Olen 39 v ja näytän vielä 10 vuotta nuoremmalle

niihin muijiin, jotka ovat rupsahtaneita, mutta eivät tajua sitä itse. Niitä, jotka pitävät itsensä 45-kiloisina ja tunkeutuvat ylikireisiin lantiofarkkuihin ja lyhyeen farkkutakkiin ja kuvittelevat näyttävänsä hyvältä, vaikka solariumrusketettu naama on jo kuin petolinnun perse ja moneen kertaan blondauksella poltettu tukka tipahtaa kohta päästä.

Ehkä omasta mielestäsi, mutta tuskin esim. vanhojen luokkakavereiden silmissä. Itse olen huomannut sen valitettavan tosiseikan, että näin kolmivitosena sitä huomaa monien vanhojen tuttujen vanhentuneen ihan silmissä ja itse on ihan ikinuori niin sisältä kuin päältä: )

Mutta muut ihmiset ovat vilpittömästi hämmästyneitä kun kuulevat että 2-vuotiaani ei olekaan esikoinen vaan iltatähti. Ja kyselevät miten nuorena oikein aloitin. Siis esim. perhekerhon päälle parikymppiset äidit.



Tukkani ja naamani ovat ihan naturellit, en edes meikkaa tai kampaa ;)

Sama vika täällä. Olen 37 ja näytän " valitettavasti" kans 10 vuotta nuoremmalta, jotkut luulee joskus jopa nuoremmaksi. Otti päähän ,kun just eilen yks myyjä tytötteli . Asiaan vaikuttaa se, että olen pienikokoinen ja hoikka eikä naamakaan sit vissiin ole rupsahtanut vielä hirveesti. Pukeudun ihan normaalisti,mutta tanttatyyliä en harrasta. Meikkaa en juuri lainkaan tai silloin kun meikkaan niin aika hillitysti. Multa kysyttiin vielä 30-vuotiaana papereita raflassa, jossa ikäraja oli 18 v. ja samoihin aikoihin päiväkodissa mua luultiin mun lapsen isoksi siskoksi...että silleen.

ikäistään nuoremman näköisenä. Sitä on niin sokea itsensä suhteen.

39v on henkisesti 18v. Ei ole paljoa kertynyt päähän..

Olen kanssa ollut aina tosi babyface, myös tosi naturel. Ikää nyt 36-vuotta ja olen kuullut niiiiiin monta kertaa monilta eri ihmisiltä olevani paljon nuoremman näköinen että pakko kai se on uskoa :-)

Kuulostaakin kyllä 18-vuotiaan ajattelulta. Kasvaisit vaan reilusti aikuiseksi.

itse parikin kaveria, jotka näyttävät hyvinkin ikäistään nuoremmilta, just jotain 5-10 vuotta voisi iässä mennä helposti metsään.



Ja ulkomaillahan me suomalaiset ollaan tosi babyfaceja, Jenkeissä multa on aina kysytään, johtuuko se meidän juomavedestä vai mistä..!

Minulla on tapahtunut juuri niin. Olen aina näyttänyt vanhemmalta. Kun olin 30 v, niin aloin näyttää ikäiseltäni. Nyt olen 38 v ja luulen, että taitekohta on saavutettu. Äitini on liki 70-vuotiaana hämmästyttävän samannäköinen (samantyyppinen) kuin oli nelikymppisenä.



Äitini myös sanoo, että juuri nelissäkymmenissä ihmiset muuttuvat kaikista eniten. Sen jälkeen porskutellaan pitkään samalla naamalla.

jenkit sanovat sitä saunan ansioksi... ehkä näin?

t: 37v

tällä palstalla kaikki ovat keskivertoa kauniimpia, kaikilla on hyvin käyttäytyviä lapsia, keskivertoa älykkäämpiä lapsia. Ja nyt on myös todistettu, että kaikki myös näyttävät keskivertoa nuoremmilta :-)

Täällä se ei onneksi pahemmin paistele :)

koska ei ole olemassa tapaa näyttää 18-v:ltä ikuisesti.

ei oikeastaan voi estää. Hiukan voit vaikuttaa terveellisillä elintavoilla ja hoitamalla ihoasi normaalisti ja välttämällä liikaa auringonottoa.



Eli ei tupakoinnille, liialle alkolinkäytölle, rasvaiselle ruualle. Kyllä monipuoliselle ruokavaliolle, liikunnalle.



