Onko masennus oikea sairaus vai olemassa vain ihmisten korvien välissä?

Vierailija kirjoitti:

Eli aivosyöpäkään ei ole sairaus, kun se on vain korvien  välissä? 

Eikö se syöpä ole enemmän solumutaatio kuin oikea sairaus muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan oikea sairaus, mikä sijaitsee korvien välissä.

Murheet ei kuule ole päässä.  Sydämessä.  Vain sydämellään voi nähdä oikein.  Sydämellinen ihminen . Sydämen tunne kuin sydänten rakkaus kuin sydämet yhtyy kuin sielu murehtii pahuutta .  Sydämessä voi tuntea kyllä mikä on oikein.    OLETTEKO JOTAIN SIELUTTOMIA ZOMBEJA ? 

Sydän on verta pumppaava elin. Ei mitään muuta.

Koska et ole hengellinen ihminen vaan LIHALLINEN .  Jos joskus haluat pelastua niin käänny Jeesuksen puoleen rukoillen syntejä anteeksi tee kääntynyt pois pahuudesta . Saatat kokea muutoksen sitten.  

Olen hengellinen mutten siltikään ala leikkiä että tuo möykky rinnassani olisi muuta kuin verenkierron solmukohta.

Kyllä siellä on ihan oikeasti elämää.

No ihan sillä tavalla kuin muissakin elimissä, mutta ei se siltikään tee muuta kuin pumppaa verta.

Elämä on pyhää.

Ehkä, muttei tee sydämestä mitään tunteiden tyyssijaa tms, kuin korkeintaan vertauskuvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ihan oikeasti olemassa oleva sairaus, ei kahta sanaa.

Mut tää on oikeasti jännä asia että kehitysmaissa ei oo niin paljon masennusta. Ja sama juttu alkuasukkailla/ Viidakkoheimoilla. Mistä kyse ?

Kyllä on, sitä vain ei osata tunnistaa ja/tai hoitaa. Ei hoidon puute tarkoita ettei sairautta ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan oikea sairaus, mikä sijaitsee korvien välissä.

Murheet ei kuule ole päässä.  Sydämessä.  Vain sydämellään voi nähdä oikein.  Sydämellinen ihminen . Sydämen tunne kuin sydänten rakkaus kuin sydämet yhtyy kuin sielu murehtii pahuutta .  Sydämessä voi tuntea kyllä mikä on oikein.    OLETTEKO JOTAIN SIELUTTOMIA ZOMBEJA ? 

Tämä teorian mukaan sydämensiirtopotilas saisi omien murheidensa tilalle lahjoittajan murheet. Ei hyvää päivää.

Ja vastaus kysymykseen: minulla ei ole sielua. Koko henkinen minäni on aivojen kemiaa ja sähköistä toimintaa.

Sinulla on sielu siinä missä muillakin. Ei tarvitse uskoa jos et halua, mutta itse en ainakaan käsitä miksi joku ehdottomasti kieltää muun kuin materian. Itselleni ainakin tuo lohtua ajatus, ettei kaikki ole tässä.

Selitys laiskan saamattomuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aivosyöpäkään ei ole sairaus, kun se on vain korvien  välissä? 

Eikö se syöpä ole enemmän solumutaatio kuin oikea sairaus muutenkin?

Ai solujen mutatoituminen haitallisiksi ja kuoleman aiheuttaminen ei ole muka sairaus?

Vierailija kirjoitti:

Selitys laiskan saamattomuudelle.

Ei vaan sairaus. Tiedemiehet taitavat tietää asiasta hiukan enemmän kuin joku nettivänkääjä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se sairaus joka on korvien välissä. Henkinen ongelma johon ei pelkkä pilleri auta. Vaatisi ympäristön muutosta, tukiverkon löytymistä ja terveitä ja ihmistä tukevia ihmissuhteita masentuneen ympärille että hän paranisi. Myös psykoterapia olisi hyvä lääke kuin myös se että ihminen kiinnostuisi itsetutkiskelemaan ja miettimään näitä miten ihmisen mieli toimii ja miten sitä voi itse muokata ja ohjelmoida uudestaan. Mutta eihän tuollaista hoitoa voi lääkäri määrätä (paitsi psykoterapiaan voi saada lääkäriltä lähetteen) eli siinä mielessä ei ole lääkäri se oikea taho joka masentunutta voisi auttaa. SSRI ja SNRI pillereitä voi toki kokeilla mutta harvoin ne pelkästään parantaa ihmisen työkykyiseksi ja onnelliseksi.

Kuka järkevä ihminen edes jaksaa ja haluaa olla jonkun masentuneen ihmisen ympärillä, lähellä tai ystävä? Sellainen  on raskas ja toksinen ihmisuhde joka ai omastaan vai  kuluttaja uuvuttaa se ei-masentuneen ihmisiä voimia eikä ole tasapainoinen ja terve ihmissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Masennus liittyy neurotransmitterikemikaalien kuten serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin muutoksiin kehossa, joten se ei ole pelkästään korvien välissä, vaikka siellä eniten vaikuttaakin.

Mitkä muutokset taas tapahtuvat, kun oikein haluaa laiskotella ja luomalla luoda itselleen masentuneen olotilan. Kokeilin joskus j a kaikki uskoivat minun olevan masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus liittyy neurotransmitterikemikaalien kuten serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin muutoksiin kehossa, joten se ei ole pelkästään korvien välissä, vaikka siellä eniten vaikuttaakin.

Mitkä muutokset taas tapahtuvat, kun oikein haluaa laiskotella ja luomalla luoda itselleen masentuneen olotilan. Kokeilin joskus j a kaikki uskoivat minun olevan masentunut.

