Mieheni ei katso " parikymppisiä karvakulleja" kotona.

Ne tarkeat taidot olisi pitanyt jo opetella vanhempien helmassa ennen tuota ikaa. Kakarat jaavat roikkumaan vanhempiinsa ja ovat ihan toivottomia jos ovat pitkaan aikuisina elaneet vanhempiensa helmassa. Aidin kultapoikia on tullut tavattua ja nykyaan annan heti pakit kun ei niista ole mihinkaan. Niin tekee moni muukin muutaman negatiivisen kok. jalkeen. Otin sitten tilalle miehen, joka on itsenaistynyt ja osaa hoitaa omat asiansa sekoittamatta aitiaan, joka juttuun.



Ei silloin tarvitse ottaa vastuuta mistaan tosissaan kun aiti laittaa ruuan ja siivoaa. Kattokin on paanpaalla automaattisesti. Ei se ole mitaan itsenaisen elaman opettelua niin pitkaan kun asuu vanhempiensa kanssa vaikka jotain joutuisi tekemaankin. Rahan saastamisen vanhempien luona asumalla on aikuiselta miehelta lahinna saalittavaa.



Miksi muuten on tarkeaa, etta lapsi on turvassa KOTONA? Harvemmin kakarat syodaan elavalta vaikka kauemmaks vanhemmista asumaan eksyisikin. Sitapaitsi negatiiviset kokemukset kuuluvat omalta osaltaan elamaan. Siita on myohemmin haittaa kun on pidetty liian pitkaan pumpulissa. Jaavat viela vanhoiksipojiksi, jotka asuvat lapsuusajan huoneessaan vanhempiensa talossa siihen asti kun iska ja aiska joutuu vanhainkotiin. Niinkin on kaynyt. Eika nama tapaukset ole suinkaan vahissa.



tv 12

Miehesi on oikeassa, ja turha tähän asiaan on uusioperheyttä sotkea.

sitä miten pakonomaisesti pitää jo kovinkin nuoria ajaa pois kodistaan. Siis 19- ja 18-vuotiaat, eihän nuo nyt edes ole mitään kovin vanhoja, tekisi mieli sanoa, että pelkkiä kakaroita :)



Miksi tehdä lapsia jos pitää heti ajaa pois kotoa? Minä ainakin nautin lasteni seurasta, minulle lapset (isotkaan sellaiset) eivät ole mikään rasite. Toki on jo ihan eri asia jos joku 3-kymppinen asuu kotona, mutta että 18-vuotias. Itse ainakin toivon, että omat lapseni tulevat asumaan luonani vielä 18-vuotiaana. Silloin on useimmilla lukio/ammattikoulu kesken eikä muutenkaan 18-vuotiaalla ole mitään kiirettä muuttaa mihinkään. Kyllä sitä yksinelämistä ja kituuttamista ehtii kokeilla myöhemminkin. Mieheni on ulkomaalainen ja hänen kotimaassaan lapset muuttavat pois kotoaan avioliittoon mennessä eli yleensä ikä on noin 20-30 vuotta. Siellä perhe on todellakin perhe eikä 18-vuotiasta olla potkimassa pois omasta kodista. Se sukuyhteisö ja perheyhteisö on hyvin kaunis ja tärkeä asia. Suomessa taas vanhukset jätetään oman onnensa nojaan, heti on kauhea reppana ja nynnerö jos ei ole viimeistään 19-vuotiaana muuttanut pois kotoa.

Mitä nössöjä ne sun pojat oikein on? Kyllä normaali 18-vuotiaalla on jo kiire pois äidin helmoista. Nyt on oikea aika alkaa itsenäistymään.

ettei tule turhia lainoja. Mä en ymmärrä vanhempia, jotka ehdoin tahdoin otattavat lapsille opiskelulainoja! Uusi miehesi on typerys. Ja se oli kauniisti sanottu.

Itsenäistymään, hopi hopi.

itse olen lähtenyt 18-vuotiaana opiskelemaan yli 800 km:n päähän, ja olen sitä mieltä että se oli aikanaan erittäin hyvä ratkaisu. olin varsinainen nyhverö kotona asuessani, ja olihan se alku rankkaa, mutta teki tosi hyvää huomata että omillaan pärjää. tosin, kyllä vanhemmat siinä alussa rahallisesti auttoi toisinaan, etenkin matkakuluissa, jotta pääsin kotona käymään edes kerran kuussa.



olen kyllä sitä mieltä että miehesi tavassa ilmaista asia on ehkä jotain pielessä - ei pojillesi sellaista fiilistä saa tulla, että heidät kotoa pois ajetaan väkisin.

