Mä en ymmärrä noita synnytys pelkoisia ja niitä ,joita pitää synnytyksen jälkeen niin varoa ja voivotella.

Aloittaja tuskin on synnyttänyt yhtään lasta, kirjoitus vaikuttaa miehen tekemältä.

Landepaukku kehuu itseään.

Mun äiti synnytti samoihin aikoihin mutta ei ole tuollainen kuspää.

Ap:lle tiedoksi, että en harrasta edes seksiä, koska se on kivuliasta. On todella upeaa, että on laaardivittulaisia naisia, jotka ottavat vaikka hirsiparrua ja työntävät vaikka kottikärrynkokoisia lapsia. Tehkää ihmeessä monta satsia lapsia. Minä EN harrasta seksiä, EBKÄ tee lapsia, ENKÄ periytä tätä vulvodynia-pienibittuisuutta yhdellekään lapselle. On hyvä, että vain synnyttjäkelpoiset kitut jatkavat sukua. Että pidä huolta vain omasta laarddireikeleestäsi.

Synnytyksen pitäs mennä omalla luonnollisella painollaan, ilman että siihen puututaan oksitosiineilla ym. toimenpiteillä.

Itte oon yhen "synnyttäny" hätäsektiolla... Ei tullu traumoja, koska psyykkasin itteni siihen, että synnytykseen voi ihan hyvin kuolla ja suvussani on äiti ja laps synnytykseen kuollu.

Ja mun mielestä kuolema kuuluu elämään, myös synnytykseen. Luonto ottaa heikot pois ja lääketiede o menny sekottamaan tätä ja siksi meit o maapallolla aivan liikaa. Luonnollinen poistuma o paras poistuma, vaikka ilkeetä o ajatella.

Nuoret naiset on vaan kiinostunut tatuoinnista ei synnyttämisestä. 

Niin siis olette kaikki traumatisoituneita psykopaatteja jotka eivät tajua sitä vaan pahoinpitelevät muita ja pitävät sitä normaalina. Tuo on kaikkien ongelmaisten defenssi

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen pitäs mennä omalla luonnollisella painollaan, ilman että siihen puututaan oksitosiineilla ym. toimenpiteillä.

Itte oon yhen "synnyttäny" hätäsektiolla... Ei tullu traumoja, koska psyykkasin itteni siihen, että synnytykseen voi ihan hyvin kuolla ja suvussani on äiti ja laps synnytykseen kuollu.

Ja mun mielestä kuolema kuuluu elämään, myös synnytykseen. Luonto ottaa heikot pois ja lääketiede o menny sekottamaan tätä ja siksi meit o maapallolla aivan liikaa. Luonnollinen poistuma o paras poistuma, vaikka ilkeetä o ajatella.

Kuolema ei kuulu synnytykseen kuin äärimmäisen väkivaltaisilla ja sadistisilla ihmisillä sekä hyeenoilla. Normaali synnytys ei ole millään tasolla riskialtis.

Se on sitä, ettei halua synnyttää. Ei halua kokea kipua lapsen takia, ei voi olla vieraiden ihmisten arvioitavana tai heidän ronkittavana silloin kun näitä ihmisiä sattuu huvittamaan. Ei halua saada huutoa ja vaatimuksia, kuten käskyä tai kieltoa ponnistaa. Ei halua, että kipua ja arpia on vielä synnytyksen jälkeenkin.

Haluaa säilyttää itsemäärämisoikeuden omaan kehoonsa.

huono suuomi..

Millainen sää tänään Moskovassa?

Totkai kuolema synnytykseen kuuluu! 

Ihminen on luonnosta niin erkaantunut, että pitää itteään jumalana!

Ihminen tämän pallon tuhonnut ja jatkaa vaa!

Kuoleman kanssa kannattaa tehdä sinuiks, ni se ei pelota. Itte oon nii pal kuolemaa nähny lyhyen elämäni aikana et se o viimine asia mitä elämässä pelkään.

Turha keulia millään "ennen vs nykyään" -teemalla, koska 1910-luvulla syntynyt mummoni kertoi mulle joskus vallan avoimesti, miten kamalaa hommaa synnyttäminen oli jo ihan vierestä seurattuna (koska vanhimpana tyttärenä joutui lapsesta alkaen avustamaan oman äitinsä suurin piirtein jokavuotisissa synnytyksissä) - ja miten hän oli jo ennen aikuisuutta päättänyt, että omia lapsia tulee hänelle vain vähän jos ollenkaan. Tuli vain kaksi ja molemmat reilusti päälle 30-vuotiaana, samaan tyyliin kuin nykyään, vieläpä kauan naimisiinmenon jälkeen ja vasta sitten, kun oli talo ja tavarat. Kuulemma kylän akat juorusivat silmät korvat täyteen, mutta pskat niistä.

