Lomamme pääkaupunkiseudulla oli pettymys

Rakastan Suomea ja olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta en enää voi täydestä sydämestäni markkinoida Suomea ja sen pääkaupunkia.

Olimme torstai-iltana syömässä Stockmannia vastapäätä olevassa ravintola Kiilassa. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista, annokset isoja, skumppa- tai viinipullon sai parilla kympillä. Mutta ravintola oli lähes tyhjä.

Upeista erkkeri-ikkunoista avautuva näköala Aleksanterinkadulle oli kaunis, mutta kadulla oli vain muutama ihminen. Koko ydinkeskusta kumisi tyhjyyttään. Sama tilanne oli muun muassa Tapiolan Ainoassa.

Koska kypsyimme Stadin tarjontaan ja Espoon metsiin, hyppäsimme laivaan ja matkustimme minilomalle naapurimaahan Ruotsiin. Tukholma ei pettänyt. Oli turisteja ja ihmisiä, ihania kauppoja ja taidenäyttelyitä. Paljon nähtävää ja ihailtavaa. Jengitappeluista ei tietoakaan. Myyjät hymyilivät ja sanoivat ”tack snälla!”

Tapasimme suomalaista lapsuudenystävääni, joka oli muuttanut perheineen Ruotsiin noin kymmenen vuotta sitten. Hänen tyttärensä valmistuu keväällä, ja hänellä on jo työpaikka valmiina odottamassa. Kysyin: ”Eikö teillä täällä ole lamaa?” He katsoivat toisiinsa hölmistyneinä: ”Mikä lama?”

Ihmettelen suomalaisia päättäjiä. Miksi kansaa pidetään köyhyydessä? Miksi rakennetaan rumaa? Miksi me suomalaiset emme panosta enemmän elämänlaatuun? Ja onko onnellisuus todella sitä, että emme valita, vaikka pää olisi irti? Sisulla mennään pää kainalossa.

Lukijan mielipide | Lomamme pääkaupunkiseudulla oli pettymys

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011941617.html