Jos karvakullit lorvii niin ymmärrän miestäsi. Kuitenkin hänen olisi pitänyt kasvattaa karvakulleista ahkeria opiskelijoita tai työmiehiä.

Sain nämä pojat nuorena ja nyt on uuden miehen kanssa vauva ja taapero. Kyllä luonnossakin leijonauros tappaa naaraan entiset pennut.

Kauheata tämä on. -AP-

toiselle paikkakunnalle ja varsin orpo untuvikko vielä. Olisin kaivannut vielä kodin lämpöä. Toisaalta oli ihana päästä omilleen.



Toivottavasti pääsette yhetisymmärrykseen ilman pysyviä henkisiä haavoja ja tunnetta että heitettiin ulos kotoa.



Pesästä on lähdettävä aikanaan, mutta hellästi tuupaten.

No ootteko ihmisiä vai eläimiä? Minkä viestin sinä äitinä annat pojille, jos annat miehesi asenteiden ajaa heidät pois teidän uuden perheen tieltä? Eri asia on se, että onko ylipäätänsä hyvä aika heidän hankkia opiskelukämppä jne. Teet mitä teet, niin tee se hienovaraisesti. Lähtöpassit kotoa voi olla aika kova isku nuorelle miehelle. Anna siis aikaa ja tunne, että ovat aina tervetulleita kotiin, vaikka muuttaisivatkin pois. Tosi paska mies sulla, täytyy sanoa!

helpottuu kummasti.

Kiitos sisaret nauruista! Vakava asia, mutta naurattaa perkeleesti.

Pissa tulee housuun löysien lantionpohjalihasten takaa.

-AP-

Eiko noiden olisi aika lahtea omilleen. Kylla se opiskelu sujuu sielta opiskelija-asunnosta kasinkin. Lahden omilleni 17-vuotiaana ja 20-vuotiaana muutin ulkomaille suorittamaan yliopistotutkinnon.



Eihan ne pojat koskaan aikuistu jos ne asuu viela aikuisina aiskan ja iskan helmoissa. Jaavat vastuuttomiksi ja lapsellisiksi, koska eivat opi pitamaan itsestaan huolta. Kuka nainen sellaisen tapauksen sitten miehekseen tahtoo?



Suomessa ihan varmasti voi tuon ikainen jo asua omillaan kun kerran saa opintorahaa ja asumistukea opiskelijana. Jos ei saa niin sitten vaan toihin.

t. 17-vuotias ylioppilas

Missä puhutaan 18-vuotiasta teekkareista? Kyse oli kakskymppisistä.

Karvakullit 18- ja 19 v. ovat teekkareita mun edellisestä avioliitosta.

Vierailija:

Missä puhutaan 18-vuotiasta teekkareista? Kyse oli kakskymppisistä.

Minäpä voisin hyvin kuvitella päinvastaista...

Kyllä sitä vastuuta elämästä voi kotonakin harjoitella, hyvässä seurassa ja kokeneempien tukemana.

Vierailija:

Eihan ne pojat koskaan aikuistu jos ne asuu viela aikuisina aiskan ja iskan helmoissa. Jaavat vastuuttomiksi ja lapsellisiksi, koska eivat opi pitamaan itsestaan huolta. Kuka nainen sellaisen tapauksen sitten miehekseen tahtoo?

Itse ymmärtäisin tuon niin,että miehesi kokee poikasi jotenkin uhaksi... tai sitten ihan puhtaasti rasitteeksi,jos pojat eivät esim osallistu kuluihinsa mitenkään? Miten on?



Minä ainakin jouduin tuossa iässä jo vaikka kotoa käsin opiskelinkin,niin maksamaan bussit ja puhelinlaskut aivan itse... niin ja bailut ja tällaiset menot... Jos olisin ollut käsiojossa " raha-hanalla" niin olisi saattanut ihan bio-isälläni tulla jotain vastaavaa suusta vaikka ihana isä onkin :)

Kotona sai asua opiskelujen ajan ilmaiseksi, ruokaa ja vähän tukea kirjoihin yms opiskelukuluihin.

Minusta siitä jäi lämmin muisto, että ei oltu heittämässä ulos heti kun juridinen vastuu päättyy, ja olihan se iso apukin, kun velkaa ei paljoa kertynyt.