Insta: mies petti ja jätti 23 v naisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Eihän sille mitään voi jos tiet jossain kohtaa erkanee (toki sitä vastaan voi taistella ja siinä onnistua) mutta en ikinä tule ymmärtämään tuollaista jättötapaa. En ikinä. Missä on se kunnioitus sitä henkilöä kohtaan jota on kuitenkin rakastanut joka solullaan pidemmän aikaa? Erot harvemmin on mitään läpihuutojuttuja mutta kenenkään sielua ei saa tarpeettomasti satuttaa. Sellaiset pomminpudottajat haluavat vain itse päästä mahdollisimman helpolla ja jättävät toisen tosi ikävään ja satuttavaan tilanteeseen. Se sattuu jos eron estämiseen ei anneta mitään mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että jättäjän voi olla alussa vaikea sanoa että on ihastunut toiseen mutta sekin antaa aikaa sulattaa asiaa kuin vain se että lähtee yks kaks veke. :(

Mutta jos ihan realistisesti mietitään, niin miten tuollaisen eron voisi hoitaa ollenkaan niin, ettei se satuta syvästi? 

Joko hyväksytte perheiden rikkomiset ja avioerot, tai sitten ette hyväksy. Ei se oman lapsen vanhemman jättäminen ja perheen rikkominen ole mitenkään vähemmän satuttavaa ja lapsen elämää suojelevampaa, jos siitä varoitellaan etukäteen :D

huomaa naisten kateuden kun nuori 23 vei seksikkään hyvätuloisen hopeaketun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoremmat naiset eivät yksinkertaisesti voi vastustaa setäkiimaa. Parikymppinen nainen ja 40v+ mies on yhdistelmä joka on lyömätön, näin on luojakin tarkoittanut.

Näinhän se on. Mutta sitten kun se setämies on illat siinä sohvalla piereskelemässä, eikä lähdekään kotiinsa vaimon luo, niin loppuu kiima äkkiä. Siellä kun on sukat ja bokserit samassa pyykkikorissa ja yhteinen jääkaappi, niin ei kohta kiinnostelekaan, koska se salailu on kaikista jännittävintä. Kun ei voikaan viikonloppuja vaan bilettää ja väännellä naamaa instaan, vaan pitää aamulla herätä keittämään osa-aika muksulle puuroa ja napsauttaa ryhmä hau telkkarista päälle ja katsoa pikku kakkosen isot koneet kymmenettä kertaa, niin siinä kyllä parikymppisen ja nelikymppisen maailmat törmäilee. 

Tämä oli loistavasti kuvattu.

23-vuotias ei kestä. 

Bhuaaah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fast forward: uusi nuorikko kyllästyy ja etsii ikäistään seuraa, vanheneva mies jää yksin, jäljellä on rikottu perhe ja rikotut haaveet, alko alkaa maistua. Tarina on yhtä vanha kuin ihmiskunta.

 

 

 

No sitten löytyy aina joku uusi muija. Näin se menee, osa naisista vaan on sellaisia. Miehet on parisuhteissa enempi saamapuolella, ja mielestäni naiset jotka ripustautuu miehiin on vain tyhmiä. 

Tämäkään case ei järkytä ketään. Olette kasvaneet katsomalla vastaavista kuvioista kertovia tv-sarjoja ja leffoja, niin ei kai tuo voi yllättää, että kulttuuri on sellainen. 

No kun ei tosielämässä tunnu löytyvän. Vuodet vierivät, vanhemmat naiset eivät kiinnostu, nuoremmat naiset eivät kiinnostu. Baaritiskille nämä päätyvät, siellä jaksetaan kuunnella. Tai siis ei jakseta mutta myynnin eteen ynähdellään myötätuntoisesti.

 

 

 

 

Todellakin löytyy. Naiset on keskimäärin enemmän se parisuhteista pakkomielteinen, epävarma sukupuoli jotka tuhlaavat puoli elämää miehistä jauhamiseen, miehissä roikkumiseen ja ties minkä perunoiden palvomiseen, joiden jalkovälissä roikkuu kalpea nakki. Näiden puolesta tehdään jopa työpaikoilla niitä kuuluisia mEtAtÖiTä :D

Juu varmasti. Harva se päivä täälläkin on naisten avauksia siitä kun miehet eivät kiinnostu, eiku.

