Pitääkö lapsen saada harrastaa sellaista, mihin vanhemman pitää kuljettaa?

koska mua ei koskaan kuljetettu lapsena mihinkään, vaan jouduin aina menemään pyörällä tai bussilla.

Motivoisko häntä sen näkeminen, kun lapset esiintyy?



Meillä on musaopistolainen ja kuskaamista on kyllä. Mielessäni siitä purnaan, mutta minusta se on hieno lahja lapselle - kyky ilmaista itseään musiikin kautta. Musiikin taitaminen saattaa merkitä pisteitä joihinkin opiskelupaikkoihinkin.



Toivottavasti se miehesi muuttaa mielensä, ymmärrän kyllä että sua harmittaa. Kysypä, haluaako mieluummin maksaa 20 euroa kerta siitä, että lapsi mahdollisesti saa lähistöltä yksityisiä tunteja, tai ehkä vielä enemmän maksamalla opettajan kotiin?

Eli kyllä on halvempaa! Valtio tukee musiikkiopisto-opiskelua eli on kyllä todella hieno juttu, jos sinne pääsee - musaopistostahan voi saada opiskeltua vaikka ammatin itselleen.

t. se äskeinen

myöhäinen. Meillä kyllä kuskataan lapsia harrastuksiin,välillä kyllästyttää,mutta aina kun päästään vuosi eteenpäin noiden murkkujen kanssa niin voi huokaista helpotuksesta. Tiedetään missä ovat,kenen kanssa ja järkevää tekemistä,urheilun parissa ovat eli toivotaan,että saavat sysäyksen urheiluun vielä aikuisiällekkiin.

Vierailija kirjoitti:

koska miehen pitää kuskata, itse en aina ehdi enkä voi, ja hän on sitä mieltä, että se ei ole hänen tehtävänsä. ap

Saattaapi tulla lapselle pikkasen huono omatunto ja paha mieli siitä että hän on niin kovasti vaivaksi isälleen.

Lapsihan siinä harrastaa eikä isä.

Vanhemmillakin pitää saada olla oma elämä ja omat harrastukset. Ei ne lapsen ympärillä pyöri.

Vierailija kirjoitti:

koska miehen pitää kuskata, itse en aina ehdi enkä voi, ja hän on sitä mieltä, että se ei ole hänen tehtävänsä. ap

Saattaapi tulla lapselle pikkasen huono omatunto ja paha mieli siitä että hän on niin kovasti vaivaksi isälleen.

Sillä isälläkin on oikeus omaan aikaan, omiin harrastuksiin ja oikeus aikaan parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

mä ainakin nautin autolla ajosta, ja musta on kiva kuskailla lapsia harrastuksiin. Viikonloppuisin haluan vaan olla, eli niille päiville meillä ei oteta harrastuksia, mutta arkisin on joku harrastus joka päivälle jollakin. Eikä se mua yhtään stressaa, päinvastoin. Tuo sellaista rytmiä elämään.

Sulla ei taida omia harrastuksia olla eikä parisuhdetta?

En mä olisi revennyt, kävin töissä ja hoidin puolisoani. Eipä näyttänyt lapsi menevät kyydin puutteessa rikki.

Me ostettiin talo vähän syrjempää. Sitten tuo ipana tuli vähän yllärinä. Alaouluun on onneksi vain 2km, mutta harrastukset 10-20km. En todellakaan edellytä että kulkee vielä itsenäisesti. Yläkouluikäisenä varmaan hoitaa menomatkan bussilla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen kanssa väännetään tästä asiasta kättä vuodesta toiseen. Johtuen varmasti siitä, että miestäni ei ole kuljetettu koskaan lapsena minnekään, ei kouluun, harrastuksiin, ei yhtään minnekään. Hän ei ole lapsena käynyt edes Linnanmäellä tai Korkeasaaressa kertaakaan, vaikka on asunut ihan lähistöllä ja autokin heillä on aina ollut. Tätä hän pitää normaalina tilanteena. Meillä lapset eivät harrastaisi mitään, jos pitäisi aivan itse sinne jo ekaluokkalaisena selviytyä.

Ei minua ja siskoanikaan koskaan lapsena kuljetettu minnekään, vaan itse kuljimme koulumatkat ja harrastusmatkat, jotka pisimmillään olivat n. 6 km. Linnanmäelle ja Korkeasaareenkin päästiin vain koulun luokkaretkillä. Itseäni harmitti, kun en päässyt haluamaani harrastukseen pitkän matkan takia.

Minä ja siskoni olemme aktiivisesti kuskanneet lapsiamme eri harrastuksiin. Pojallani on kolme harrastusta ja tytöllä kaksi, joista kaikkiin vaaditaan pääsääntöisesti autoa, joka pitkän matkan tai hankalien ja painavien varustekassien takia.