Taikavoiteista EI ole apua, mutta muista kosteusvoide, meikkien puhdistus iltaisin naamasta ja aurinkosuoja.



Mitä tulee siihen, minkä ikäisiksi ihmiset yleensä arvioidaan, niin oman kokemukseni mukaan aika lailla vaikuttaa moni MUU ASIA kuin varsinainen ihon kimmoisuus tms. Ylipaino tekee naisesta helposti tätimäisen ja ikäistään vanhemmanoloisen. Samaten huonosti valitut vaatteet (ja nyt en puhu, että sinun pitäisi pukeutua teinimuotiin, mutta ei sitten toki toiseen ääripäähänkään eli tätimäisiin, muodittomiin mekkoihinkaan). Jos ihminen on ulospäinsuuntautuva, muodikas, hoidettu -> hän vaikuttaa nuorekkaalta.

Minä olen 33 ja näytän kuulemma 25-vuotiaalta. Mieluummin 8 vuotta alaspäin kuin ylöspäin. Henkisesti tunnen itseni kyllä ihan ikäisekseni.

loisia vielä kolmekymmpisinä äiteinä.



Itse täytän kesällä 30-vuotta, ja minulta edelleen säännöllisesti kysellään esim. papereita Alkossa. Vielä kuluneenkin vuoden puolella näin on käynyt, vaikka viimeisen parin vuoden sisällä tämä on kyllä vähentymään päin. Alkon kassa epäilee minua siis 17-vuotiaaksi; 12 vuotta todellista ikääni nuoremmaksi...

Lapseni on nyt 7-vuotias, ja IHAN JOKA HELVATUN KERTA kun tapaan uuden ihmisen, ja kerron lapsestani ja varsinkin hänen iästään, on vastassa jotain epäuskoista ihmettelyä, että " minkä ikäisenä sinä oikein olet sitten sen lapsesi saanut, 12-vuotiaanako?" tai ihan suoraan, että " ei voi olla totta" . Jopa lapseni tarhakaverit kyselivät minulta eskarin ekana päivänä, että olenko " X:n äiti vai sisko" ...Enhän minä valita, mutta välillä se käy kyllä hermoillekin. Olen todella kyllästynyt kuulemaan samat kommentit vuodesta toiseen joka kerta kun äitiyteni ja ikäni tulevat esille.



En minäkään henkisesti koe olevani " kolmekymppinen" . Opiskelen edelleen (soluttaudun yliopistolla hyvin parikymppisten ryhmiin), eikä haaveissani ole koskaan ollut rivari-kaksilasta-kultainennoutaja-elämä. Se, että koen henkisesti olevani ehkä lähempänä parikymppistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pukeutuisin lantiofarkkuihin, joisin pussikaljaa pusikossa tai että älykkyysosamääräni junnaisi paikallaan. Enemmänkin se tarkoittaa jonkinlaista elämänasennetta, prototyyppisistä kolmekymppisistä arvoista ja haluista poikkeavaa maailmankuvaa jne.



Pukeudun neutraalisti (suorat housut tai siistit farkut, musta tai joku murretun värinen pieni neule, poolo, t-paita tai toppi, yleensä jotkut mustat kengät tai hillityt tennarit), meikkaan kevyesti, hiukseni ovat puolipitkät ja luonnonvaaleat, usein kiinni. En todellakaan provosoi ehostuksella tai pukeutumisella näitä arvioita iästäni, vaikka en jakkupuvussa kuljekaan. Niin, ja painan 48-kiloa ihan ilman mitään syömishäiriöitä.



Olen siis vain ilmeisesti objektiivisesti katsottuna ikäistäni nuoremman näköinen. En havittele sitä, eikä se ole vain oman pääni sisässä. Itse asiassa 61-vuotiaalla äidillänikään ei juuri löydy ryppyjä siinä missä monet hänen ikätoverinsa ovat jo aika ruttuisia. Ihmisillä on erilaiset geenit ja elintavatkin näkyvät ulkonäössä. Mikä siinä nyt on niin vaikea hyväksyä...

että kuinka nuorena sinä oikein olet lapset tehnyt (iät 11v ja 9v)...

en oikaissut....

Minulta on tavastialla kysytty papereita vielä 27 vuotiaanaa

Itsekin olen saanut kuulla tosi monelta ihmiseltä että ovat luulleet nuoremmiksi. Kai se sitten pitää paikkansa vai miksiksihän he juuri minulle haluavat olla kohteliaita jos oikeasti en näytäkään nuoremmalta??



T. kolmevitonen