkisiä sairauksia (masennusta, anoreksiaa), osalla päihdeongelma ja osa vetänyt huumeita (siis ihan kovaa kamaa, blossia on poltelleet kaikki.) Että se niistä paremmista piireistä. Olen myös käynyt erikoiskoulun ja asunut OKT-alueella.

Niin klisee kuin onkin, niin on kivempi itkeä limussinissa kuin bussissa.

Vierailija:

Minä olen akateemisesta perheestä ja kaikki perhetuttuni ovat/olivat samalla taustalla. Kaikissa perheissä oli enemmän tai vähemmän alkoholismia ja väkivaltaa. Kaikkien perheiden lapsilla (ainakin jollakin heistä) on taustallaan psyykkisiä sairauksia (masennusta, anoreksiaa), osalla päihdeongelma ja osa vetänyt huumeita (siis ihan kovaa kamaa, blossia on poltelleet kaikki.) Että se niistä paremmista piireistä. Olen myös käynyt erikoiskoulun ja asunut OKT-alueella.

Kun lapsilla on hyvät harrastukset, heidän kanssaan ollaan paljon, tehdään yhdessä asioita, heitä suojellaan liian varhaiselta aikuistumiselta, kotiin tuloajat, tutut kaverit ja kavereiden vanhemmat niin paljon on jo tehty. Asumme ns hyvällä alueella, mutta se ei kyllä takaa yhtään mitään. Kun lapsi on vanhemman otteessa tietyllä lailla ei hän löydä yhteistä maailmaa niiden pahimpien kanssa ainakaan niin helposti. Kyllä olen myös puuttunut kaveriseuraan siinä mielessä, että tiesin ettei yhtä kaveria mitkään pihajuoksuleikit kiinnosta vaan jonnekin ostarille piti päästä, niin en lastani sinne päästänyt. Kaveri oli tervetullut kyllä mukaan, jos olisi kiinnostanut.

jossa kaikki tuntevat toisensa. täällä toteutuu aika hyvin " koko kylä kasvattaa" -periaate.