 

 

 

Nyt puhuttiinkin tosielämästä.

No siellä ihan yhtä vähän. Parisuhdepakkomielteiset ovat kaikki alle 25-v. Joku hormonihomma. Miehet sitten etsivät huoltajaa kun myöhemmin tulee ero, naiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

No jos haluaa seksielämän niin on ihan oikein laihduttaa ja etsiä somempi kumppani. Ainut vaan mikä tässä meni väärin on naisen raskauttaminen ja yksin lapsen kanssa jättäminen.

Meinaat että kenellekään ylipainosella naisella ei ole seksielämää? Siistiä, olen siis uusi neitsyt Maria kun odotan tuolle rakastamalleni miehelle lasta :D

naistenlehdet täynnä juttuja polyamorista

NO mites oli tämä naikkonen itse muuttunut vuosien aikana?   Toki oli itse pyhimys. 

-15 vuotta

-30 kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sille mitään voi jos tiet jossain kohtaa erkanee (toki sitä vastaan voi taistella ja siinä onnistua) mutta en ikinä tule ymmärtämään tuollaista jättötapaa. En ikinä. Missä on se kunnioitus sitä henkilöä kohtaan jota on kuitenkin rakastanut joka solullaan pidemmän aikaa? Erot harvemmin on mitään läpihuutojuttuja mutta kenenkään sielua ei saa tarpeettomasti satuttaa. Sellaiset pomminpudottajat haluavat vain itse päästä mahdollisimman helpolla ja jättävät toisen tosi ikävään ja satuttavaan tilanteeseen. Se sattuu jos eron estämiseen ei anneta mitään mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että jättäjän voi olla alussa vaikea sanoa että on ihastunut toiseen mutta sekin antaa aikaa sulattaa asiaa kuin vain se että lähtee yks kaks veke. :(

 

 

 

Mutta jos ihan realistisesti mietitään, niin miten tuollaisen eron voisi hoitaa ollenkaan niin, ettei se satuta syvästi? 

Joko hyväksytte perheiden rikkomiset ja avioerot, tai sitten ette hyväksy. Ei se oman lapsen vanhemman jättäminen ja perheen rikkominen ole mitenkään vähemmän satuttavaa ja lapsen elämää suojelevampaa, jos siitä varoitellaan etukäteen :D

Ei varmaan voikaan. Mutta sen voi yrittää hoitaa niin että se sattuu mahdollisimman vähän. Että olisi edes näennäisesti mahdollisuus pelastaa suhde. Sitten kun tajuaa että ei toi mies mua oikeasti enää halua niin miksi itsekään haluaisi häntä. Tuollainen jättötapa saa aikaan sen että kelaa joka sekunti että "mitä jos olisin tehnyt näin tai noin..." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fast forward: uusi nuorikko kyllästyy ja etsii ikäistään seuraa, vanheneva mies jää yksin, jäljellä on rikottu perhe ja rikotut haaveet, alko alkaa maistua. Tarina on yhtä vanha kuin ihmiskunta.

 

 

 

No sitten löytyy aina joku uusi muija. Näin se menee, osa naisista vaan on sellaisia. Miehet on parisuhteissa enempi saamapuolella, ja mielestäni naiset jotka ripustautuu miehiin on vain tyhmiä. 

Tämäkään case ei järkytä ketään. Olette kasvaneet katsomalla vastaavista kuvioista kertovia tv-sarjoja ja leffoja, niin ei kai tuo voi yllättää, että kulttuuri on sellainen. 

No kun ei tosielämässä tunnu löytyvän. Vuodet vierivät, vanhemmat naiset eivät kiinnostu, nuoremmat naiset eivät kiinnostu. Baaritiskille nämä päätyvät, siellä jaksetaan kuunnella. Tai siis ei jakseta mutta myynnin eteen ynähdellään myötätuntoisesti.

