Pitääkö lapsen saada harrastaa sellaista, mihin vanhemman pitää kuljettaa?

Jokainen perhe sitten ratkaiseen omalla kohdallaan, miten. Mutta kyllä vanhempien kuuluu tukea ja arvostaa lapsen harrastamista, kysehän on yleensä lapselle tärkeästä asiasta!



Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi valita mahd. akllis ja aikaavievä harrastus ja uhrata muiden perheenjäsenten hyvinvointi ja sosiaaliset suhteet sen takia vaan yhdessä löytää hyvä harrastus, jota tuetaan.

koska mua ei koskaan kuljetettu lapsena mihinkään, vaan jouduin aina menemään pyörällä tai bussilla.

Koska mua taas on aina kuskattu ja se osoitti mulle, että mun vanhemmat oli kiinnostuneita mun harrastuksista ja tekemisistä.

Valehtelisin jos väittäisin, että se olis aina nii-in kamalan kiva lähteä jos väsyttää tai haluisi tehdä jotain muuta kuin seisoa fudiskentän laidalla. Mutta samalla veikkaan, ettei ne loppu elämäänsä ole kyytiä vailla :)

Meillä on kyllä äärettömän hyvä porukka molempien fudisjoukkueiden vanhemmissa.

Mutta toisaalta jokainen taaplaa tyylillään ja tekee miten parhaaksi näkee

Lapset 11 ja 6

koska miehen pitää kuskata, itse en aina ehdi enkä voi, ja hän on sitä mieltä, että se ei ole hänen tehtävänsä. ap

Saattaapi tulla lapselle pikkasen huono omatunto ja paha mieli siitä että hän on niin kovasti vaivaksi isälleen.

tarjota lapsilleen. Mutta olisi aika kurjaa, jos lapset joutuisivat lopettamaan jo aloittamansa musiikkiharrastuksen kuljetusongelmien vuoksi.



Meilläkin on lapsia musiikkiopistossa, jonne on matkaa noin 15 km (asumme kyllä pääkaupunkiseudulla, mutta ei täälläkään ole musiikkiopistoa joka kadunkulmassa). Meillä on asia kuitenkin hoidettu siten, että kun lapset ovat kasvaneet tarpeeksi isoiksi, he ovat hoitaneet osan matkoista itse. Esimerkiksi niin, että lapsi menee tunnille itse mutta vanhempi hakee (koska tunnin loppuessa on jo selvästi myöhäisempi) tai sitten lapsi on tehnyt molemmat matkat itse julkisilla.



Kommenttiasi soittimen kastumisesta en ihan ymmärtänyt. Kaikille soittimille on saatavissa sellaiset pussit/kotelot, jotka pitävät sadetta. Esimerkiksi meillä tyttö kulkee ihan sujuvasti sellon kanssa sateellakin.

Soittotuntien ajat kannattaa tietenkin yrittää sopia niin, että ne sopivat hyvin julkisten aikatauluihin.

mä ainakin nautin autolla ajosta, ja musta on kiva kuskailla lapsia harrastuksiin. Viikonloppuisin haluan vaan olla, eli niille päiville meillä ei oteta harrastuksia, mutta arkisin on joku harrastus joka päivälle jollakin. Eikä se mua yhtään stressaa, päinvastoin. Tuo sellaista rytmiä elämään.

Mutta tottakai kuljetetaan harratuksiin! Kohtuullinen määrä harratuksia on sijoitus tulevaisuuteen. Pääosin meillä kyllä valittu ihan kodilla lähellä olevia harrastuksia, joihin iso koululainen voi kävellä itse. Mutta esim. 1 km päässä olevaan uimahalliin saatoin joka vko vielä tokaluokalla, koska piti ylittää hyvin vilkas tie.

Miksi ihmeessä miehesi haluaa siirtää tuollaisen "tynnyrissä kasvamisen" eteenpäin? Onhan se ankeata, jos mitään ei ikinä tehdä kodin ulkopuolella. Minulla ei kyllä löydy ymmärrystä näille vanhemmille, joiden mielesta lapsen pitää itse huolehtia harrastuksistaan. Minusta ei ole vanhemmilta liikaa vaadittu kuskata lasta harrastukseen pari kertaa viikossa. Kyllä niistä lapsista on "vaivaa" vielä koululaisinakin. On se kumma, että lapsiin ei voi panostaa ollenkaan.

Meillä kyllä kuskaillaan ihan mielellään kaikkia neljää lasta. Ei se nyt niin kauhean rankkaa voi kenellekkään olla. No rahaa ny siihen menee, mutta voi se raha mennä huonompaankin.

Ilman kyytejä ei meidän lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa mitään. Kaveritkin asuvat aika kaukana ja kuskaan mä lapsia kavereillekin.

