Lue keskustelun säännöt.
Haluttomuuden syy selvisi..
07.05.2007 |
Järkyttävällä tavalla.
Minua on vuosikaupalla vaivannut vaimoni nihkeä suhtautuminen seksielämäämme, vaikka olemmekin erittäin hyviä ja läheisiä ystäviä. Eniten minua on vaivannut haluttomuus, seksin vähättely ja hänen suhtautumisensa minun seksuaalisuuteeni. Hän on aina selittänyt että se johtuu kiireestä, väsysmyksestä tai lapsista. Osatottuuksia, varmasti nekin vaikuttavat, mutta perimmäinen syy on paljon syvempi.
Löysin vahingossa kirjahyllystä kirjan jossa oli muistiinpanoja suhteemme alkuajoista - ja järkytyksekseni siinä oli vertailevaa pohdintaa minusta ja hänen ex-poikaystävästään. Tietenkään tämä ei ollut tarkoitettu minulle luettavaksi, vaan oli osa hänen prosessiaan päästä irti huonosta ja sairaasta suhteesta. Kirjassa oli monta kohtaa alleviivattu, mm. seksuaalisuudesta - siitä kuinka mies joka kohtelee häntä huonosti kiihottaa, kuinka tämän halu on hänelle tärkeä ja kuinka " normaali" mies on tylsä.
Vertailevassa listassa oli vain muutama kohta, minun kohdalla rivi " kuinka ihanaa etten ole rakastunut" ja ex-miehen kohdalla rivi " ottaisin hänet milloin tahansa takaisin"
Tämä siis kirjoitettu kyllä jo monta vuotta sitten, mutta meidän suhteemme alkuaikoina.
Enää en ihmettele sitä ettei häntä hirveästi kiinnosta seksi, ja nyt tiedän varmasti että kyse on siitä etten häntä kiinnosta. Olen hyvä ystävä, hyvä isä ja elämänkumppani ja juuri sitä mitä hän etsii tasapainoiseen elämään, eikä hän kaipaa intohimoista rakastajaa - mutta siinä samassa hän käyttää minua hyväkseen. MINÄ kaipaan sitä. Minä kaipaan naista joka rakastaa ja kiihottuu siitä että minä HALUAN häntä, jonka antautuu rakastelulle ja antaa minunkin antautua.
Kaikki hänen selittelynsä tuntuvat turhilta. Lukiessani omia muistiinpanojani, peloistani ja vertailemalla niitä hänen alleviivauksiin ja muistiinpanoihin se ei jätä minulle paljon arvailun varaan. Kuitenkin hän kieltää kaiken ja väittää minua vainoharhaiseksi. En tiedä mitä ajatella. Rakastan häntä, enkä halua jättää häntä.
En minäkään mikään puhdas pulmunen ole. Muutama vuosi sitten hurahduin minäkin syrjähyppyyn joka kaduttaa suuresti, vaikka se osittain pelastikin seksuaalisen itsentuntoni - uskoni siihen että olen oikeasti haluttava mies ja osaava rakastaja.
En tiedä mitä mun pitäisi tehdä.
Terapiassa olemme aikaisemmin käyneet, mutta silloin käsiteltiin enimmäkseen minun vikojani - ja alistuin siihen koska ajauduimme sinne syrjähyppyni jälkeen.
Voinko ikinä hyväksyä sitä että olen vain ystävä ja turvallinen valinta?
Kommentit (24)
en oikeen ymmärrä puoliakaan noista sepustuksista tai onko missään mitään järkeä.
onkos sulla/teillä nyt ihan varmasti lääkitys kohdillaan ja nappulat otettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuottaako sinulle ongelmia että täältä löytyy muutakin kuin kullinmittaus on pornoviestejä?
Eroaisin tuollaisesta naisesta jolle et kelpaa seksuaalisesti. Älä jää riuduttamaan itseäsi.
Puolisosi käyttäytyy sinua kohtaan epäkunnioittavasti ja itsekkäistä lähtökohdista. Haluaa turvallisen ympäristön lapsille ja hyvän isän muttei seksikumppania muuhun kuin lapset saadaskseen. Sinua on käytetty siitosoriina.