 

 

 

 

Todellakin löytyy. Naiset on keskimäärin enemmän se parisuhteista pakkomielteinen, epävarma sukupuoli jotka tuhlaavat puoli elämää miehistä jauhamiseen, miehissä roikkumiseen ja ties minkä perunoiden palvomiseen, joiden jalkovälissä roikkuu kalpea nakki. Näiden puolesta tehdään jopa työpaikoilla niitä kuuluisia mEtAtÖiTä :D

Juu varmasti. Harva se päivä täälläkin on naisten avauksia siitä kun miehet eivät kiinnostu, eiku.

 

 

 

Nyt puhuttiinkin tosielämästä.

No siellä ihan yhtä vähän. Parisuhdepakkomielteiset ovat kaikki alle 25-v. Joku hormonihomma. Miehet sitten etsivät huoltajaa kun myöhemmin tulee ero, naiset eivät.

Mun tietämistä ihmisistä eniten parisuhteista ja miehistä jauhaa 80-luvulla syntyneet milleniaalinaiset. Näillä se parisuhde- ja miespakkomielle tuntuu olevan vahvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuliko se töihin?

Vastatkaa kiitos

Onko jätkä töissä, että 

pystyy elareita

maksamaan?

Vierailija kirjoitti:

huomaa naisten kateuden kun nuori 23 vei seksikkään hyvätuloisen hopeaketun

Mikään hopeakettu. Norsunkorva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sille mitään voi jos tiet jossain kohtaa erkanee (toki sitä vastaan voi taistella ja siinä onnistua) mutta en ikinä tule ymmärtämään tuollaista jättötapaa. En ikinä. Missä on se kunnioitus sitä henkilöä kohtaan jota on kuitenkin rakastanut joka solullaan pidemmän aikaa? Erot harvemmin on mitään läpihuutojuttuja mutta kenenkään sielua ei saa tarpeettomasti satuttaa. Sellaiset pomminpudottajat haluavat vain itse päästä mahdollisimman helpolla ja jättävät toisen tosi ikävään ja satuttavaan tilanteeseen. Se sattuu jos eron estämiseen ei anneta mitään mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että jättäjän voi olla alussa vaikea sanoa että on ihastunut toiseen mutta sekin antaa aikaa sulattaa asiaa kuin vain se että lähtee yks kaks veke. :(

 

 

 

Mutta jos ihan realistisesti mietitään, niin miten tuollaisen eron voisi hoitaa ollenkaan niin, ettei se satuta syvästi? 

Joko hyväksytte perheiden rikkomiset ja avioerot, tai sitten ette hyväksy. Ei se oman lapsen vanhemman jättäminen ja perheen rikkominen ole mitenkään vähemmän satuttavaa ja lapsen elämää suojelevampaa, jos siitä varoitellaan etukäteen :D

Ei varmaan voikaan. Mutta sen voi yrittää hoitaa niin että se sattuu mahdollisimman vähän. Että olisi edes näennäisesti mahdollisuus pelastaa suhde. Sitten kun tajuaa että ei toi mies mua oikeasti enää halua niin miksi itsekään haluaisi häntä. Tuollainen jättötapa saa aikaan sen että kelaa joka sekunti että "mitä jos olisin tehnyt näin tai noin..." 

Minä en ollenkaan haluaisi mitään edgetystä tuollaisen aiheen kanssa. Jos johonkin terapiaan mennään näennäisesti muka yrittämään, vaikka toinen on jo ihastunut työkaveriinsa, niin mun mielestä siinä yritetään vain pelastaa omaa nahkaa ja pitkitetään kumppanin kärsimystä. Rysäyttäisi mieluummin rehellisesti rotkoon, kuin pitkittäisi. 

Oman perheensä rikkominen ja aviopuolison jättäminen on se paha teko itsessään, turha sitä selitellä. Ei se asia sen kauniimmaksi millään terapialla muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tarina siitä miten mies bildataan sitä naista varten jonka mies oikeasti haluaa. Kannattaa nyt katsoa sitä puolisoa jos alkaa laihduttamaan, saattaa kohta vaihtaa sut hoikempaan vaikka oliskin yhteinen vauva juuri tehtynä. Näin se miehillä menee, muna määrää.

