Lapsen päiväkotikaverit " kärkkyvät" kylään...

Pakko ei ole kuin...



Mutta onhan se mukava, että lapsellasi on kavereita. Etkö kestäisi lyhyttä vierailua, voisithan vaikka yllättyä positiivisesti :)

Mulle ainakin on lepoa, kun lapsen kaveri tulee kylään. Ei sun atrvi olla mikään viihdyttäjä tai tarjoilija silloin. Sanot huoneen missä saavat olla ja that`s it.

Yleensä eivät kärky heti perään toista kertaa. Käykö omat lapsesi kylässä muilla? Usein myös yksittäiset kaverit eivät saa aikaan mitään hirveää hulinaa. Älä ota useita lapsia kylään samaan aikaan.



Ei sinun kuitenkaan pakko ole päästää, mutta ehkä voisit kokeilla kerran, kun olet riittävän levännyt. Itsekään en välittänyt vielä vuosi pari sitten yhtään vieraista lapsista meillä. Nyt kun en enää ole sairaalloisen väsynyt, ei haittaa vaikka kotona olisi 3 oman lapsen lisäksi toinen mokoma lisää.

Itse koen, että vierailut EIVÄT ole kovin rentouttavia. En siis osaa makoilla sohvalla, vaan ideoin lapsille kivaa tekemistä tai käyn antamassa heille sitä sun tätä leikissä tarvittavaa. Ja tietysti kyläilyn päätteeksi siivoan kämpän, joka on kahden 7-vuotiaan aktiivisen tytön jäljiltä yleensä kuin räjähdyksen jäljiltä (vaikka he jonkin verran myös itse keräilevät leluja talteen).



Olen kuitenkin sallinut vierailut, koska koen, että lapseni hyötyy niistä. Kaveruussuhteita ei solmita ja ylläpidetä VÄLTTÄMÄTTÄ pelkkien tarhapäivien aikana, iltakyläilyjen aikana tutustuu paremmin.



Mutta jos ap olosuhteesi ovat nuo, niin pidä linjasi vain! Eskarissa ehtii vielä...

Ja sitten ehkä saatkin ihan omaa aikaa kun omat lapset on kylässä, pääset vaikka käymään lenkillä, kampaajalla tai kaupassa ihan rauhassa.



Meillä myös yleensä tosi rauhallista jos lapsilla kavereita, pojat joskus saattaa innostua riehumaan, mutta sille on syytä laittaa heti stoppi. Ja pian oppii myös tuntemaan kaverit, kenen kanssa leikit sujuu, kenen kanssa järkevää tekemistä ei synny. Sovi ekat vierailut aika lyhyiksi, vaikka 1,5 tuntia.

Eskarissa lapsen kaverit alkoivat kyläillä meillä jatkuvasti. Asumme myös kaksioissa ja suurin osa aktiviteeteistä on olohuoneessa. Minulla ei siis ole mitään paikkaa johon " paeta" kyläilyn ajaksi, joten kyllä koen ne jossain määrin rasittaviksi.

Rajoitin niin, etten viikolla ota ketään meille kylään ja viikonloppunakin vain toisena päivänä. Tässä päätöksessä pysyminen tuottaa ongelmia, koska lapsella niin paljon kavereita ja jokainen marisee vuorotellen, että miksei pääse kylään. Minä olen sitten se ilkeä tiukkis äiti, vaikka oikeasti meillä on melkein aina viikonloppuna joku kylässä.

Jotenkin minulla on vaan menossa sellainen kausi, etten kovasti jaksa olla kiinnostunut lasteni päiväkotikaverien vanhemmista. Enkä tietenkään voi lähettää omia lapsiani minnekkään, jos en tunne vastapuolen vanhempia ja ymmärrän asian myös toisinpäin.



Koitan katsoa kalenterista sopivaa ajankohtaa, ymmärrän toki lapsille koituvan hyödyn...:)

ja meillä myös ihan kivasti menee kun lapsilla kaverit kylässä, saan istua vaikka tietokaneella pari tuntia! =)

ja todellakin noudatetaan vastavuoroisuutta, eli sitten on rauha meillä kun lapset kylässä kavereillaan!

kannatan kokeilua sinullekin ap, mutta tietenkin jaksamisesi puitteissa!

ja tuntuu, että koko kämppä on kuin vaatehuone, jossa säilytetään tavaroita jne. Ja kaikki mahdolliset säilytyshyllystöt sun muut on hankittu, ja siksi juuri näyttääkin ihan varastolta. JA aina on sekaista. Siihen sitten riehuvat ihanat pojat, niin voi jee. Pitäisi saada isompi kämppä, mutta kun....

Joskus kun ei sovi, niin ei sovi, mutta useimmiten sopii. Muistan lapsuudestani miten kivaa oli kun aina sai kaverit tulla meille ja moni on myöhemminkin muistellut, miten kivaa teillä oli kyläillä.

ja vuoroin vieraissa on hyvä periaate.



Monesti päiväkotiaikana luodaan kaveruussuhteita jotka jatkuu koulussa jne.



Käytä tilanne hyödyksi ja lapsellasi on mahdollisuus sosiaalisen verkostoon. Positiivista on että myös vanhemmat tutustuu lasten pienenä ollessa helposti, kahvitellaan jne.



Ei rasita vaan on jopa hauskaa, käydään synttäreillä puolin ja toisin.

joku.



Yritän parantaa tapani. Tai pakkohan se on, lupasin jo tyttöni kaverille, että voitte tulla " joku päivä" ...

Tuolle asialle voit tehdä jotain ja itselläsikin on viihtyisämpää kotonasi. Nosta persees koneen ääressä ja ala siivoamaan.

ja vasta sitten odottaa että pääsee teille. Onko teidän lapsi käynyt heillä leikkimässä? Jos on, niin voi alkaa kutsut väheneen jos ei koskaan tule vastakutsua... sitten ihmettelet kun koululaisellasi ei ole kavereita. Minä olin lapsi jonka kavereita ei rohkaistu käymään, ja kyllä sen sitten huomasi että yksin sain iltaisin istua. No läksyt tuli sitten tehtyä tosi tarkkaan ja äidin ja isän kanssa istuttua katsomassa telkkaa iltauutisiin:(

Kannattaa lukea koko ketju, ennen kuin alkaa kommentoimaan.

Vieraisille mennään siksi että sillä viihdytään, ja tulee parempi mieli, eli aina on hauskempaa kun on enenmmän väkeä. Eikä sen siivon tai tarjoilun tarvitse niin kaksista olla, hyvää kahvia tai valkkaria, ja kunnon voileipiä.

Kun otat naapurin kakarat, voit lähettää sinne joskus myös omat kakarat. Omat lapset leikkivät nätimmin, kun on vieraita ja voit vain odottaa kun omat kakarat pääsevät " kylään" ...



nimim. toinen yh, joka kierrättää kakaroita viikoittain

eikä tartte koko ajan keksiä jotain tai kuunnella valitusta, että tylsää...

ja meillä ainakin lapset kiertää jopa yökylässä jos äidillä on menoa.



Mun mielestä se on kaikki kotiinpäin, että saa omiakin menoja ja pääsee vähän tuulettumaan. Jaksaa taas mukeroita, kun on ollut vähän liesussa.

Kuten moni totesi, se ei välttämättä ole taakka kuitenkaan.