Aina puhutaan luokkanoususta, mutta tiedätkö ketään luokkasukelluksen tehnyttä?

Huima sukellus on tehty viimeisen sadan vuoden aikana. Koulutustasossa ei ole juuri muutosta, mutta en istuskele kartanossa palveluskunnan ympäröimänä kuten vielä esivanhempani, historiankirjat eivät kerro minusta, enkä ole myöskään koskaan ollut yhteiskunnan huipulla.

Varovasti arvioiden voisin ehkä olla ylempää keskiluokkaa, ja lasken myös jäkikasvuni olevan samaa tasoa, mutta sitten tämä sukuhaara sammuu.

Ex-naapuri oli ihan menestynyt yrittäjä. Hurahti korona-aikaan salaliittoteorioihin ja horinoillaan ajoi yrityksen lopulta konkkaan. Yritti politiikkaan persujen listoilta, mutta huonosti meni sekin homma. Perhe lähti vetämään ja ukko kävi suljetulla osastollakin pyörähtämässä. Muutti keskustaan yksiöön ja on nyt työtön. Siinä oli kunnon luokkasukellus. Yliopiston käynyt mies voi noin hurahtaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokka tarkoittaa muutakin kuin rahaa. Luokkasukellus ei toteudu vain köyhtymällä. Tausta, suhteet, kokemus, kulttuurinen pääoma, koulutus jne. eivät noin vain katoa. Eikä pertsasta todellakaan tule yläluokkaa lottovoitolla.

Kulttuurinen pääoma? No mihin luokkaan kuuluisi vaikka varaton kirjastojen suurkuluttaja, joka lukee päivittäin? Ylempi korkeakoulututkinto ja elää tuilla. Tuskin keskiluokkaan.

Kulttuurinen pääoma on ehkä pikkaisen laajempi aihe. Siihen liittyy tapakulttuurin tuntemus, keskustelutaito, tieto tieteestä, historiasta, kirjallisuudesta, politiikasta, taiteesta. Tuloista huolimatta yläluokkaan syntynyt on kuin kala vedessä missä tahansa piireissä. Yleensä hän on törmännyt niin monen alan vaikuttajaan jo lapsena. Hän on käynyt oopperassa, teatterissa, museoissa ja matkustellut. Nämä kokemukset muokkaavat ihmistä eikä se katoa rahan mukana. Sekin pitää sanoa, että harvoin yläluokkaan syntynyt tyhjän päälle jää. Hänellä on usein verkostoja ja perheen tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo..Kaveri opiskeli lähihoitajaksi lukion jälkeen. Molemmat vanhempansa olivat akateemisia, toinen heistä tohtori ja samoin sisarukstaan tuli akateemisia.

 

Sai kyllä vanhemmiltaan kuulla valinnastaan ja nämä myös häpesivät häntä ,  mikä oli tosi kurjaa kaverini kannalta.

 

Mutta täytyy sanoa, että kyllä se perhetausta myös näkyy kaverissani. On ollut humanitäärisisä tehtävissä ulkomailla, puhuu monia kieliä ja on julkaissut kirjan. 

Eli ei ole todellakaan tehnyt mitään sukellusta. 

Sukunsa silmissä on .

Se, että vanhemmat ovat pettyneitä, ei ole sama asia kuin luokkasukellus.

On se luokkasukellut, jos vanhemmat ovat akateemisia ja pojasta tuli lähihoitaja.

Vaurauden keräämisen mahdollisuudet ovat pienet, jos ei sitten saa isoja perintöjä.

Voihan hän silti olla esim onnellisempi kuin vanhemmat, mutta ei hänellä ole samalla tavalla mahdollisuuksia tarjota esim ulkomaan opiskeluja lapsilleen kuten vauraammilla on varaa. 

Pojasta?

Nykyään on tosiaan jopa miehiäkin hoitajina. Psyk.sh.

Vierailija kirjoitti:

Prince Harry

Se tuli minullekin mieleen ensimmäisenä.

Ei se luokkalasku yleensä vielä ekassa sukupolvessa näy. Kodin verkostot, kasvatus, yleissivistys ja rahallinen tukikin yleensä kannattelevat. Jos ko. henkilö nai alempaan yjteiskuntaluokkaan kuuluvan, seuraavassa sukupolvessa voi jo toteutuakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokka tarkoittaa muutakin kuin rahaa. Luokkasukellus ei toteudu vain köyhtymällä. Tausta, suhteet, kokemus, kulttuurinen pääoma, koulutus jne. eivät noin vain katoa. Eikä pertsasta todellakaan tule yläluokkaa lottovoitolla.