Onkohan tuosssa ex-parisuhteessa käyty keskustelua siitä, miten pysyä samoilla linjoilla elämäntyylin suhteen.

Jos toinen on kuplautunut (mielessään) idylliseen lapsiperhe-elämään, missä parisuhde on itsestäänselvyys (näin tietysti pitäisi ollakin, vai? Lapsi hankitaan vain vakaaseen, sitoutuneeseen suhteeseen!), toinen taas alkaaa kiinnostua terveellisestä elämäntavasta ja miettii, miten keho pysyisi kuosissa jatkossakin. Toinen ei se enää pidä omasta ulkonäöstä huolehtimista prioriteettina.

En katsonut, milloin tuo AK:n proteiinivanukasvideo oli tehty. Kun nelikymppinen mies noin selvästi larppaa parikymppistä ja on muutenkin ns. poikamainen, ei hänen kiinnostuksensa voi olla pulleassa marimekkomammassa, jonka elämäntehtävä on houvata pikku kiharapäätä. Kyllä naisella(kin) pitää olla muutakin tehtävää kuon äitiys. Ihmetyttää kyllä nuo ex-rouvan runsaat kuvat iholla. En ole koskaan seurannut häntä (miksi olisin; minulla on ELÄMÄ), joten en tiedä, onko ollut vauhdikas menevä ja tekevä nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sille mitään voi jos tiet jossain kohtaa erkanee (toki sitä vastaan voi taistella ja siinä onnistua) mutta en ikinä tule ymmärtämään tuollaista jättötapaa. En ikinä. Missä on se kunnioitus sitä henkilöä kohtaan jota on kuitenkin rakastanut joka solullaan pidemmän aikaa? Erot harvemmin on mitään läpihuutojuttuja mutta kenenkään sielua ei saa tarpeettomasti satuttaa. Sellaiset pomminpudottajat haluavat vain itse päästä mahdollisimman helpolla ja jättävät toisen tosi ikävään ja satuttavaan tilanteeseen. Se sattuu jos eron estämiseen ei anneta mitään mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että jättäjän voi olla alussa vaikea sanoa että on ihastunut toiseen mutta sekin antaa aikaa sulattaa asiaa kuin vain se että lähtee yks kaks veke. :(

 

 

 

Mutta jos ihan realistisesti mietitään, niin miten tuollaisen eron voisi hoitaa ollenkaan niin, ettei se satuta syvästi? 

Joko hyväksytte perheiden rikkomiset ja avioerot, tai sitten ette hyväksy. Ei se oman lapsen vanhemman jättäminen ja perheen rikkominen ole mitenkään vähemmän satuttavaa ja lapsen elämää suojelevampaa, jos siitä varoitellaan etukäteen :D

Tottakai ero aina satuttaa syvästi mutta kyllä sen voi hoitaa myös siististi. Fiksut ihmiset puhuvat ensin puolisonsa kanssa ja etsivät keinoja, miten suhteen voisi ehkä vielä pelastaa ja yrittävät sitä tosissaan. Vaikka se eroaminen satuttaakin, niin ainakaan se ei tule yllätyksenä ja puskista, vaan siihen pystyy jonkin verran sopeutumaan etukäteen. 

Tuollainen hei kulta, minulla on ollut toinen nainen kierroksessa jo vähän pidemmän aikaan ja muutan nyt sen luo moi -on ihan sen paskiten hoidettujen erotilanteiden kruunu. Siinä tippuu niin korkealta, jos on edellisenä päivänä suunniteltu yhdessä tulevaa ja sitten matto vedetään jalkojen alta. Ja se luottamuksen menettäminen toiseen on paha, kun sinulle on valehdeltu kuukausia.