Olen nainen ja en hyväksy tuollaista kieroa toimintaa. Olisi edes tuhonnut ne muistiinpanonsa niin olisit autuaan tietämätön asiasta vai onko hänen tarkoitus ollutkin että löydät ne. Kenties kosto syrjähypyistäsi kukapa tietää.
Teidän suhde ei ole terveellä pohjalla, perseet vastakkain ja eri suuntiin.
Löytänet sellaisen naisen joka arovstaa myös seksiä suhteessa ja haluaa sinua.
Lapsille on toki ikävää jos vanhemmat eroaa mutta miksi aikuisen tulisi kärsiä suhteessa joka on sairas. Heijastuu se lapsiinkin teidän huono suhteenne.
sanotaan mitä sanotaan, mutta vaikka kuinka on rakkautta, läheisyyttä, ystävyyttä, hyvää vanhemmuutta, turvallisuuden tunnetta, tasapainoista elämää...
Niin ilman seksiä - mitä on??? Siis OIKEESTI! Jos RAKASTAA ja ON RAKASTUNUT niin silloin HALUAA kumppaniaan! Itse haluan miestäni jatkuvasti. Ei tarvitse kuin katsoa häntä ja halut nousee. Ei tarvitse kuin ajatella häntä - hänen leveitä hartioitaan, kroppaansa, että se on minun ja haluan jo hänet äkkiä lähelleni, jotta voin syödä hänet!
Sellaista pitää avioliiton olla! Tuo teidän välinen on tosiaan vain ystävyyttä. Ja mitäs siitä sitten seuraa? Sinä petät vielä uudestaan, jos et saa liitoltasi sitä mitä haluat. Ja minusta olit oikeutettu pettämään jos vaimosi ei sinua halua.
Menkää sinne pariterapiaan uudestaan. Näytä vaikka tämä viesti vaimollesi, jos vaikka sitten ymmärtäisi sinun ajatuksiasi. Jos vaimosi ei halua keskustella asiasta niin kirjoita hänelle vaikka kirje. Niin itse toimin välillä kun on pakottava tarve saada selvitettyä jotain asiaa ja minä olen huono puhumaan. Olen itse siis nainen. Toivotaan että tilanne selkiytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei vain olisi meilläkin samanlainen tilanne. Löytäisinpä minäkin vaimoni salaiset muistiinpanot!
Kauan sitten vaimoni teki syrjähypyn. Annoin sen saman tien anteeksi. Liekö sekin ollut virhe? Hakiko vaimoni muualta rajua orhia, kun kotona on vain tällainen turvallinen mutta nössö ruuna?
Minäkään en ilmeisesti saa häntä kunnolla syttymään. Aina vaan pitää suostutella, vaikka pystynkin viemään vaimoni kunnon orgasmiin milloin vain hän sitä ikinä haluaakin. Valitettavasti vain ihan liian harvoin.
Pitäiskö alkaa rentuksi? Hakkasin sitä ja juoksisin vieraissa? Sekö saisi naiseni kiinnostumaan minusta seksuaalisesti?
Samaa mieltä yhden kommentoijan kanssa siitä, että kirja oli tarkoitettu sinun löydettäväksi koska muuten tuollaisia ei jätetä yhteisen kodin kirjahyllyyn.. Kosto syrjähypystä tulee minullekin mieleen ensimmäisenä, halu loukata lisää, nöyryyttää.
Mielestäni kyllä siitä mitä hän on tuntenut joskus vuosia sitten exää ja sinua kohtaan, ei ole mitään tekemistä tämän päivän kanssa (et kertonut kuinka pitkä liitto teillä takana?), mutta jos haluttomuuden syy tosiaan on edelleen tuo ex niin silloin on paha tilanne.. Mutta puhukaa asiasta rehellisesti, näytä kirjaa vaimollesi ja kerro mitä ajattelet ja tunnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin jos edelleen rakastat vaimoasi. Rakkautta on monenlaista. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä parin edeltävän kirjoittajan kanssa, että ilman seksuaalista rakkautta, intohimoa avioliitosta/elämästä jää jotain puuttumaan. Toisin kuin eroa ehdottaneet, olen kuitenkin sitä mieltä, että se intohimo on mahdollista löytää uudelleen, mutta se vaatii työtä ja tahtoa -molemmilta. Siksi vaimosi täytyisi saada jollain konstilla ymmärtämään se, kuinka paljon sinä tästä tilanteesta kärsit.