Kulttuurinen pääoma? No mihin luokkaan kuuluisi vaikka varaton kirjastojen suurkuluttaja, joka lukee päivittäin? Ylempi korkeakoulututkinto ja elää tuilla. Tuskin keskiluokkaan.

Paskaluokkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokka tarkoittaa muutakin kuin rahaa. Luokkasukellus ei toteudu vain köyhtymällä. Tausta, suhteet, kokemus, kulttuurinen pääoma, koulutus jne. eivät noin vain katoa. Eikä pertsasta todellakaan tule yläluokkaa lottovoitolla.

Kulttuurinen pääoma? No mihin luokkaan kuuluisi vaikka varaton kirjastojen suurkuluttaja, joka lukee päivittäin? Ylempi korkeakoulututkinto ja elää tuilla. Tuskin keskiluokkaan.

Kulttuurinen pääoma on ehkä pikkaisen laajempi aihe. Siihen liittyy tapakulttuurin tuntemus, keskustelutaito, tieto tieteestä, historiasta, kirjallisuudesta, politiikasta, taiteesta. Tuloista huolimatta yläluokkaan syntynyt on kuin kala vedessä missä tahansa piireissä. Yleensä hän on törmännyt niin monen alan vaikuttajaan jo lapsena. Hän on käynyt oopperassa, teatterissa, museoissa ja matkustellut. Nämä kokemukset muokkaavat ihmistä eikä se katoa rahan mukana. Sekin pitää sanoa, että harvoin yläluokkaan syntynyt tyhjän päälle jää. Hänellä on usein verkostoja ja perheen tukea.

Yläluokkaan kuuluvakin voi olla introvertti kahvikuppineurootikko, tai muuten sosiaalisesti kömpelö.

Eikä ne kaikki muutkaan ole kiinnostuneita monistakaan noista aiheista. Politiikka-talous-urheilu riittää pitkälle keskustelunaiheina.

Ei hyvä perhetausta suojaa aina esimerkiksi mt- ja alkoholiongelmilta. Tuttavani on akateemisesta perheestä, jossa vanhemmat opiskelivat 1950-luvulla yliopistossa ja heilläkin oli jo akateemista perhetaustaa. Tytär kuitenkin on kärsinyt koko aikuisikänsä erinäisistä ongelmista, asunut aina vuokralla ja joutunut olemaan poissa työelämästä. Hänkin kyllä pääsi yliopistoon, mutta opiskelu ei onnistunut mielisairauden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prince Harry

Se tuli minullekin mieleen ensimmäisenä.

Andrew.

Tiedän yhden lähihoitaja työskentelevän naisen pojan, tämä poikansa sairastui hankaliin mielialaongelmiin aloitellessaan nuorena akateemisia opintoja. Hänellä oli hyvin hankala elämä vuosikymmeniä, ja opintojakaan ei pystynyt suorittamamaan tuskin lainkaan. Mutta niin vain ihme tapahtui, jokunen vuosi sitten, ja hän onnistui nousemaan ojan pohjalta tai haudan reunalta, miten sen nyt sitten ottaa. Nyt hän opiskelee maisteriopintoja, ja tienaa freelancertöissänsä parhaimmillaan 7000 kuukaudessa. 

Tuttava teki luokkalaskun. Oli keskiluokkaisesta "kulissiperheestä" jossa kaikki viimeisen päälle laitettua ja näennäisen harmonista. Korkeasti koulutetut vanhemmat, upea koti, harrastusmahdollisuudet jne.

Mahalaskun käynnisti orastava päihdeongelma kriittisessä ikävaiheessa. Tilanne paheni edelleen vuosien saatossa. Nykyisin itsellään moniongelmainen yhteiskunnan huolenpitoa ja tukea vaativa perhe (mm. lasu). Vaikkei pohjalla nykyään olekaan, on se kontrasti lapsuudenperheeseen merkittävä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava teki luokkalaskun. Oli keskiluokkaisesta "kulissiperheestä" jossa kaikki viimeisen päälle laitettua ja näennäisen harmonista. Korkeasti koulutetut vanhemmat, upea koti, harrastusmahdollisuudet jne.

 

Mahalaskun käynnisti orastava päihdeongelma kriittisessä ikävaiheessa. Tilanne paheni edelleen vuosien saatossa. Nykyisin itsellään moniongelmainen yhteiskunnan huolenpitoa ja tukea vaativa perhe (mm. lasu). Vaikkei pohjalla nykyään olekaan, on se kontrasti lapsuudenperheeseen merkittävä.

Perhe oli "kulissiperhe" kun kaikki oli kunnossa? Vain rappioperhe on ainoa oikea?

