Osuuspankki ei anna kääntää posteja vanhuksen sukulaisille

Hoidettiin äitille pankkitunnukset, kun alkoi muisti prakailemaan. Käytiin pankissa yhdessä, pankkineiti pystyi toteamaan, että äiti hommaa ne omasta tahdosta.

Miten pankkiasiat hoituvat, jos sinulla ei ole oikeuksia vanhuksen tilille? Jos sinulla taas on oikeudet, niin silloinhan saat tiliotteet verkkopankista.

Jos vanhus on muistisairas, sinun kannattaisi hakea vanhuksen edunvalvojaksi (siihen ei tarvita välttämättä valtuutusta, mutta prosessi on silloin vähän raskaampi).

Tiliotteet kuuluu lähettää edunvalvojalle, ei sukulaiselle. Kannattaa jo voimiensa päivinä antaa tilinkäyttöoikeus jollekin muullekin siltä varalta, että ei jonakin päivänä itse kykene hoitamaan raha-asioitaan.

Vähintään edunvalvontavaltuutus pitäisi olla.

Edunvalvojaksi voidaan määrätä sukulainen eikä välttämättä mene yleiselle edes siinä vaiheessa, kun muistisairas ei itse enää voi sanoa asiaan mitään.

Kun pankkiasiat ovat jo hoidossa, ei tiliotteilla ole mitään merkitystä vaan tapahtumat näkee netissä. Aloittaja pelkää, että ne joutuvat jonkun ulkopuolisen käsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa siitä on, jos tiliotteet menee vanhuksen omaan osoitteeseen?

Vanhus ei itse hoida maksutapahtumiaan eikä seuraa niitä. Hän on satavuotias ja dementoitunut. Luonnollista olisi että tositteet tulevat sille, joka raha-asiatkin hoitaa. Hän asuu eri paikkakunnalla ja välimatka mitataan sadoissa kilometreissä. Mutta se ei vaan käy, sanoo pankki.

Miten niitä raha-asioita oikein hoidetaan, jos asioiden hoitajalla ei ole pääsyä tilitietoihin? 

(Holhoojaa ei ikinä kannata ottaa.Antaa muutaman kympin omia rahoja..) Hklökoht.asiat pankkiasiat..ei niitä muille voi antaa.Holhous yhteiskunnassa.Suomi pahempi kuin pohj.korea monessa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi siirrätin vanhempien tilit ja varat ässään (jossa olen myös itsekin asiakkaana) juurikin sen takia mitä ap luetteli, mikään yksinkertainen asia ei sen sa*tanan op:n kanssa onnistunut. Vastaus oli aina sama "pankkisalaisuus" vaikka oli valtakirja tehty ja toimitettu. 

Valtakirjojen väärentäminen on valitettavan helppoa ja on ihan yleistä tietoa että niitä on myös tehty, usein toki "hyvässä tarkoituksessa" mutta se ei ole silti lainmukaista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

(Holhoojaa ei ikinä kannata ottaa.Antaa muutaman kympin omia rahoja..) Hklökoht.asiat pankkiasiat..ei niitä muille voi antaa.Holhous yhteiskunnassa.Suomi pahempi kuin pohj.korea monessa.

Edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu on paikallaan silloin, jos henkilö ei enää itse pysty hoitamaan raha-asioitaan. Vaikka edunvalvontavaltuutusta ei olisi tehty, niin myös sukulainen voidaan määrätä edunvalvojaksi. Toimin itse lähisukulaiseni edunvalvojana yli 10 vuotta, kunnes hän kuoli. Edunvalvojana raha-asioiden hoito on paljon helpompaa. Mihinkään ei tarvitse enää vanhuksen valtuutusta, kun vain esittää paperit siitä, että on edunvalvoja.

Vierailija kirjoitti:

(Holhoojaa ei ikinä kannata ottaa.Antaa muutaman kympin omia rahoja..) Hklökoht.asiat pankkiasiat..ei niitä muille voi antaa.Holhous yhteiskunnassa.Suomi pahempi kuin pohj.korea monessa.

Tässä ei ole kyse holhoojasta vaan edunvalvojasta, joka voi olla lähiomainen.

Henkilökohtaiset pankkiasiat voi antaa toisen hoidettavaksi niin kauan, kuin on itse oikeustoimikelpoinen eli ei ole määrätty edunvalvontaa.

Mitä pankkiasioita satavuotiaalla edes on?  Minunkin äitini eli melkein tuohon ikään ja ainoat asiat pankin kanssa oli joka kk tulevat tiliotteet, ja käytössä oleva pankkikortti.

Tiliotteet tuli äidille itselleen, ja äiti laittoi ne aina tiettyyn paikkaan talteen, josta sitten minä siellä käydessäni pystyin ne tarkastamaan, että kaikki on ok.  