Toinen vaihtoehto on hankkia rakastajatar, mieluiten tietysti niin, että vaimosi hyväksyy ratkaisun ja että toinen nainen tietää myös tilanteen. Ei helppoa tämäkään... Olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja, että jos vaimosi ei edes suostu keskustelemaan asiasta ja ottamaan sinua vakavasti, sinulla on oikeus hakea seksiä avioliittonne ulkopuolelta, kuten itsekin kirjoitit, pelastaaksesi seksuaalisen itsetuntosi.
Itse yrittäisin kyllä ensin kaikki muut konstit omassa parisuhteessa. Ehkä vaimosi ei halua, että olisit toisenlainen (renttu) muuten, mutta kiihottuu seksissä dominoivista " pahoista" pojista? Jos vaimosi kaipaa rajumpaa seksiä, voisitko sinä antaa sitä hänelle? Kysy, puhu rumia. Avioseksi urautuu aivan liian helposti sellaiseksi, " tuo tykkää tästä ja ei tykkää tosta" -seksiksi, vaikka halut ja mieltymykset varmasti kaikilla vaihtelevat. Se seksi mistä nautin eilen, tuntuu tänään tylsältä ja toisin päin.
Vierailija:
mieltä, että se intohimo on mahdollista löytää uudelleen, mutta se vaatii työtä ja tahtoa -molemmilta.
Tuo on ihan totta, kokemusta on, mutta avainsana on " uudestaan" : jos sitä intohimoa ei ole koskaan ollut (naisen puolelta) niin huonolta näyttää.
Ja muuten tuossa toisessa ketjussa, " avoliitossa ilman seksiä" juuri nainen kertoo pysyvänsä liitossa miehen kanssa ilman seksiä koska mies on varakas ja kunnollinen. Haluatko olla tällainen mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskaan en olisi niin urpå, että sellaista suhdetta olisin itselleni koskaan toivonutkaan.
En ihmettele, että olet ajautunut taannoin vieraisiin.
Vierailija:
Minäkään en ilmeisesti saa häntä kunnolla syttymään. Aina vaan pitää suostutella, vaikka pystynkin viemään vaimoni kunnon orgasmiin milloin vain hän sitä ikinä haluaakin. Valitettavasti vain ihan liian harvoin.Pitäiskö alkaa rentuksi? Hakkasin sitä ja juoksisin vieraissa? Sekö saisi naiseni kiinnostumaan minusta seksuaalisesti?
kokemuksesta tiedän - olen minäkin ollut suhteissa, joissa en ole ollut rakastunut, vaan olen nuollut menneitä haavoja. Eivät ne miehet olisi voineet tehdä yhtään mitään, mikä olisi muuttanut suhtautumistani heihin myönteisemmäksi - tai saanee minua heitä himoitsemaan/rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman naurettavin ajatus koko kulissiavioliitto rakastajineen/rakastajattarineen. Ei " ehjä perhe lapsille" ole niin ylevä tavoite, että sen takia pitää olla masokisti. Ja vielä näyttää lapsilleen mallia feikkiliitosta.
Vierailija:
Itse yrittäisin kyllä ensin kaikki muut konstit omassa parisuhteessa. Ehkä vaimosi ei halua, että olisit toisenlainen (renttu) muuten, mutta kiihottuu seksissä dominoivista " pahoista" pojista? Jos vaimosi kaipaa rajumpaa seksiä, voisitko sinä antaa sitä hänelle? Kysy, puhu rumia. Avioseksi urautuu aivan liian helposti sellaiseksi, " tuo tykkää tästä ja ei tykkää tosta" -seksiksi, vaikka halut ja mieltymykset varmasti kaikilla vaihtelevat. Se seksi mistä nautin eilen, tuntuu tänään tylsältä ja toisin päin.
Mulle tuli ihan sama mieleen heti, kun luin ap:n viestin. Vaimosi teksti kuulosti saman tyyppiseltä kuin mitä olen lukenut alistumisesta kiinnostuneiden kirjoittavan, jotka ovat kuitenkin olleet vielä itsekin ihan pihalla omasta mieltymyksestään. Jotkut naiset haaveilevat, että mies tulisi ja ottaisi ja päättäisi sängyssä. Dominoisi siis. (Ja tietty jotkut miehet haaveilevat taas, että nainen tekisi niin.)
