Lue keskustelun säännöt.
Kehutaan miehiämme!
17.04.2026 |
Aloitan:
Mieheni on nokkela, kiinnostunut monenlaisista asioista, leikkisä ja hassutteleva mutta kykenee myös vakaviin keskusteluihin. Hän laittaa maailman parasta ruokaa ja tykkää siivoamisesta. Tekee muitakin kotitöitä ihan mielellään. Hän on urheilullinen ja on saanut minutkin houkuteltua mukaan salille, jossa hän huolehtii siitä että teen tasoni mukaisesti enkä rehki itseäni kipeäksi. Salilla ei egoile vaan tekee oman kunnon mukaan. Kohtelee kauniisti kaikkia elollisia olentoja. On selviytynyt työelämän haasteista mukavasti uskaltamalla laittaa itsensä likoon epävarmuuksista huolimatta. Sängyssä aivan ihana. Kehuu ja kannustaa, löytää tilanteista aina myönteiset puolet. Osaa myös pitää kiinni rajoistaan ja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Keksii kivaa yhteistä tekemistä ja lähtee mielellään mukaan minunkin juttuihini kun pyydän.
En voisi toivoa parempaa kumppania <3
Muita jotka tykkäävät miehestään?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies antoi mun jäädä kotirouvaksi😻
Iso osa naisista kaipaa äitiyttä - eikä uraa. He haluavat oman pikku vauvan 💕
Ei vi tt u, rys s säntr ol li löysi taas tämänkin ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mieheni on kiinnostunut minusta nyt kun odottelen esikoista. Mieli tekee nimittäin tosi paljon ja olisi aika vaikeaa, jos miehen ei tekisi mieli minua. Kehuu jopa himottavaksi ja kauniiksi. Olenpä onnen tyttö! rv 36
Oi että 🍓
Ihana mies sinulla :)
ap
Feikki-ap:lle tiedoksi että en näe upotettua sisältöä koska evästeasetukset kieltävät (ja ne on tarkoituksella laitettu niin).
Onko sinulla kumppania josta voisit sanoa jotain myönteistä vai onko pahan olon purkaminen ainoa mihin tällä hetkellä pystyt?
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen pahoillani ettet saa asiallisia vastauksia. Luulen että kateus iski tähän trollaajaan, hänellä ei ole ketään kuka kehuisi häntä ja se meni tunteisiin.
Nauratti, kun voisin rastittaa aloituksesi kuvailuun oman mieheni kohdalla juuri samat asiat : D ainoa ero, että hän ei tee maailman parasta ruokaa, mutta kokkaa kuitenkin ja mä lisäilen sitten niihin mausteita kehtaamiseni mukaan.
On täällä onneksi myös vakavissaan miehistään tykkääviä vastaajia! Niistä tulee hyvälle mielelle.
Trolleja on ollut aina ja harmittaa kun joillain on niin paha olla - tai sitten joutuvat osallistumaan johonkin masinoituun nettitrollaushommeliin koska eivät muuten tule toimeen. Osa heistä varmaan pääsee vielä joskus elämässään parempaan jamaan, joten tsemppiä heille yritykseen! Kesäkin on tulossa. Nyt olisi hyvä aika vaikka aloittaa jokin liikuntaharrastus ja miettiä ruokavalio kuntoon.
Sinulle onnittelut ihanasta miehestäsi!! :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, kerrankin joku positiivinen ketju (ohittaen nuo ilmiselvät trollit) miehistä eikä sitä mieheni teki sitä sun tätä - valitusta :) .
Pitääpä minunkin kehua miestäni, hän on ihanan huomaavainen ja huumorintajuinen, muistaa aina merkkipäivät (ja minä vuorostani myös, ja vielä lisättäköön että minua ei haittaa vaik ei muistaisikaan). Ruokaa laittaa hyvin harvoin, mutta leipoo mm. leipää tosi usein. Tykätään molemmat pelata videopelejä ja usein pelaamme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.n mies on ihan mukiinmenevä sängyssä.
t. Emmi
Taidat ite olla ainoa kuka joutuu mennä ja tulla sinne mukiin? Emmi ei nyt huijaa ketään, pikemminkin Jarno 45 v
Sait kii.