Äidin laskut oli kaikki laitettu suoraveloitukseen jo aikoja sitten.  Jos ei olisi ollut, niin luultavasti olisin maksanut ne omalta tililtäni ja nostanut sitten itselleni automaatista käteisenä takaisin. 

Minulla oli äidin kirjoittama valtakirja käyttää hänen pankkikorttiaan,  sillä maksoin hänen kauppaostoksensakin.  Sitä valtakirjaa ei koskaan mistään kyselty, onko sellainen vai ei.

Pankista (Nordea) tuli kerran sellainen vaatimus, että äidin olisi pitänyt mennä pankkiin tekemään joku vahva tunnistautuminen.  Soitin sinne pankkiin ja selitin, millainen äidin tilanne on.  Lähes satavuotias ja lähes liikuntakyvytön ja pankin konttori 70 km päässä.  Pyysivät äidin puhelimeen ja äiti haparoivasti vastaili siihen  syntymäaikansa ja henkilötunnuksensa ja sen, ettei hänellä ole osakkeita, ei omaisuutta ulkomailla ja mitä vielä kysyttiinkin,  ja siellä pyydettiin antamaan puhelin takaisin minulle.  Sanottiin, että asia on kunnossa.  Sen jälkeen ei tullut mitään kyselyjä enää.

Hankaluudet alkoivat vasta äidin kuoltua, kun piti maksaa hautajais- ym kuluja kuolinpesän tililtä.  Monenlaista kommervenkkiä siinä oli, kun ei ollut sitä konttoria paikkakunnalla.  Olisi ollut hirveän helppoa vain mennä pankkiin ja maksaa ne äidin tililtä, kun olin kuolinpesän hoitaja.  Nyt piti maksaa netin kautta ja se ei niin helppoa ollutkaan kuin olisi luullut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vero asiat, Kela-asiat, apteekki asiat, soteasiat, kaikki muu hoituu mutta pankin kanssa ei koidu yhtään mikään.

Muut onnistui paitsi Kela vaikka oli hoitopaikassa.  Asuntokin myytiin niin vielä meni kela posti siihen entiseen.  Uusi omistaja postitti mulle vielä kuukausia kun asun kauempana

Sama kokemus myös minulla muutaman vuoden takaa. Kelan kanssa asiointi ei onnistunut sitten millään tai hyvin vaikeasti. Pankille riitti valtakirja vielä silloin, noin reilu viisi vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkiasiat on jo hoidossa. Ainoa mikä puuttuu on se, että pankki lähettäisi tiliotteen hoivakodin sijasta sille, joka pankkiasiatkin jo hoitaa.  Hoivakoti kääntää vain ensimmäisten 3 kk:n ajan postit eteenpäin.

No, tähän on ratkaisu siinä, että tiliote edelleen menee hoivakotiin ja he varastoivat ne sinne, kunnes sinne menee käymään.  

 

Asiaa paremmin tuntevat: kertokaas mitä karmeaa joku tiliotteen käsiinsä saava voi tehdä?

Eikös nuo tilitapatumat ole nykyään verkossa. Osaat käyttää ilmeisesti nettiä, kun tänne kirjoittelet. Miksi et katso tilitapahtumia verkosta?

Miten onnistuu ilman verkkopnakkitunnuksia?  eri

Vierailija kirjoitti:

Mitä pankkiasioita satavuotiaalla edes on?  Minunkin äitini eli melkein tuohon ikään ja ainoat asiat pankin kanssa oli joka kk tulevat tiliotteet, ja käytössä oleva pankkikortti.

 

Tiliotteet tuli äidille itselleen, ja äiti laittoi ne aina tiettyyn paikkaan talteen, josta sitten minä siellä käydessäni pystyin ne tarkastamaan, että kaikki on ok.  

 

Äidin laskut oli kaikki laitettu suoraveloitukseen jo aikoja sitten.  Jos ei olisi ollut, niin luultavasti olisin maksanut ne omalta tililtäni ja nostanut sitten itselleni automaatista käteisenä takaisin. 

Minulla oli äidin kirjoittama valtakirja käyttää hänen pankkikorttiaan,  sillä maksoin hänen kauppaostoksensakin.  Sitä valtakirjaa ei koskaan mistään kyselty, onko sellainen vai ei.

 

Pankista (Nordea) tuli kerran sellainen vaatimus, että äidin olisi pitänyt mennä pankkiin tekemään joku vahva tunnistautuminen.  Soitin sinne pankkiin ja selitin, millainen äidin tilanne on.  Lähes satavuotias ja lähes liikuntakyvytön ja pankin konttori 70 km päässä.  Pyysivät äidin puhelimeen ja äiti haparoivasti vastaili siihen  syntymäaikansa ja henkilötunnuksensa ja sen, ettei hänellä ole osakkeita, ei omaisuutta ulkomailla ja mitä vielä kysyttiinkin,  ja siellä pyydettiin antamaan puhelin takaisin minulle.  Sanottiin, että asia on kunnossa.  Sen jälkeen ei tullut mitään kyselyjä enää.