Jos olen oikeassa luulen, että vaimosi on ollut tuota kirjoittaessaan itsekin hyvin hämmentynyt omista tuntemuksistaan. Pahinta varmaan on, että hän kokee, että oikea pahuus ja ilkeys ovat välttämättömiä fantasioiden samaa muistuttaville asioille. Näin ei kuitenkaan ole. Mutta dominoivuus tai alistaminen (molempien sitä halutessa, eli tässä sana positiivisessa merkityksessä) seksissä ei vaadi toisesta piittaamatonta alistamista (=negatiivista). Hyvinkin kiltit miehet (ja naiset) voivat tehdä niin, ja mielestäni ainoastaan riittävän kilttien edes pitäisi antaa tehdä niin, sillä todellinen paha poika tuskin tekee hyvää kenellekään.
Olisitko valmis kokeilemaan tuon tyyppistä asetelmaa esimerkiksi roolileikkinä? Sellaista jossa sinä päätät ja otat ohjat käsiin? Sinulle saattaa olla olettavasti tasa-arvoisena miehenä ensin vaikea ajatella asiaa, mutta ajattele sitä niin, että et oikeasti alista toista vaan teet jotain mistä hän nauttii.
Jos ajatus kuulostaa vastenmieliseltä pohtimisenkin jälkeen, en suosittele yrittämään. Kaikkia ei ole luotu pitämään kaikenlaisesta seksistä.
En tiedä miten sinun kannattaisi tuoda asia esille vaimollesi. Varsinkin kun vaikuttaa, että hän ei itsekään välttämättä tiedosta olettamaani mieltymystään. Voisit joskus kokeilla seksiin liittyvässä yhteydessä jotain pientä, esimerkiksi juuri tuota tuhmien puhumista, tai pidä häntä joskus kiinni esimerkiksi ranteista, niin että liikkuminen on rajoitettua. Katso miten reagoi.
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
PS. Voin olla väärässä vaimosi ajatusten suhteen, mutta melko vahva tunne tuli, että tästä saattaisi olla kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä, en kerkeä vastaamaan kovin pitkään tässä koska olen yksin kotona lasten kanssa ja kohta on nukkumaanmenoaika.
Sitä dominoinnista seksuaalisesti ei taida olla kyse tai voi olla, mutten ole saanut sitä toimimaan. Olen kyllä yrittänyt, sillä minulla on siitä ihan hyviä kokemuksia aikaisemmissa suhteissa ja jossain vaiheessa olen miettinyt olisiko siitä kyse. Mutta ongelma on lähinnä se että hän menee totaalisen lukkoon jos olen seksuaalisesti aktiivinen. Viimeksi yritys harrastaa seksiä meni lukkoon siitä että esileikin aikana kun päättäväisesti suutelin häntä ja makasin hänen päällään " liian voimakkaasti" .
Eipä silti, kyllähän meillä _joskus_ seksiä on, ja keskusteltuani hänen kanssaan hän väittää ettei ole kenekään muun kanssa ikinä saanut edes orgasmia. Hän tosin nyt väittää ettei kenenkään kanssa aikaisemmin ole nauttinut seksistä, tosin aikaisemmin riidelleessä hän on sanonut että muut miehet ovat saaneet häntä paljon kiimaisemmaksi kuin minä ikinä eikä hänellä koskaan aikaisemmin ole ollut haluttomuuden kanssa mitään ongelmaa. Hänen omat alleviivauksensa kirjasta kyllä tukevat enemmän näitä väitteitä.
En usko että tämä exä sinänsä enää kummittelisi suhteessamme, sillä siitä on ensinnäkin niin paljon aikaa ja toisaalta hän itse tiedostaa että se oli tuhoisa suhde. Oikeasti, en edes epäile sitä etteikö hän rakastaisi minua jollain tavalla. Kyse on lähinnä siitä että hänenllä on ollut sen kaltainen persoonallisuushäiriö että häntä on kiehtonut miehet jotka kohtelevat häntä huonosti.