Meillä miehen kanssa väännetään tästä asiasta kättä vuodesta toiseen. Johtuen varmasti siitä, että miestäni ei ole kuljetettu koskaan lapsena minnekään, ei kouluun, harrastuksiin, ei yhtään minnekään. Hän ei ole lapsena käynyt edes Linnanmäellä tai Korkeasaaressa kertaakaan, vaikka on asunut ihan lähistöllä ja autokin heillä on aina ollut. Tätä hän pitää normaalina tilanteena. Meillä lapset eivät harrastaisi mitään, jos pitäisi aivan itse sinne jo ekaluokkalaisena selviytyä.

Jokainen perhe päättää oman tilanteensa mukaan mikä on parasta. Mikä on suurempi rasite perheen hyvinvoinnille: se että lapsi kulkee yksin harrastusmatkoja kenties liian pienenä, se että kuljettaminen rasittaa muuta perhettä vai se, että harrastukset jää väliin vaikka lapsi niistä ehkä iloitsisi tai hyötyisi muuten.

koska se on kaukana ja huonojen kulkuyhteyksien päässä. Kävellen sinne ei voi mennä missään tapauksessa, matkaa on joku 10km. Soitinta ei voi vesisateessa kastella ja busseja ei kulje kovin usein. Pitääkö lapsilta kieltää musiikkiharrastus, jos lapset siitä nauttivat, itse toivovat, ja siihen on jotenkin varaakin? ap

pitää olla paljon aktiviteetteja jo vauvana. Ja jotkut taas on sitä mieltä että ei tarvitse niiin paljon olla kodin ulkopuolista touhua. Meillä myös niin että harrastaa voi jos itse sinne kulkee. Ja kaikille lapsille ei vain riitä innostus koulun jälkeen enää lähteä minnekään muuhun toimintaan. Vaan touhuilee kotona, leikkii ja liikkuu.

Meillä lapsia on 6 ja puhun nyt noista isoimmista kahdesta. 4 on pienempää eikä harrasta mitään muuta kuin leikkiä ja askartelua ulkoilua ja normaali kotijuttuja. Isommat tykkää uida ja pyöräillä. Kumpikaan ei ole kovin kiinnostunut seuroissa liikkumisesta tms. niinku jääkiekosta. Kyllä luistelevatkin talvisin mutta ei isossa porukassa.

Ei tällasesta kannata tehdä numeroa. Joka vanhempi kuskaa jos viitsii ja katsoo sen harrastuksen olevan tarpeen lapselle. Jos ei niin sitten ei.

lyhyt matka harrastuksiin, lapset osaa mennä itsekin.

Silti matkaa on harrastukseen 15 kilsaa joten lapsi viedään toistaiseksi.

Mun mielestä hölmö aihe riidellä. Kivahan se on jos lapsi itse pääsee harrastukseensa omin voimin, mutta jos ei, niin ei kai sen takia tarvitse jättää harrastamatta että vanhemmat eivät viitsi viedä.



Meillä toinen lapsi pitää viedä 2 kertaa viikossa harrastamaan. On ekalla luokalla, mutta tahtoi itse, en halunnut kieltää sitä häneltä joten päätettiin kokeilla. Toinen lapsi kulkee itse harrastukseensa, se on tossa lähellä.

koska miehen pitää kuskata, itse en aina ehdi enkä voi, ja hän on sitä mieltä, että se ei ole hänen tehtävänsä. ap

Meillä kuskataan, koska asumme pienessä kaupungissa. Matkaa keskustaan reilut kolme kilsaa valaisematonta hiekkatietä jossa ei asvalttia eikä kevyenliikenteenväylää kuin osan matkaa. Lapset harrastavat musiikkia ja urheilevat.

Vuoden harrastuslukujärjestys koitetaan järjestellä järkevästi, jotta kuskaamista ei tulisi aivan älyttömästi vaan soittotunnit olisivat esim koulun jälkeen ja liikuntaharrasteet lapsilla samana iltana.

liikuntakerhoon ja taidekerhoon. Ei tulisi mieleenkään laittaa 3 vuotiasta yksin kävelemään 3 km.

.. ei ne onnellisen 70-luvun kasvatusmenetelmät ja virikemäärät riitä tänä päivänä, vaan lapsiin täytyy satsata paljon enemmän kuin vanhaan hyvään aikaan.



Sano miehellesi, että lapsiin panostaminen on kuin panisi rahaa pankkiin. Kenen hyväksi sen ukon sitten kannattaa pinnistellä ja aikaansa käyttää, jos ei omien lastensa hyvinvoinnin, kehityksen ja harrastusten.



että hei haloo, totta kai lasta pitää kuskata ja hänestä muutenkin huolehtia niin hyvin kuin ikinä voi.