Lasten kehitykseen suurin merkitys on kavereilla. Miten olette huomioineet tämän?

Asunto ei ole tilavammasta päästä, isompaan olisi kyllä varaa, mutta en halua muuttaa täältä mihinkään.

otsikollani siis viittasin, että tuollaisilla vanhempien asenteilla toisia ihmisiä kohtaan luodaan toisten ihmisten halveksuntaa, luokkayhteiskuntaa, jakoa parempi- ja huonompiosaisiin. Yritetään eristäytyä ja syytellään muita yhteiskunnan onglmista, kun ei oteta vastuuta omista lapsistaan ja heidän kavereistaan. Vanhempien tehtävänä on puuttua asioihin/tekemisiin, kuunnella ja välittää. Noita ominaisuuksia löytyy jokaiselta asuinalueelta ja jokainen itse kohdallaan valitsee löytyykö niitä myös omasta kodista. Jos vanhemmat eivät ole läsnä jäävät lapset omilleen, keksimään itse omat selviytymistarinansa ja ryhmänsä toimintaperiaatteet. Yksikin välittävä vanhempi voi muuttaa koko ryhmän dynamiikkaa ja toiminnan suuntaa.

kyllä tärkeintä on lapsesta ja hänen kavereistaan välittäminen.

Vierailija:

ennen tuota kavereiden vaikutusta niin, että he osaavat ottaa toiset huomioon ja käyttäytyä omien ihanteidensa mukaisesti. Toinen tärkeä asia on mielestäni ihan pienestä pitäen olla kiinnostunut myös lapsen kavereista ja heidän jutuistaan eli oppia tuntemaan niin oma lapsi kuin kaveritkin.

Esim. " avoimet ovet" (järjen rajoissa toki) lasten kavereille pitää hyvin kärryillä siitä, millaisessa seurassa lapsi liikkuu.

Joka tapauksessa viimeistään lukiossa reviiri laajenee niin suuresti, että siinä eivät enää vanhempien valinnat (oli kyseessä sitten asuinalue, aiemmat koulut, harrastukset) paljoa paina.

Itse olen kasvanut ns. " hyvillä alueilla" , käynyt ns " hyvät koulut" (lukio oli " eliitti" -versio, kirjottajilla mm. paljon kuutta-seitsemää ällää), tuntenut lapsuuteni vain tietynlaisia ihmisiä jne -- ja kyllä meilläkin omat, hmmm, sekoilumme oli tietyssä iässä.

Nyt lapsistani yksi on laajan alueemme " parhaassa" lukiossa ja huhheijaa millaisia vanhempia lasten vanhempien joukosta löytyy. Enkä nyt tarkoita mitään työtön-perjantaipullo-sosiaalitapaus-vanhempia, vaan selkeästi hyvin toimeentulevia, korkeasti koulutettuja, hyvissä työpaikoissa olevia ihmisiä. Joilla on uraputki lapsukaisilleen ollut jo leikkikoulusta lähtien, silmälaput silmillä ja aivot erityisen putkina. Itse saan moisesta lähinnä väristyksiä.

Lapsille tekee ihan hyvää nähdä muutakin kuin " keskiluokkapumpulia" , tavata muitakin kuin " mulla on Longchampin laukku, iPod ja käyn laskettelureissulla Alpeilla" kavereita, hahmottaa että säännöt jne vaihtelevat per perhe jne. Hengissä selviävät, jos perusjutut ovat kunnossa.

ja luotetaan että sitä myöten kaverien vaikutukset on myönteisiä.

Ei myöskään etninen tausta tai koulutustason vähäisyys.

Mutta tosiasia on, että pahimmat ongelmatapaukset (syrjäytyneet rikolliset ja huumeiden käyttäjät) ajautuvat ainakin jossakin vaiheessa ns. ongelma-alueille.

Enkä minä ainakaan valikoisi lasteni kavereita vanhempien tulotason tai ammattistatuksen mukaan. Mutta silti se ostarilla notkuva nuorisojengi on paha tekijä, joka hengailijoineen saattaa vaikuttaa siihen, miten opetus alueen koulussa etenee - tai pikemminkin EI etene. Tai siihen, miten turvallista tai turvatonta siellä ostarilla on muidenkin asioida. Tai siihen, millaisia asioita teinit ko. alueella pitävät makeina, tavoiteltavina ja hienoina...