Faijailuu, bodailuu ja perseilyy. Just, just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sille mitään voi jos tiet jossain kohtaa erkanee (toki sitä vastaan voi taistella ja siinä onnistua) mutta en ikinä tule ymmärtämään tuollaista jättötapaa. En ikinä. Missä on se kunnioitus sitä henkilöä kohtaan jota on kuitenkin rakastanut joka solullaan pidemmän aikaa? Erot harvemmin on mitään läpihuutojuttuja mutta kenenkään sielua ei saa tarpeettomasti satuttaa. Sellaiset pomminpudottajat haluavat vain itse päästä mahdollisimman helpolla ja jättävät toisen tosi ikävään ja satuttavaan tilanteeseen. Se sattuu jos eron estämiseen ei anneta mitään mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että jättäjän voi olla alussa vaikea sanoa että on ihastunut toiseen mutta sekin antaa aikaa sulattaa asiaa kuin vain se että lähtee yks kaks veke. :(

 

 

 

Mutta jos ihan realistisesti mietitään, niin miten tuollaisen eron voisi hoitaa ollenkaan niin, ettei se satuta syvästi? 

Joko hyväksytte perheiden rikkomiset ja avioerot, tai sitten ette hyväksy. Ei se oman lapsen vanhemman jättäminen ja perheen rikkominen ole mitenkään vähemmän satuttavaa ja lapsen elämää suojelevampaa, jos siitä varoitellaan etukäteen :D

Tottakai ero aina satuttaa syvästi mutta kyllä sen voi hoitaa myös siististi. Fiksut ihmiset puhuvat ensin puolisonsa kanssa ja etsivät keinoja, miten suhteen voisi ehkä vielä pelastaa ja yrittävät sitä tosissaan. Vaikka se eroaminen satuttaakin, niin ainakaan se ei tule yllätyksenä ja puskista, vaan siihen pystyy jonkin verran sopeutumaan etukäteen. 

 

Tuollainen hei kulta, minulla on ollut toinen nainen kierroksessa jo vähän pidemmän aikaan ja muutan nyt sen luo moi -on ihan sen paskiten hoidettujen erotilanteiden kruunu. Siinä tippuu niin korkealta, jos on edellisenä päivänä suunniteltu yhdessä tulevaa ja sitten matto vedetään jalkojen alta. Ja se luottamuksen menettäminen toiseen on paha, kun sinulle on valehdeltu kuukausia.

Ihan vuosiakin saattaa olla, ehkäpä tämä ei ole miehen ensimmäinen rodeo.

Kerran pettää niin pettää uudestaakin.

Vierailija kirjoitti:

No jos haluaa seksielämän niin on ihan oikein laihduttaa ja etsiä somempi kumppani. Ainut vaan mikä tässä meni väärin on naisen raskauttaminen ja yksin lapsen kanssa jättäminen.

Onkohan uudessa suhteessa jo pesänrakennus hyvässä vauhdissa?

Pulla uunissa???  ja 3-vuotias saa sisaruksen.

Jätkän sitouttamisstrategia tässä vaiheessa lirkuttelu lirputtelu kihlat ja uusi täydellinen vauva.

Voi vanhentua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sille mitään voi jos tiet jossain kohtaa erkanee (toki sitä vastaan voi taistella ja siinä onnistua) mutta en ikinä tule ymmärtämään tuollaista jättötapaa. En ikinä. Missä on se kunnioitus sitä henkilöä kohtaan jota on kuitenkin rakastanut joka solullaan pidemmän aikaa? Erot harvemmin on mitään läpihuutojuttuja mutta kenenkään sielua ei saa tarpeettomasti satuttaa. Sellaiset pomminpudottajat haluavat vain itse päästä mahdollisimman helpolla ja jättävät toisen tosi ikävään ja satuttavaan tilanteeseen. Se sattuu jos eron estämiseen ei anneta mitään mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että jättäjän voi olla alussa vaikea sanoa että on ihastunut toiseen mutta sekin antaa aikaa sulattaa asiaa kuin vain se että lähtee yks kaks veke. :(

 

 

 

Mutta jos ihan realistisesti mietitään, niin miten tuollaisen eron voisi hoitaa ollenkaan niin, ettei se satuta syvästi? 