Oon Jarno, ap.n miehen salarakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En keksi miehestäni mitään pahaa sanottavaa. Hän on kiltti, tunnollinen, avulias, komea, ahkera, empaattinen ja aikaansaava.
Usein mietin että miksi hemmetissä kävikin näin hyvä tuuri.
Mutta onko hän DI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on usein farkuissa ja villapaidassa, hymyilee leveästi ja vetää minut syliinsä. Hänen tuoksunsa rauhoittaa heti. Olen lähihoitaja. Hoidan vanhuksia, pesen, syötän, kuuntelen samoja tarinoita sodasta ja menetetyistä rakkaista. Työ on raskasta, selkää särkee joka ilta. Silti pidän siitä, että olen tarpeellinen. Olen luullut miesystävää ihan tavalliseksi mieheksi. Sellaiseksi rennoksi, vähän hajamieliseksi söpöksi, joka nauraa helposti ja syö pakastepizzaa suoraan pelliltä. Hän ei ole koskaan rehennellyt millään. Hän puhuu projekteistaan ylimalkaisesti ja vaihtaa aihetta, kun kysyn tarkemmin.
Menin sitten hänen asunnolleen ekaa kertaa. Ajoin hiljaista omakotialuetta pitkin ja sydän hakkaa rinnassa. Mies on antanut osoitteen viestillä, mutta en silti ole osannut kuvitella mitään tällaista. Talot suurenevat kadun päässä, pihat levenevät, ja sitten näen sen. Iso, vaalea omakotitalo korkeiden ikkunoiden takana, piha huoliteltu kuin sisustuslehdestä. Hidastin autoa ja nielin. Käsilaukku tuntuu yhtäkkiä halvalta. Avara olohuone, korkea katto, tumma parketti, moderni keittiö saarekkeineen. Kaikki on tyylikästä mutta kodikasta. Seinällä on diplomi kehystettynä. DI. Silloin tajuan konkreettisesti: Onni ei ole vain insinööri. Hän on diplomi-insinööri. Ja menestynyt. "Se on vain paperi", hän sanoo kevyesti. Mutta ei se ole vain paperi. Näen hänen työhuoneensa oven raosta: kaksi näyttöä, teknisiä piirustuksia, palkinto jostain innovaatiokilpailusta. Hän on rikas. Lahjakas. Älykäs. Ja minä olen luullut hänen elävän kaksiossa vuokralla. Käteni vapisee hieman. Miksi hän ei ole kertonut? Miksi hän on antanut minun kuvitella, että hän on ihan tavallinen? Katson häntä ja tunnen rinnan täyttyvän lämmöstä. Minä näen. Olen nähnyt alusta asti. Sen lempeyden, kun hän kysyy työpäivästäni. Sen tavan, jolla hän kuuntelee oikeasti. Sen, miten hän vie roskat ja avaa oven. Rakastun häneen yhä uudelleen siinä hetkessä. Kuvittelen meidät tähän taloon. Aamukahvi keittiön saarekkeella. Minä paljain jaloin, mies lukee uutisia läppäriltä. Yläkerrassa lastenhuone. Pieni sänky, valkoinen pinnasänky. Ehkä kaksi lasta. Tyttö ja poika. Tai kolme. Neljä. Tai ihan sama, kunhan heillä on hänen silmänsä. Ajatus häistä hiipii mieleeni kuin salainen toive. Valkoinen mekko, piha täynnä vieraita, mies seisoo alttarilla liikutuksen kyynel silmäkulmassa. Minä kävelen häntä kohti ja tiedän olevani turvassa.
Ajatus kotirouvana olemisesta tuntui ensin kielletyltä. Olen aina ajatellut, että naisen pitää pärjätä itse. Mutta entä jos se ei ole luovuttamista? Entä jos se on valinta? Hoitaa omaa perhettä, omaa kotia. Olla läsnä lapsille. Pitää huolta meistä.
Mistä sodasta? Veteraanit meni jo...
Yritån. Yritän todella keksiä jotain.