Vierailija kirjoitti:

Synnytys pelko ei ole yhdys sana.

Naurattaa että tätä alapeukutettu urakalla :D

Jotkut haukkumassa täällä apn kirjoitustaitoa sen sijaan, että keskittyisivät tekstin sisällön kommentointiin ja sitten itsekin ovat ihan urveloita tekstin kanssa

Eiköhän sitä synnytystä aina ole pelätty. Ennenvanhaan ehkä jopa enemmän mitä nyt, ei se mikään salaisuus ollut, että siihen hyvin todennäköisesti jopa kuoltiin. Silloin ei vaan ollut vaihtoehtoja. 

Itse en sitä pelännyt vaikka ihan hirveäähän se oli. Nyttemmin se kuitenkin on vain "hetken" tuska ja riski hengen lähtöön ei ole sen isompi mitä se on joka kerta kun istut autoon. Sitä en ymmärrä, miksi joku väkisin haluaa raskaaksi jos ei missään tapauksessa halua synnyttää, mutta ei kai minun tarvitsekaan.

Vihervasemmiston ajamaan politiikkaa. Yritetään saada mahdollisimman vähän uusia lapsia maailmaan että maailma ei ylikansoitu. Synnytys sujuu kun antaa luonnon se hoitaa. Kaikkeen ei voi varautua, ja se kuuluu elämään. Kuolemakin. Olen huomannut, että alkaa olla sinkku piirejä jossa suorastaan hyljeksitään ja vihataan sitä kaveriporukan naista, joka alkaakin haluta saada lapsen . Ja nykyään kun ei tarvita edes miestä siihen . Siittiöt saa ihan melkein kaupan pakaste altaasta, If you know what I mean.

Tähän kaikki lumihiutaleet, jotka on revenneet perseeseen asti. Otitte epiduraalin, otitte sektion, nukutuksen, otitte luonnottoman asennon synnyttää puolimaaten. Ne on uusia keksintöjä ja niiden mukana on tullut ongelmat. 90% revenneisyydestä johtuu asennosta joka palvelee henkilökuntaa ei synnyttäjää.

Epiduraali, joka tuhoaa synnytyksen luonnollisen rytmin. Nainen ei tiedä milloin ponnistaa ja ponnistaa väärässä rytmissä kehonsa kanssa. Näitä ei ollut 70-luvulla-ei siis ollut niin paljon ongelmia ja komplikaatioita. Nykyäidit tuhotaan, kidutetaan ihan turhaan ja kyllä se vaatii silloin preppauksen ja jälkihoidon.

Yes me lucky. Synnytin luonnollisesti ammeessa Helsingin parhaimalla synnytysosastolla. Ei tuhoa. Mutta Ei myöskää  alku eikä loppukeskusteluita. Kovasti yrittivät käännyttää osastolta pois viime hetkiin.

Oikestaan, jos olisin pökertynyt yöllä (synnytin yöllä) ihanaan yksityishuoneeseeni kukaan ei olisi huomannut. Aamulla sain nuhteet miksi en mennyt itse yöllä tarkastusaikoina tarkastukseen niinkuin jossain paperissa seinässä luki. Kukaan ei sanonut, kukaan ei käynyt tarkastamassa onko tuore äiti ja vauva hengissä.

Mutta kuten sanoin olin onnekas ja ilman komplikaatioita, en ollut myöskään parikymppinen nuori. En tiedä miten ykisnoleva nuori tai vanha haavoittunut selviää suomen parhaassa klinikassa hengissä. Nykyäidit todella tarvitsevat ja ansaitsevat ihan kaiken preppauksen ja jälkihoidon, koska synnytyksestä on tehty luonnotonta, liukuhihnamaista, tehotuotantoa, jossa synnyttäneenä olisin vain halunnut pyytää anteeksi olemassaoloani ja raskautumista. Niin mukavia kuin kätilöt olivatkin.

Kivat sulle. Äitini synnytti 70 ja 80 luvuilla minut ja kolme veljeäni,edelleen jaksaa muistuttaa että meidän takiamme tulee pissat housuun kun nauraa. Eikä tuohon aikaan asiasta puhuttu vaan naiset kärsi vaieten pissat ja kakat housuissa, kun kaikki paikat repesivät.

Miksei saisi pelätä sitä,että tuntuu kuin paskoisi vesimelonin neulansilmästä ja sitten vielä tökitään puudutusneulalla jotta päästään ompelemaan repeämät. 

Arvaa kuka niitä tyttöjä on varoittanut. No omat äidit tietysti, että kannattaa harkita, mihin ryhtyy.

