Onko olemassa mitään tutkimusta siitä, kuinka ahtaat tilat

masentavat ihmistä? Tällä hetkellä minulla on vaan oma subjektiivinen näkemykseni siitä, että olisin paljon onnellisempi isossa talossa, jossa olisi omaa tilaa ja rauhaa. Voisi vaan sulkeutua hetkeksi jonnekin huoneeseen ja tulla sieltä vähän virkeämpänä pois. Nyt meillä pieni kerrostalokolmio, jonka melutasapaino koettelee välillä kotiäidin mielenterveyttä.

mutta liiallinen meteli ainakin aiheuttaa stressiä. Tätähän ei av:lla saa sanoa, mutta minusta asunnon pitää olla riittävän suuri, että jokaisella on halutessaan mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa. Optimaalinen huoneluku olisi n+1, jossa n=asukkaiden määrä.

Mutta vielä tärkämpänä pidän sitä että ihmisen on tarkoitettu asumaan maan pinnalla, ei jossain 20m korkeudella.

Tämä nyt tietysti perustuu vain omaan kokemukseen. Elämäni surkeimman jakson olen asunut kerrostalossa. Tässä 70 neliön rivarissa olen onnellinen.

käytetään vertailussa jotain 20+ neliömäärää/ hlö (lapset yhtä lailla mukaan lukien), kai se johonkin tutkimukseen perustuu.



eli nelihenkinen perhe alle 84 neliön asunnossa oletettavasti kärsisi as. väljyyden puutteesta, sitä isommassa asumismukavuusongelma lienee muualla.

useamman lapsen ja kotieläinten kanssa. Perheessämme on aina melua, mutta myös mahdollisuus "paeta" omaan rauhaan. Meillä jopa kotieläimet tulisivat hulluiksi, jos eivät välillä pääsisi eri kerrokseen lepuuttamaan korviaan...



Muistaakseni lapsen hyvinvoinnille olisi paras huoneenkoko vähintään 15 neliötä.

Meillä on tosi pieni mökki ja kyllähän siellä sisällä tulisi hulluksi, mutta sieltä pitääkin mennä ulos olemaan itsekseen. Ja ulos mä menen rauhoittumaan kotonakin, vaikka sisälläkin tilaa olisi 70 neliötä/henki...

että tilanahtaus stressaa ja saa koe-eläinten aggressiivisuuden lisääntymään.

että tilanahtaus stressaa ja saa koe-eläinten aggressiivisuuden lisääntymään.

No, ilmankos av-mammat on aina niin kireinä, kun 52 neliön kolmiossa asuu neljä henkeä ja koira :D

mutta muutimme pari vuotta sitten ydinkeskustasta "maalle" (20km:ä keskustasta) kerrostalo kaksiosta (75m2) omakotitaloon (271m2).



Oon viihtynyt tosi hyvin. Ei stressia, ei huolta lapsen olemisesta, oma mieli levollinen ja rauhallinen . . . olen taas alkanut nauttia elämästä.



En ollut silloin kotiäiti enkä ole nytkään eli työn suhteen ei mikään muuttunut paitsi työmatkan pituus piteni. Tosin kaupungissa, kun vein lapseni hoitoon ja bussilla töihin, niin aikaa tuhraantui yli tunti. Nyt hurautan omalla autolla päiväkodin kautta töihin ja aikaa menee noin 25 min eli siihenkin tuli helppotusta ;)



Ai niin, meitä on kolme henkilöä, vanhemmat ja yksi lapsi (4v).

Minua stressaisi huomattavasti enemmän asua isossa asunnossa kädestä suuhun. Nyt kun ahtaudumme pieneen kolmioon, niin on välillä vara matkustella, syödä ulkona, käydä elokuvissa ym. kivaa.