Vierailija:

Minä olen akateemisesta perheestä ja kaikki perhetuttuni ovat/olivat samalla taustalla. Kaikissa perheissä oli enemmän tai vähemmän alkoholismia ja väkivaltaa. Kaikkien perheiden lapsilla (ainakin jollakin heistä) on taustallaan psyykkisiä sairauksia (masennusta, anoreksiaa), osalla päihdeongelma ja osa vetänyt huumeita (siis ihan kovaa kamaa, blossia on poltelleet kaikki.) Että se niistä paremmista piireistä. Olen myös käynyt erikoiskoulun ja asunut OKT-alueella.

-5-

Millään ulkoisilla puitteilla ei ole mitään väliä, jos aito läsnäolo lapsen elämästä puuttuu. Ja aivan järkyttävä ajatus on ruveta eliminoimaan kaveripiiristä " väärien perheiden lapsia" , mitä ihmeen uusnatseja tämä palsta on pullollaan?

En ole varakkaasta perheestä, mutta kävin yhtä Helsingin parhaista kouluista. Sisareni taas kävi asuinalueemme tavallisia kouluja. Teineinä sekoiluissa ei ollut paljonkaan eroa, joskin minun koulukavereillani oli monilla enemmän rahaa käyttää näihin sekoiluihin. Mutta yllättävän iso ero on siinä, mitä koulujen jälkeen on käynyt. Minun tietämistäni luokkakavereistani ei yksikään ole rappiolla. Ne pahiten sekoilleetkin ovat ainakin ulkoisesti ihan hyvissä asemissa ja tilanteissa. Siskoni kavereista paljon suurempi osa jäi sille rellestelytielleen ja niistäkin, jotka eivät teineinä niin paljon hölmöilleet ja olivat selvästi lahjakkaita, on monilla seinä noussut toisella tavalla pystyyn, kuin minun kavereillani.



Kyse ei varmaankaan ole rahasta suoraan, ei taatusti paremmista vanhemmista, eikä siitä, että minun luokkakaverini olisivat niin paljon lahjakkaampia (vaikka keskimäärin kyllä hieman, kun se huonoin osa oli karsiutunut pääsykokeissa jo tenavana) vaan itse uskon, että kyse oli odotuksista. Kavereideni vanhemmat eivät läheskään kaikki olleet mallikelpoisia ja monia ei niin teinien tekemiset kiinnostaneet. Mutta kun odotukset olivat ympäristöllä niin kovat, niin ne tuli vahingossakin täyttäneeksi. Eliittilukion kasvateilla ei ollut sellaista epävarmuutta omasta pärjäämisestä kuin esim. siskoni ystävillä ja se kyllä sitten näkyi jatko-opinnoissa ja niiden jälkeenkin.

minä meinasin varhaisteininä ajatua todella väärään seuraan. siis huumeita, viinaa, vanhempia luuserijätkiä, rikollisuutta. tämän tyttökaverin kautta tuli tutuksi. ei ollut oikein muita kavereita.



isäni veti minut putkareissun jälkeen tästä pois- käytännössä piti aina huolen tiedosta missä olen. ei kieltänyt ystävyyttä tuon tytön kanssa mutta kyseli mitä ihmettä siitä saan ja sanoi että tytön kanssa voin olla meillä, mutta en teillä tietymättömillä.



itse sittenmietiskelin asiaa. kaverini ei ymmärtänyt kun sanoin että haluan tehdä pesäeron tuohon porukkaan ja suuntautua muuhun.



nyt minulla on koulutus, ammatti oma perhe. monet tuosta porukasta ovat kuolleita.



kyllä sillä merkitystä vaan on. ja olen ikuisesti kiitollinen että isäni painosti minut tuosta kaveripiiristä pois ennen kuin kokeilin huumeita-



nikotiini onkin sitten se pahe joka noilta ajoilta jäi.

Vierailija:

En ole varakkaasta perheestä, mutta kävin yhtä Helsingin parhaista kouluista. Sisareni taas kävi asuinalueemme tavallisia kouluja. Teineinä sekoiluissa ei ollut paljonkaan eroa, joskin minun koulukavereillani oli monilla enemmän rahaa käyttää näihin sekoiluihin. Mutta yllättävän iso ero on siinä, mitä koulujen jälkeen on käynyt. Minun tietämistäni luokkakavereistani ei yksikään ole rappiolla. Ne pahiten sekoilleetkin ovat ainakin ulkoisesti ihan hyvissä asemissa ja tilanteissa. Siskoni kavereista paljon suurempi osa jäi sille rellestelytielleen ja niistäkin, jotka eivät teineinä niin paljon hölmöilleet ja olivat selvästi lahjakkaita, on monilla seinä noussut toisella tavalla pystyyn, kuin minun kavereillani.