Onhan noita surkeita kohtaloita, jollakin menee firma konkkaan, rahat ja omaisuus sen mukana ja sitten vielä ryyppää itsensä rappiolle sen jälkeen. Sukukin hylkää moisen häpeäpaalun.

Vierailija kirjoitti:

Itseni.

Täällä.

Tosin työuraa, ja siten mahdollisuuksia jäljellä.

RAHA menee RAHAN luo. Joten tuo on puhdas mahdottomuus.

Vierailija kirjoitti:

RAHA menee RAHAN luo. Joten tuo on puhdas mahdottomuus.

Niinhän se menee ja joku aina voittaa ja joku saattaa hävitä. Setä oli hyvin toimeentuleva, oli perustanut hyvin menestyneen maahantuonti- ja välitysfirman 70- luvulla opiskelukavereidensa kanssa. Luopui osuudestaan hyvästä hinnasta - 80- luvulla ja jäi firmaan töihin. Omaisuutta oli. Setä oli myös kummisetäni. Kaksi serkkua oli heidän puoleltaan, vähän nuorempi poika ja tytär. Äiti kuoli syöpään, setäni myöhemmin. Serkut saivat miljoonaperinnöt. Serkkupoika alkoi leikkiä liikemiestä, perusti oman firman mutta eipä ollut taitoa vaan sai hassattua perintönsä muutamassa vuodessa ja laiskanpulskea kun on niin minimillä elelee nykyään.  Sisko on elänyt tavallista elämää, asuu varakkaammalla alueella edelleen. Sedän perustama firma toimii edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokka tarkoittaa muutakin kuin rahaa. Luokkasukellus ei toteudu vain köyhtymällä. Tausta, suhteet, kokemus, kulttuurinen pääoma, koulutus jne. eivät noin vain katoa. Eikä pertsasta todellakaan tule yläluokkaa lottovoitolla.

Kulttuurinen pääoma? No mihin luokkaan kuuluisi vaikka varaton kirjastojen suurkuluttaja, joka lukee päivittäin? Ylempi korkeakoulututkinto ja elää tuilla. Tuskin keskiluokkaan.

Luokittelisit hänet ryhmään, jonka kanssa hänellä ei ole mitään yhteistä? 

 

Mitä järkeä sitten koko luokkajaossa  sitten on? Tulojen mukaan voi toki luokitella ihmisiä, mutta ei siinä ole mitään pointtia, jos heillä ei ole keskenään mitään yhteistä. 

No kyllä raha on ihan selkein määrittelijä näissä sosiaaliluokkajaotteluissa. Jos ei tulot, niin ainakin varallisuus. Ei rutiköyhä ja tuloton voi kuulua keskiluokkaan, vaikka olisi miten älykäs ja kouluttautunut. 

Ei keskiluokkaan mutta yläluokkaan. Sivistyksellä ja opoiarvoilla pääsee yläluokkaan vaikka olisi rutiköyhä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se luokkalasku yleensä vielä ekassa sukupolvessa näy. Kodin verkostot, kasvatus, yleissivistys ja rahallinen tukikin yleensä kannattelevat. Jos ko. henkilö nai alempaan yjteiskuntaluokkaan kuuluvan, seuraavassa sukupolvessa voi jo toteutuakin. 

Juuri näin, mutta ei se yleensä Suomessa ole ollut naimisista kiinni, vaan aivan muista asioista. Jokainen ns. parempi suku kyllä kestää ne muutamat alemman luokan avioliitot, ei ne mikään ongelma ole. Se on, jos aletaan perseillä rahalla, tehdään huonoja kauppoja ja tuhlataan ylen määrin, eli siis hävitetään suvun omaisuutta.  Suomen yläluokan piirit on pienet, eikä siellä persaukisia katsella, vaan pikku hiljaa työnnetään verkostosta.

Tuo mitä toinenkin kuvaili on tyypillinen myös, saadaan iso perintö ja tuhlataan se pelleilemällä osaamista. Toinen on junttiutuminen, eli ei se monen polven akateemisuus auta, jos luonne on juntti ja ei osaa käyttäytyä. Ennen tätä raha pehmensi, nykyään enää ei, oikeastaan päinvastoin. Tai no, oikeissa piireissä ei koskaan ole pehmentänyt. 

Pahin yhdistelmä on liian nopeasti ja liian nuorena suvun rahoihin käsiksi päässyt juntti. Sieltä tullaan alas, että kolahtaa, ja sitä ei seuraavat polvet kykene korjaamaan.

Kerran sukelsin luokassa pulpettien väliin piiloon, kun tuli möläytettyä jotain sopimatonta.