Vierailija kirjoitti:

Tähän kaikki lumihiutaleet, jotka on revenneet perseeseen asti. Otitte epiduraalin, otitte sektion, nukutuksen, otitte luonnottoman asennon synnyttää puolimaaten. Ne on uusia keksintöjä ja niiden mukana on tullut ongelmat. 90% revenneisyydestä johtuu asennosta joka palvelee henkilökuntaa ei synnyttäjää.

Epiduraali, joka tuhoaa synnytyksen luonnollisen rytmin. Nainen ei tiedä milloin ponnistaa ja ponnistaa väärässä rytmissä kehonsa kanssa. Näitä ei ollut 70-luvulla-ei siis ollut niin paljon ongelmia ja komplikaatioita. Nykyäidit tuhotaan, kidutetaan ihan turhaan ja kyllä se vaatii silloin preppauksen ja jälkihoidon.

 

Yes me lucky. Synnytin luonnollisesti ammeessa Helsingin parhaimalla synnytysosastolla. Ei tuhoa. Mutta Ei myöskää  alku eikä loppukeskusteluita. Kovasti yrittivät käännyttää osastolta pois viime hetkiin.

Oikestaan, jos olisin pökertynyt yöllä (synnytin yöllä) ihanaan yksityishuoneeseeni kukaan ei olisi huomannut. Aamulla sain nuhteet miksi en mennyt itse yöllä tarkastusaikoina tarkastukseen niinkuin jossain paperissa seinässä luki. Kukaan ei sanonut, kukaan ei käynyt tarkastamassa onko tuore äiti ja vauva hengissä.

Mutta kuten sanoin olin onnekas ja ilman komplikaatioita, en ollut myöskään parikymppinen nuori. En tiedä miten ykisnoleva nuori tai vanha haavoittunut selviää suomen parhaassa klinikassa hengissä. Nykyäidit todella tarvitsevat ja ansaitsevat ihan kaiken preppauksen ja jälkihoidon, koska synnytyksestä on tehty luonnotonta, liukuhihnamaista, tehotuotantoa, jossa synnyttäneenä olisin vain halunnut pyytää anteeksi olemassaoloani ja raskautumista. Niin mukavia kuin kätilöt olivatkin.

Henkilökunta haluaa että synnytetään puolimakuulla. Mistäköhän johtuu....

Vierailija kirjoitti:

Tähän kaikki lumihiutaleet, jotka on revenneet perseeseen asti. Otitte epiduraalin, otitte sektion, nukutuksen, otitte luonnottoman asennon synnyttää puolimaaten. Ne on uusia keksintöjä ja niiden mukana on tullut ongelmat. 90% revenneisyydestä johtuu asennosta joka palvelee henkilökuntaa ei synnyttäjää.

Epiduraali, joka tuhoaa synnytyksen luonnollisen rytmin. Nainen ei tiedä milloin ponnistaa ja ponnistaa väärässä rytmissä kehonsa kanssa. Näitä ei ollut 70-luvulla-ei siis ollut niin paljon ongelmia ja komplikaatioita. Nykyäidit tuhotaan, kidutetaan ihan turhaan ja kyllä se vaatii silloin preppauksen ja jälkihoidon.

 

Yes me lucky. Synnytin luonnollisesti ammeessa Helsingin parhaimalla synnytysosastolla. Ei tuhoa. Mutta Ei myöskää  alku eikä loppukeskusteluita. Kovasti yrittivät käännyttää osastolta pois viime hetkiin.

Oikestaan, jos olisin pökertynyt yöllä (synnytin yöllä) ihanaan yksityishuoneeseeni kukaan ei olisi huomannut. Aamulla sain nuhteet miksi en mennyt itse yöllä tarkastusaikoina tarkastukseen niinkuin jossain paperissa seinässä luki. Kukaan ei sanonut, kukaan ei käynyt tarkastamassa onko tuore äiti ja vauva hengissä.

Mutta kuten sanoin olin onnekas ja ilman komplikaatioita, en ollut myöskään parikymppinen nuori. En tiedä miten ykisnoleva nuori tai vanha haavoittunut selviää suomen parhaassa klinikassa hengissä. Nykyäidit todella tarvitsevat ja ansaitsevat ihan kaiken preppauksen ja jälkihoidon, koska synnytyksestä on tehty luonnotonta, liukuhihnamaista, tehotuotantoa, jossa synnyttäneenä olisin vain halunnut pyytää anteeksi olemassaoloani ja raskautumista. Niin mukavia kuin kätilöt olivatkin.

Tähän vielä jatkan, että itse synnyin tähä  maailmaan imukupilla napanuoran kanssa. Äitini siis todella kärsi vuokseni, mutta silliin kaikki äidit olivat synnytyksestä riippumatta viikon osastolla ja vain imettävät lapsen. Hoitajat tekivät muun.