klip klip

vaan itse uskon, että kyse oli odotuksista. Kavereideni vanhemmat eivät läheskään kaikki olleet mallikelpoisia ja monia ei niin teinien tekemiset kiinnostaneet. Mutta kun odotukset olivat ympäristöllä niin kovat, niin ne tuli vahingossakin täyttäneeksi. Eliittilukion kasvateilla ei ollut sellaista epävarmuutta omasta pärjäämisestä kuin esim. siskoni ystävillä ja se kyllä sitten näkyi jatko-opinnoissa ja niiden jälkeenkin.

Samanlainen kokemus minullakin, koulutausta samantyyppinen. Niistä hurjimmistakin hulivilipojista/tytöistä kasvoi " kunnon kansalaisia" , hyvin työelämässä menestyneitä, fiksuja ihmisiä.

Uskon myös, että perheen " perusvire" odotuksineen vaikuttaa myöhempiin valintoihin.

Kyllähän suomenruotsalaiset teinitkin ihan tutkimusten mukaan ryyppävät suomenkielisiä teinejä enemmän, mutta ovat silti aikuisena onnellisempia, terveempiä ja pitkäikäisempiä.

Ja osa vielä kuvittelee olevansa jotain parempaa väkeä, ilmeisesti ihan asuinalueen perusteella... huoh...



Me olemme päättäneet satsata lasten kotihoitoon ja muuhun hyvinvointiin. Läheiset perhesuhteet ja yhdessä vietetty aika vahvistavat lapsen itsetuntoa. Hyvä itsetunto ohjaa sitten tulevaisuudessa lapsia tekemään oikeita ratkaisuja niin kavereiden kuin muidenkin valintojen suhteen.

Sillä on taatusti enemmän merkitystä kuin asuinalueella tai vanhempien ammateilla tai varallisuudella.

mutta ainakin minä en pidä köyhyttä tai ammattikoulutaustaa huonona asiana. Sen sijaan pidän huonona asiana tätä tällä lähiöalueella yleistä evvk-kasvatustyyliä. Lapset saavat hengailla taaperosta asti ulkona valvojatta, tehdä ihan mitä lystäävät. Dokata, spreiata seiniä, varastella.

Siksi sanon, että aion valikoida ja vaikuttaa siihen, millaisessa porukassa lapseni liikkuvat. En valikoi sitä tulotason, mutta totta vie muiden tekijöiden mukaan.

Ja surullinen tosiasia on, että häiriöt ovat ongelmalähiöiden kouluissa isompia ja ne vaikuttavat kaikkeen opetuksessa. Plus siihen, mitä luokassa pidetään coolina, tavoiteltava ja normaalina. Muutaman kovan tyypin jengi saattaa muodostaa luokassa kuvitelman, että joka viikonloppuinen dokaaminen on teineille ok juttu. Sinä voit vanhempana toki yrittää vaikuttaa siihen, että lapsesi ei niin ala ajatella - onnea yritykseen.

Mutta hitosti paljon vähemmällä pääset, jos koulu on hyvä ja lapsen kaveripiiri ei ole sitä ostarijengiä.

-5-

Vierailija:

Ja osa vielä kuvittelee olevansa jotain parempaa väkeä, ilmeisesti ihan asuinalueen perusteella... huoh...

Me olemme päättäneet satsata lasten kotihoitoon ja muuhun hyvinvointiin. Läheiset perhesuhteet ja yhdessä vietetty aika vahvistavat lapsen itsetuntoa. Hyvä itsetunto ohjaa sitten tulevaisuudessa lapsia tekemään oikeita ratkaisuja niin kavereiden kuin muidenkin valintojen suhteen.

Sillä on taatusti enemmän merkitystä kuin asuinalueella tai vanhempien ammateilla tai varallisuudella.

Kävin itsekin ns eliittikoulua ja luokkakaverit olivat todella varakkaista, joskaan ei välttämättä hyvistä perheistä (alkoholismia, työnarkomaniaa, välinpitämättömyyttä jne). Pidettiin järkyttäviä juominkeja toistemme kotona, poltettiin pilveä ja harrastettiin näpistelyä kaupoista, you name it. Ja taannoin luokkakokouksessa oli hassua huomata kuinka ylitunnollisia ja kunnollisia näistä pahimmista rellestäjistä oli kasvanut!