Joko hyväksytte perheiden rikkomiset ja avioerot, tai sitten ette hyväksy. Ei se oman lapsen vanhemman jättäminen ja perheen rikkominen ole mitenkään vähemmän satuttavaa ja lapsen elämää suojelevampaa, jos siitä varoitellaan etukäteen :D

Tottakai ero aina satuttaa syvästi mutta kyllä sen voi hoitaa myös siististi. Fiksut ihmiset puhuvat ensin puolisonsa kanssa ja etsivät keinoja, miten suhteen voisi ehkä vielä pelastaa ja yrittävät sitä tosissaan. Vaikka se eroaminen satuttaakin, niin ainakaan se ei tule yllätyksenä ja puskista, vaan siihen pystyy jonkin verran sopeutumaan etukäteen. 

 

Tuollainen hei kulta, minulla on ollut toinen nainen kierroksessa jo vähän pidemmän aikaan ja muutan nyt sen luo moi -on ihan sen paskiten hoidettujen erotilanteiden kruunu. Siinä tippuu niin korkealta, jos on edellisenä päivänä suunniteltu yhdessä tulevaa ja sitten matto vedetään jalkojen alta. Ja se luottamuksen menettäminen toiseen on paha, kun sinulle on valehdeltu kuukausia.

Ihan vuosiakin saattaa olla, ehkäpä tämä ei ole miehen ensimmäinen rodeo.

Kerran pettää niin pettää uudestaakin.

Voi löytyä jopa naisen pulleuden syy sieltä.. Huonon miehen nainen syö huonoon oloonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sille mitään voi jos tiet jossain kohtaa erkanee (toki sitä vastaan voi taistella ja siinä onnistua) mutta en ikinä tule ymmärtämään tuollaista jättötapaa. En ikinä. Missä on se kunnioitus sitä henkilöä kohtaan jota on kuitenkin rakastanut joka solullaan pidemmän aikaa? Erot harvemmin on mitään läpihuutojuttuja mutta kenenkään sielua ei saa tarpeettomasti satuttaa. Sellaiset pomminpudottajat haluavat vain itse päästä mahdollisimman helpolla ja jättävät toisen tosi ikävään ja satuttavaan tilanteeseen. Se sattuu jos eron estämiseen ei anneta mitään mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että jättäjän voi olla alussa vaikea sanoa että on ihastunut toiseen mutta sekin antaa aikaa sulattaa asiaa kuin vain se että lähtee yks kaks veke. :(

 

 

 

Mutta jos ihan realistisesti mietitään, niin miten tuollaisen eron voisi hoitaa ollenkaan niin, ettei se satuta syvästi? 

Joko hyväksytte perheiden rikkomiset ja avioerot, tai sitten ette hyväksy. Ei se oman lapsen vanhemman jättäminen ja perheen rikkominen ole mitenkään vähemmän satuttavaa ja lapsen elämää suojelevampaa, jos siitä varoitellaan etukäteen :D

Ei varmaan voikaan. Mutta sen voi yrittää hoitaa niin että se sattuu mahdollisimman vähän. Että olisi edes näennäisesti mahdollisuus pelastaa suhde. Sitten kun tajuaa että ei toi mies mua oikeasti enää halua niin miksi itsekään haluaisi häntä. Tuollainen jättötapa saa aikaan sen että kelaa joka sekunti että "mitä jos olisin tehnyt näin tai noin..." 

Tuollainen jättötapa on täysin piittaamaton ja väkivaltainen. Ei siinä kelaa, että mitä jos mitä jos, vaan haukkoo henkeään kun kaikki elämässä muuttuu.

Lähtee koti, perhe, rutiinit. Kaikki, mitä on pitänyt aiemmin arvokkaana muuttuukin läjäksi paskaa. Petturin jokainen sana, nyt ja aiemmin, tuntuu valheelta ja todennäköisesti onkin. Ihmiskäsitys joutuu koetukselle, kun on tullut huijatuksi ja hyväksikäytetyksi. Toinen on ollut onneton, mutta ei ole tehnyt onnettomuudelleen mitään, vaan on odottanut että ohi kulkee sellainen nainen, johon voi ripustautua ja jättää vanhan kuin läjän paskaa. Mies tuntuu täysin vieraalta ihmiseltä. Hyväksikäyttäjältä.