Ongelma on nyt lähinnä siinä että hän on hoitanut itsensä " kuntoon" minun kustannuksella. Hän on löytänyt " sopivasti" rentun miehen, joka oikeasti on kiltti ja hyvä isä lapsille ja jonka kanssa hän voi päästä irti tästä itsetuhoisesta ongelmastaan.
Uskallan nyt jo väittää että syrjähyppykin osittain johtui hänen näistä ristiriitaisista viesteistään yhdistettynä omaan turhautumiseeni. Ihan oikeasti, olen jo vuosina 2001 ja 2002 hakeanut apua tähän, koska en ole ymmärtänyt mitä hän oikeasti toivoo tai vaatii. Kyllä minä miehenä aistin mistä hän pitää vs. mitä hän sanoo.
Tämä on monella tavoin täysin järjetöntä, sillä loppujen lopuksi uskon vakaasti että me oikeasti rakastamme toisiamme. Mutta emme vain kykene toteuttamaan sitä toisillemme mitä oikeasti tarvitsisimme.
Tällä hetkellä minua risoo eniten hänen epärehellisyytensä, hätävalheet joilla hän yrittää varmistaa etten olisi lähdössä suhteesta - vaikkei minulla sellaisia aikomuksia olekaan.
Kirjan lukeminen oli minulle tosin ihan hyödyllistäkin. Osittain opin sitäkautta myös ymmärtämään eri tavalla häntä ja hänen ongelmaansa. Esimerkiksi riidanhakuisuutta ja ailahtelevuutta. Itsetuhoiseen käyttäytymiseen se kuuluu olennaisena osana. Samoin ongelmista pakoilu ja muitten syyttely.
En pysyt oikein hahmottamaan tätä asiaa selvästi vielä, mutta yritän oikeasti ymmärtää ja hyväksyä. Oikeasti minulla ei ole mitään tarvetta olla renttu, mutta tällä hetkellä olisin oikeasti mieluummin se renttu joka kohtelee häntä huonosti mutta saa kokea hänen intohimonsa kuin tällainen turvallinen isä joka kohta tekee lapsille iltapalan, pesee heidän hampaansa ja istuu sängyn vieressä kunnes nukahtavat. Se on kuitenkin arkeni juuri nyt. Lapsiamme rakastan yli kaiken.
Tuon kaiken perusteella täytyy myöntää, etten enää keksi oikein mitään sanottavaa. Solmu on siis paljon syvemmällä suhteessa.
Ehkä vaimosi ei jostain syystä koe sinua oikeasti haluttavana eikä ole koskaan kokenut. Pahoittelen, mutta en osaa sanoa tähän oikein mitään rohkaisevaa. En tiedä voiko sitä muuttaa, epäilen.
Ehkä kuitenkin kannattaisi vielä kerran kokeilla parisuhde- tai seksiterapeuttia. Uuden näkökulman valossa siitä voisi saada jotain uutta irti.
Kaikkea hyvää,
t. 16
Kaikkea kyllä yritetään, usko pois. Ja haluan vielä kiittää kannustavista viesteistä täällä, ne oikeasti tukevat ja merkitsevät paljon vaikka ovatkin nimettömiä. Mutta tämä on yksi sellainen asia josta en oikein pysty julkisesti puhumaan esimerkiksi ystävieni kanssa.
Enkä edes väitä etteikö arvauksesi olisi voinut olla oikeinkaan, mutta estot ovat vain aivan liian kovat. Tai olen väärä henkilö.
Taustaa: Itselläni on ollut taipumusta ihastua " kylmiin,tylyihin" miehiin, vaikka oikeasti haluisin jonkun joka on mukava ja älykäs. En tiedä miten tähän taipumukseen on vaikuttanut isäsuhteeni. Minulla kun on ollut vain yksi isä. Isäni oli toisinaan hankala ja vaikea,lisäksi kodissamme oli väkivaltaa ja alkoholismia. Tuli vaan mieleeni onko hänen isäsuhteessaan mahtanut olla jotain yhtäläisyyksiä minuun..
