Onko muillakin lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa mennä kauppaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään kierrellä kaupassa kaikessa rauhassa, niin ruokakaupassa kuin tavaratalossakin. Kun lähden tavarataloon, varaan siihen tarkoituksella ainakin pari tuntia aikaa. Käyn siellä niin harvoin, että käyn sitten koko kaupan läpi, kun sinne joskus menen.

Itseäni harmittaa eniten se, etten saa pyörällä kaikkea haluamaani tuotua ja ettei ole varaa ostaa kaikkea haluamaani. Ketuttaa katsoa, kun muut lastaavat autoihinsa isoja ostoksia.

Muutaman kerran vuodessa voi hyvin mennä bussilla/kävelemällä ostoksille ja tulla taksilla kotia. Säästät kuitenkin joka kuukausi satoja euroja jos et omista autoa niin sen satunnaisen taksikaupustelun saa ikään kuin ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, pakotat itsesi sinne kauppaan. Sinusta on tullut ihmisarka ja tuo ei ole normaalia, pääset siitä eroon kun menet sinne ja kestät sen lievän epämukavuuden mikä siitä tulee.

Tuskin on kysymys ihmisarkuudesta, veikkaan pikku hiljaa hiipivää misantropiaa.

Tuttua on, lähteminen on vaikeaa. ADHD:n piikkiin menee minulla.

Joo pieni kylä ja aina riski että törmää johonkin puolituttuun vähintään niin kauppaan lähteminen tuppaa venymään.

Vierailija kirjoitti:

Tilaa kotiin. Äidilleni tilaan joka viikko ruokaostokset kotiin, ei se toimitus ole kuin kympin luokkaa. 

Sivusta vastaan. Täällä ainakin on toimitus n. 13-14e. Pienituloiselle/ köyhälle tuo on iso raha. Olen joskus tilannut ison kuorman kerralla, pitkälle yli 100 eurolla, joka riittää pariksi viikoksi. Useasti ei ole varaa tilata.  

No itseasiassa se kauppa ei ole vaikea, kun muut ihmiset siellä ovat samalla asialla ja samassa veneessä, mutta matkat sinne ovat. Ei jaksaisi nähdä naapureita ja hymyillä tekohymyä, ja mahdollisesti löpistä jotain joutavaa. Kaupassa sisällä on oikeastaan yllättävän rentouttavaa.

Nyt helpottaa kun pystyy kotona tarkistamaan mihin aikaan on ruuhkaa kaupassa, silloin en mene. Välillä kyllä tekee tiukkaa se lähteminen

Mulla on. Yritän käyttää aina kaikki varastot kotoa loppuun ja menen sitten vasta. Kerään listaa lopussa olevista tuotteista ja kun en enää pärjää lainkaan, menen pakosta. Ostan sitten kerralla paljon, ettei tarvitse mennä heti uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa mennä kauppaan yksin. Et ole ap. ongelmasi kanssa yksin.  

Mikä siinä pelottaa? Minulla oli aikaisemmin hankala paniikkihäiriö ja kaupassa käyminen tuskaa. Kärsin kyllä edelleen paniikkihäiriöstä, mutta voiton puolella siinä olen.

Välillä on. Kun tiedän että pitää lähteä niin alkaa jännittää niin että vatsaan sattuu. Sitten jotenkin pakotan itseni ulos, välillä olo helpottuu jo siinä. Välillä taas koko kauppareissu on yhtä ahdistusta. Tää tosin koskee muutakin kuin kauppareissuja. 

Kaupassa voi käydä vaikka joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä menisin ilomielin kauppaan, jos olisi rahaa. 

Ei kauppaan meneminen mitään maksa. Hengailet siellä ilmaiseksi vaikka koko päivän.

Mitä siellä tekee ilman rahaa? Aika turhauttavaa mennä kauppaan ilman rahaa, mutta jos se sinulle sopii. - eri

Mitä pidempään olen ollut pois työelämästä, sitä vaikeammaksi muuttuu tuollaisetkin kaupassa käynnit, etenkin isoissa kaupoissa. Käyn siellä silti, usean kerran viikossa. Osittain kun en suunnittele ruokia pitkälle, osittain pyrin vain käymään jossakin. Joskus se piristää, mutta monessa kaupassa ei jaksa käydä samalla kertaa. Harmi kun kylältä lähti pois pieni K-supermarket, kävin siellä nimenomaan siksi että on stressittömämpää käydä pienemmässä kaupassa.