Onkohan ihmisillä mielenterveysongelmat kasvaneet
Tarkkaillut viimeaikoina ihmisiä ja sellaisia joilla on isopyörä lähtenyt luistamaan tuntuu olevan aika moni. Muodollisesti ihan normaaleja muttei kykene tavallisiin asioihin ja kun yrittää asioita hoitaa ihan hullut jutut. Siis ihan oikeasti kuuluisi johonkin mielenterveyspalvelujen pariin ja tulee mieleen hullujen huoneella olevista ihmisistä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on ainakin taipumusta hankaloittaa toisten elämää kaikin keinoin.
Kuulostaa tutulta. Miksi ihmiset eivät auta toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on ainakin taipumusta hankaloittaa toisten elämää kaikin keinoin.
Kuulostaa tutulta. Miksi ihmiset eivät auta toisiaan?
En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Et osaa selostaa asiaasi.
Sekavaa oli, joten projisoiko omaa ongelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on ainakin taipumusta hankaloittaa toisten elämää kaikin keinoin.
Kuulostaa tutulta. Miksi ihmiset eivät auta toisiaan?
Henkilökohtaisesti olen muita vaikeuksissaan auttanut. Sitten kun itselle tullut haasteita niin apua ei ole herunut. Tämä pistänyt miettimään ihmisluonnetta.
Kiltit ja empaattiset auttavat muita, narsistit ajattelevat vain itseään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on ainakin taipumusta hankaloittaa toisten elämää kaikin keinoin.
Kuulostaa tutulta. Miksi ihmiset eivät auta toisiaan?
Henkilökohtaisesti olen muita vaikeuksissaan auttanut. Sitten kun itselle tullut haasteita niin apua ei ole herunut. Tämä pistänyt miettimään ihmisluonnetta.
Kiltit ja empaattiset auttavat muita, narsistit ajattelevat vain itseään
Jotkut haukkuvat silti vaikka yrität olla avuksi.
No kai tuo tusta älyttömästä väittelystä jo näkyy, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet… 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on ainakin taipumusta hankaloittaa toisten elämää kaikin keinoin.
Kuulostaa tutulta. Miksi ihmiset eivät auta toisiaan?
Henkilökohtaisesti olen muita vaikeuksissaan auttanut. Sitten kun itselle tullut haasteita niin apua ei ole herunut. Tämä pistänyt miettimään ihmisluonnetta.
Kiltit ja empaattiset auttavat muita, narsistit ajattelevat vain itseään
Jotkut haukkuvat silti vaikka yrität olla avuksi.
Kus-päisiä narsisteja. Heille ei kelpaa mikään. Sitähän ei kiltimpi ihminen voi ymmärtää, että maailmassa on pahuutta. Itse mennyt tähän lankaan". Hyvä ei tule hyvällä eikä paha saa palkkaansa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että häiriöt olisi lisääntyneet. Ehkä niistä puhutaan nykyään avoimemmin. Hyvä niin. Kaksi tosi vaikeaa masennusta takana, nyt olen terve. Estolääkitys ehkä loppu elämän. Lääkeresistenssi masennus on prseestä. Ei mitään syytä, ja syvään suohon upposin.
Toivottavasti pääset lääkkeistä ja masennuksesta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että häiriöt olisi lisääntyneet. Ehkä niistä puhutaan nykyään avoimemmin. Hyvä niin. Kaksi tosi vaikeaa masennusta takana, nyt olen terve. Estolääkitys ehkä loppu elämän. Lääkeresistenssi masennus on prseestä. Ei mitään syytä, ja syvään suohon upposin.
Toivottavasti pääset lääkkeistä ja masennuksesta eroon.
Hyvä, jos hän pääsisi. Lääkkeistäkin voi tulla sivuoireita. Jo melatoniinin syöminen voi aiheuttaa sekavuutta.... siitä tehty tutkimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ite reipas kolmekymppinen enkä enää tunnista tätä maailmaa. Kaikki muuttunut monimutkaiseksi ja kasvottomaksi. Normaalit arvot, maalaisjärki ajatusmaailma eivät enää päde.