Sitten seksielämäänne: Mitäpä jos kokeilisit vaimosi kanssa ottaa hänet tylysti ja voimalla. Jos hänellä on fantasioita rentuista,niin ole itsekäs sängyssä. Älä piittaa hänestä,vaan ota hänet piittaamatta ehtiikö mukaan vai ei. Ja vaikka ei ehtisikään,niin kenties tämä sinun karkeutesi ja piitaamattomuutesi saa hanet kuumaksi sinuun...ja toimii polttoaineena hänen fantasioilleen...Pistä hänet kinuamaan sinua. Vaikka et olisikaan muuten karkea tyyliltäsi,niin ole sängyssä, ja katso toimisiko tämä tyyli häneen...
Tsemppiä!
Vaimoni ongelmat ovat kyllä jo ihan tiedostettu johtuvan lapsuudesta. Sekä tämän kirjan ydin perustui juuri siihen että kotoa opittua kuviota toistetaan kumppanin valinnassa.
Mitä tulee siihen seksiin niin kuten jo sanoin, olen yrittänyt " koputtaa myös niitä ovia" koska minäkin olen miettinyt olenko liian hellä. Mutta pienenkin rajumpi ote johtaa itkuun ja riitaan joten olen jättänyt sen sikseen. Vaimoani en kuitenkaan raiskaa, siihen en todellakaan kykenisi enkä sitä haluaisikaan - vaan minä kaipaisin sitä että haluaisimme toisiamme.
Olemme nyt muutaman päivän yrittäneet keskustella ongelmistamme, mutta viimeksi nyt se johti taas hirvittävän kohtaukseen. Hän ei kestä mitään häneen kohdistuvaa arviota tai arvostelua ja vastaa siihen välittömästi agressiolla ja ilkeilyllä.
Konkreettisena esimerkkinä kun yhdessä vaiheessa keskustelua itkin ja kerroin olevani surullinen riidoista ja että olisin oikeasti vain kaivannut rakkautta ja hellyyttä, niin hän totesi että " totta, sinun tarpeesi oli olla vauva" ... Oi niin empaattista.
En kuitenkaan jaksa oikeasti olla hänelle vihainen. Ilkeydet sattuvat, enkä minäkään ole mikään pyhimys - minäkin suutun, menetän malttini ja syyllistän. Mutta olen myös ainoa meistä joka ikinä katkaisee riidan, nyt joka ikinen ilta riidat ovat loppuneet kun minä olen sanonut että nyt lopetetaan, ollaan ihmisiksi koska mehän oikeasti rakastamme toisiamme. Lopettaminen tarkoittaa myös sitä ettei yritä saada viimeistä sanaa.
Tässä vyyhdissä on kyllä todella monta pulmaa ja sairasta kohtaa.
Huomaan myös että nyt olen taas ajautumassa siihen pehmeä turvallisen miehen rooliin, vaikka kuinka yritän keskustella. Mutta hänen agressiivinen käyttäytymisensä saa minut vetäytymään ja luovuttamaan, ja muutaman päivän kulutta riita on ohi ja minä olen luovuttanut ja hän on palannut turvalliseen syyliini. Kunnes hän taas syyttää minua jostain.
Hänelle taitaa olla tärkeätä pitää minua kontrollissa riitojen avulla.
Olen nössö. Miten minusta tuli tälläinen?
Et sä mikään nössö olo. Vaan kiltti ja ymmärtäväinen ja todella kärsivällinen kumppani. Ihmettelen näin sinkkuna,miten kummallisesti solmussa ihmisten ihmissuhteet voivat olla. Mutta toisaalta mun elämänkatsomus on sellainen että olemme täällä oppimassa asioita,ja me kaikki käydään läpi niitä juttuja jotka meille ovat tarpeen...Mutta kyllä mua jotenkin surettaa sun puolestasi,kun tilanne on tuo. Hmm...
Mitä sanoa ,mitä tehdä...Empä tosiaan tiedä...
Näppis ei ole ihan kondiksessa.
Piti vielä lisätä että olen oikeasti aika epätoivoinen. Vaikka jotenkin helpottunutkin. Vaimoni ei kuitenkaan hyväksy ajatuksiani, ja suuttuu nyt joka kerta kun puhun niistä. Hän väittää että olen päättänyt lähteä ja vain argumentoin sitä varten.
Se on täysin väärin. En halua lähteä, suurin toiveeni olisi että suhteemme alkaisi vihdoinkin toimia - molempien ehdoilla.