Väitätkö siis, että kun sinä pystyt paskomaan housuusi niin inkontinenssi on itse aiheutettua?

Vierailija kirjoitti:

masennus ja skitsofrenia näkyy aivokuvissa ja nykyäään ajatellaan että osittain aivosairauksia. myös vaikuttaa traumat kuten koulukiusaus,kuoleman tapaukset perheessä jne masennuksen syntyyn.

 

jung ja muut psykiatrian perustajat näkee myös myönteisiä ominaisuuksia masentuneilla jne häiriötä sairastavilla moni on reagoinut yhteiskunnan sairauteen ja yhteiskunnan epäkohtiin ja moni sairastunut on ominaisuuksiltaan yhteiskuntaa uudistava henkilö.esim itse kärsi nuorena vaikeasta mt häiriöstä ja opiskeli lääketiedettä tän takia ilmeisesti ja mullisti hoitokäytäntöjä. c.g jung oli psykiatrian perustajia.

masentuneillla jne mt potilailla on myös hyviä ja terveitä puolia ja jung jne on myös kirjoittanut tästä puolesta. moni sairastanut on myöhemmin menestynyt jollain alalla hyvin ja menestyksekkäästi ja myös parantunut jostain mt häiriöstä.

Mikään psykiatrinen häiriö ei näy aivokuvissa. Sinänsä, etteikö alan tutkijoilla olisi kova tarve nähdä näitä häiriöitä aivoissa. Niin kova, että he tulkitsevat kaikki epäjohdonmukaiset rakenteelliset ja toiminnalliset erot liittyvän häiriöön, vaikka aivokuvantamistutkimuksissa mittaustuloksiin voi vaikuttaa rajusti jo liikeartefaktit, mielentila, psyykenlääkitys, kolesterolitasot jne. Esimerkiksi American Journal of Psychiatry -lehdessä eräs neurotieteen, psykiatrian ja neurologian professori toppuutteli kollegoitaankäymällä läpi kriittisesti psykiatrisiin häiriöihin liittyviä neurobiologisia löydöksiä. Hänen mukaansa laajat MRI-kuvauksissa löydetyt poikkeamat johtuvat todennäköisemmin sekoittavista tekijöistä ja esimerkiksi perfuusiomuutoksista, jotka virheellisesti tulkitaan aivojen rakenteelliseksi poikkeamiksi: 

"Magneettikuvauksen laaja käyttö on tuottanut runsaasti rakenteellisia ja toiminnallisia anatomisia löydöksiä potilailla, joilla on erilaisia psykiatrisia häiriöitä, ja näiden löydösten on ajateltu tarjoavan tietoa häiriöiden patobiologiasta. Viimeaikaiset tekniset raportit kuitenkin osoittavat, että suosituilla magneettikuvausmenetelmillä kerätty tutkimusaineisto — erityisesti rakenteellinen MRI, lepotilan toiminnallinen MRI ja diffuusiotensorikuvantaminen — on erittäin herkkä tavallisille häiriötekijöille, kuten pään liikkeelle ja hengityksen vaikutuksille, jotka voivat hallita tuloksia. Koska nämä ja muut tärkeät MRI-aineiston sekoittavat tekijät, kuten tupakointi, paino, aineenvaihdunnan vaihtelu, muut sairaudet, psykoaktiiviset lääkkeet, alkoholin käyttö ja mielentila, vaihtelevat usein systemaattisesti potilas- ja kontrolliryhmien välillä, näyttö siitä, että löydökset olisivat neurobiologisesti merkityksellisiä, jää epävarmaksi. Löydökset voivat sen sijaan olla artefakteja tai epifenomeeneja, joiden arvo on epäselvä.

Kirjoittajat varoittavat, että jos tutkimuksesta toiseen hyväksytään kritiikittä löydöksiä, jotka voivat perustua monenlaisiin virhepäätelmiin, vaarana on, että sekä ammattilaisille että potilaille välittyy harhaanjohtava kuva psykiatristen sairauksien taustalla olevista biologisista poikkeavuuksista."

Masennus on sairausluokituksena hyvin matala reliabiliteetiltaan. Sen todellinen arvioitsijoiden välinen reliabiliteetti oli esimerkiksi DSM-5 field trials in the United States and Canada, Part II: test-retest reliability of selected categorical diagnos noin 0.28 eli kliinikot antavat usein vain sattumaa hieman todennäköisemmin saman diagnoosin potilaalleen.  Reliabiliteetti on validiteetin edellytys eli sen edellytys, että tiedetään, mitä mitataan. On kyseenalaista, onko tieteellisesti tunnistettavaa masennusta olemassakaan. Silloin on vaikea tutkia myöskään masennuksen neurobiologista tai muutakaan pohjaa, koska ei ole mitään tieteelliseti validia "masennusta" jota voitaisiin puhtaasti tutkia. 

Totta kai se on "vain päässä", mutta miksi se olisi vähemmän olemassa vain sen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ihan oikeasti olemassa oleva sairaus, ei kahta sanaa.

Masennusta kutsuttiin ennen lorvikatarriksi.

Ei kutsuttu. Masennus on mielenterveyden häiriö, joka vaatii hoitoa. Laiskuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Tietenkin saat eri vastauksia, jos kysyt joltain punaniskalta, joka ei ymmärrä lääketiedettä eikä edes halua ymmärtää. 

                                         

 

 

 

 

                    

                                

 

                                                          

 

                                            

                             

 

Masennusta ei tunnettu edes 50 vuotta sitten, koska silloin ihmisillä oli selkärankaa.                

50 vuotta sitten työ oli fyysistä ja ihmiset nukkuivat paremmin.

Nyt kuka tahansa voi sairastua ensin unettomuuteen ja lopulta uupumukseen ja masennukseen.