Mieluummin tuollainen surumielinen kummallisuuden toteaminen kuin nämä joiden mielestä asioiden kummastelu ja pienikin epäily, kyseenalaistus on merkki vakavasta disinformaatiotartunnasta. Pelkään tätä vauhkoa porukkaa joille on vain yksi tiukka totuus ja se on erittäin venäjävastainen. Täälläkin nämä maanisesti nimittelevät ja koettavat määritellä ja tahria palstaa tarpeisiinsa sopivaksi.
Hyvän mielenterveyden keskeinen merkki on tiedon epävarmuuden ja myös aina jonkinasteisen epätäydellisyyden sietäminen. Varmaan myös se ettei hakemalla hae pelkästään kielteistä vahvistusta entisestään kielteisille käsityksilleen. Jotkut vaikuttavat elävät täysin hyvin pahantahtoisessa maailmassa, jossa pahuus on kummallisen kaukana ja kasvotonta. Jos näin olisikin (!) niin eikö näiden tyyppien unelma olisi tehdä ihmisistä raunioita pelkässä tuhon ja surkeuden odotuksessaan? Puhutaan tunneloukuista/kaappauksesta, missä jokin kielteinen musta pilvi myrkyttää jokaista päivää ja tätä on huiskittava muidenkin päälle.
Pitäisi siis kestää ikävää uutisointia (myös arvioida sen totuuspohja) mutta myös löytää pikku iloja jokaiseen päivään. Tämä kohtuuden tasapaino ei ole erityisen helppoa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ite reipas kolmekymppinen enkä enää tunnista tätä maailmaa. Kaikki muuttunut monimutkaiseksi ja kasvottomaksi. Normaalit arvot, maalaisjärki ajatusmaailma eivät enää päde.
Ja värit ovat kadonneet, pelkkää harmaata joka puolella. Ja beigeä, paljon beigeä ja valkoista. Se jo sairastuttaa.
Demaripirut, niiden ilman takaraivoa- n e e k e r i importtaus & turbokommarointi saa täysipäisenkin kilahtamaan aivan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite reipas kolmekymppinen enkä enää tunnista tätä maailmaa. Kaikki muuttunut monimutkaiseksi ja kasvottomaksi. Normaalit arvot, maalaisjärki ajatusmaailma eivät enää päde.
Ja värit ovat kadonneet, pelkkää harmaata joka puolella. Ja beigeä, paljon beigeä ja valkoista. Se jo sairastuttaa.
Ihmiset ovat tehneet maan harmaaksi. Köyhällistöä ja huono-osaisia ihmisiä joka puolella. Lähiöt pursuvat näistä porukoista.
jos katsoo Trumpin vihaajia ymmärtää että suurin osa näistä kuuluisi pakkohoitoon...
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Ihmisillä on liikaa aikaa ihmetellä.
Löysää helppoa elämää.
Ehkä se ongelma on kun moni ei ihmettele mitään, siksi sekoilua onkin. Naama kiinni ruudussa eikä pysähdytä. Lisää tylsistymistä ILMAN ruutuja tarvitaan, alkaa aivot heräämään.
Oma ihmisväsymys on lisääntynyt. Olen oikeastaan viimein ymmärtänyt että en oikein välitä ihmissuhteista. Ei ole kokemusta yhdestäkään syvällisestä, vastavuoroisen antoisasta suhteesta, sitäkin useampi ruma pettymys. Ja olen varmasti myös itse ollut kyvytön monella tapaa. Nyt kun tunnen itseäni paremmin en oikein tiedä mitä lähtisin etsimään. Sisäiset mallit puuttuvat.
Kuuntelen jonkin verran näitä nyt kovin tyypillisiä kun "empaatti saa tarpeekseen"- lohtupuheita mutta ollakseni rehellinen en tunne ketään tuollaista takin päästään antavaa, kaikkien eteen uhrautuvaa ja äärettömän kilttiä empaattia. En ole itsekään ollut tälläinen ja silti koen että minua on hyväksikäytetty, olen itse suostunut käytetyksi ja saanut jonkin korvauksen. Olen tympääntynyt tähän että ihmiset esitetään hyvinä kiltteinä antajina ja katalina riistäjinä. Ei todellisuus ole yhtään noin mustavalkoinen. Silti rakkaudelliset suhteet tuntuvat vaikeasti saavutettavilta. Mistä voima näihin otetaan? Luottamuksesta, joka on pahasti säröillä?
Toisilla on ainakin taipumusta hankaloittaa toisten elämää kaikin keinoin.