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen tärkeämpi on kaveripiiri, se ajaa vanhempien edelle. Siksi lapsen kaverivalintoihin, harrastuksiin ym kannattaa satsata jo pienenä.



Toisekseen, haluaisin että mietitte muutenkin, onko niin, että vanhemmat vaikuttaa lapsiin pieninä eniten vai voisko olla, et hoitopaikka? Lapset meinaan yleensä ovat suurimman osan päivästä hoidossa..

Vanhempana voi valita ns. helpomman tien ja kasvattaa lapsensa elämään turvatussa yhteisössä, johon ei sisälle päästetä muita kuin samat kriteerit täyttäviä yksilöitä. Vanhempi voi valita myös sen vaikeamman tien. Antaa lapsensa itse määrätä/löytää elämänsä kulun. Silloin myös kaverit vaikuttavat, mutta hyvä vanhempi osaa olla silloinkin läsnä. Silloin ei tarvitse nostaa sitä omaa " maailmaa" parhaimmaksi ja ylenkatsoa muita, erilailla eläviää ihmisiä. Mitä, jos tapahtuukin niin, että lapsenne haluaa valita toisenlaisen elämäntavan kuin mitä te edustatte? Kuinka silloin voitte tukea ja ohjata, jos tekee maailmasta kamalan kapean ja ennalta arvotetun?

Moni tekijä vaikuttaa elämänkulkuun. En kyllä ymmärrä, että miten muka lyhyt kotihoito takaisi mitään? siis taloudellisesti. Jos menee töihin lpasen olessa 3v, niin kyllä siinä ehtii kerätä rahaa. Kallis omakotitalo ei takaa mitään, hyvällä alueella voi asua vuokrallakin.



Musta suurin puute tai korjattava asia on se, että suomalaiset lapset lähtevät niin kovin varhain pois perheen ja vanhempien vaikutuspiiristä ts. 14-vuotiaan paikka ei ole notkua kännissä keskustassa keskellä yötä...teinien vanhemmat ovat välinpitämättömiä!!!

Vierailija:

Vanhempana voi valita ns. helpomman tien ja kasvattaa lapsensa elämään turvatussa yhteisössä, johon ei sisälle päästetä muita kuin samat kriteerit täyttäviä yksilöitä. Vanhempi voi valita myös sen vaikeamman tien. Antaa lapsensa itse määrätä/löytää elämänsä kulun. Silloin myös kaverit vaikuttavat, mutta hyvä vanhempi osaa olla silloinkin läsnä. Silloin ei tarvitse nostaa sitä omaa " maailmaa" parhaimmaksi ja ylenkatsoa muita, erilailla eläviää ihmisiä. Mitä, jos tapahtuukin niin, että lapsenne haluaa valita toisenlaisen elämäntavan kuin mitä te edustatte? Kuinka silloin voitte tukea ja ohjata, jos tekee maailmasta kamalan kapean ja ennalta arvotetun?

kasvatusvastuu ja vastuu turvata lapsen elämä on ihan perustavanlaatuinen juttu vanhemmuudessa.

pelkkä arvokeskustelu on asia erikseen.

Vierailija:

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen tärkeämpi on kaveripiiri, se ajaa vanhempien edelle. Siksi lapsen kaverivalintoihin, harrastuksiin ym kannattaa satsata jo pienenä.

Toisekseen, haluaisin että mietitte muutenkin, onko niin, että vanhemmat vaikuttaa lapsiin pieninä eniten vai voisko olla, et hoitopaikka? Lapset meinaan yleensä ovat suurimman osan päivästä hoidossa..

että lapsesi suostuu elämään pullossa? Nykyään kaikki on kaikille mahdollista. Mm. netti mahdollistaa aina esim. päihdekulttuuria ihannoivien kavereiden löytymisen.

Miksi käyttää kamalasti energiaa " taistelemalla" toisia ihmisiä vastaan? Hyödyllisempää on antaa lapsellesi eväät kohdata vaikeita tilanteita. Opeta lapsesi jo pienenä kyseenalaistamaan ja tekemään itsenäisesti porukasta riippumattomia päätöksiä.

Joo ja mä mietin... kyllä minä vaikutan eniten lapsiini. Enkä todellakaan aio valita lapseni tarhaa, sillä perusteella, että siellä olisi vain samoja arvoja kanssani jakavien lapsia. Mitä lapseni tekee sinä päivänä muutoin kun hän tajuaakin " ettei maailma ola pannukakku" ?

Oletko oikeasti noin mustavalkoinen?