 

Hankaluudet alkoivat vasta äidin kuoltua, kun piti maksaa hautajais- ym kuluja kuolinpesän tililtä.  Monenlaista kommervenkkiä siinä oli, kun ei ollut sitä konttoria paikkakunnalla.  Olisi ollut hirveän helppoa vain mennä pankkiin ja maksaa ne äidin tililtä, kun olin kuolinpesän hoitaja.  Nyt piti maksaa netin kautta ja se ei niin helppoa ollutkaan kuin olisi luullut.  

Itse olen tilannut netin kautta pankin maksupalvelukuoria, kun äiti niitä tarvitsi. Sitten, kun laskujen hoitaminen alkoi olla niidenkin kanssa hankalaa, varasin ajan äidin pankista ja käytiin siellä hommaamassa minulle valtuudet hänen pankkiasioiden hoitoon. Hyvä, että käytiin, vähän aikaa myöhemmin ei olisi onnistunut. Äiti ei enää tarvitse käteistä ja kaikki kotiin tilatut palvelut pystyn maksamaan netin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkiasiat on jo hoidossa. Ainoa mikä puuttuu on se, että pankki lähettäisi tiliotteen hoivakodin sijasta sille, joka pankkiasiatkin jo hoitaa.  Hoivakoti kääntää vain ensimmäisten 3 kk:n ajan postit eteenpäin.

No, tähän on ratkaisu siinä, että tiliote edelleen menee hoivakotiin ja he varastoivat ne sinne, kunnes sinne menee käymään.  

 

Asiaa paremmin tuntevat: kertokaas mitä karmeaa joku tiliotteen käsiinsä saava voi tehdä?

Eikös nuo tilitapatumat ole nykyään verkossa. Osaat käyttää ilmeisesti nettiä, kun tänne kirjoittelet. Miksi et katso tilitapahtumia verkosta?

Miten onnistuu ilman verkkopnakkitunnuksia?  eri

Ap kirjoitti, että pankkiasiat ovat muuten hoidossa. Tämä viittaa siihen, joko ap:llä tai muulla läheisellä on oikeus käyttää äidin tiliä nettipankkitunnuksillaan. (Toivottavasti hän ei käytä äidin, vaan omia nettipankkitunnuksiaan äidin pankkiasioiden hoitoon.)

Vierailija kirjoitti:

Mitä pankkiasioita satavuotiaalla edes on?  Minunkin äitini eli melkein tuohon ikään ja ainoat asiat pankin kanssa oli joka kk tulevat tiliotteet, ja käytössä oleva pankkikortti.

 

Tiliotteet tuli äidille itselleen, ja äiti laittoi ne aina tiettyyn paikkaan talteen, josta sitten minä siellä käydessäni pystyin ne tarkastamaan, että kaikki on ok.  

 

Äidin laskut oli kaikki laitettu suoraveloitukseen jo aikoja sitten.  Jos ei olisi ollut, niin luultavasti olisin maksanut ne omalta tililtäni ja nostanut sitten itselleni automaatista käteisenä takaisin. 

Minulla oli äidin kirjoittama valtakirja käyttää hänen pankkikorttiaan,  sillä maksoin hänen kauppaostoksensakin.  Sitä valtakirjaa ei koskaan mistään kyselty, onko sellainen vai ei.

 

Pankista (Nordea) tuli kerran sellainen vaatimus, että äidin olisi pitänyt mennä pankkiin tekemään joku vahva tunnistautuminen.  Soitin sinne pankkiin ja selitin, millainen äidin tilanne on.  Lähes satavuotias ja lähes liikuntakyvytön ja pankin konttori 70 km päässä.  Pyysivät äidin puhelimeen ja äiti haparoivasti vastaili siihen  syntymäaikansa ja henkilötunnuksensa ja sen, ettei hänellä ole osakkeita, ei omaisuutta ulkomailla ja mitä vielä kysyttiinkin,  ja siellä pyydettiin antamaan puhelin takaisin minulle.  Sanottiin, että asia on kunnossa.  Sen jälkeen ei tullut mitään kyselyjä enää.

 

Hankaluudet alkoivat vasta äidin kuoltua, kun piti maksaa hautajais- ym kuluja kuolinpesän tililtä.  Monenlaista kommervenkkiä siinä oli, kun ei ollut sitä konttoria paikkakunnalla.  Olisi ollut hirveän helppoa vain mennä pankkiin ja maksaa ne äidin tililtä, kun olin kuolinpesän hoitaja.  Nyt piti maksaa netin kautta ja se ei niin helppoa ollutkaan kuin olisi luullut.  

Minusta oli taas tosi helppoa maksaa vainajan laskuja Nordeassa pari vuotta sitten. Skannasin laskun pdf-tiedostoksi, tunnistauduin omilla verkkopankkitunnuksillani ja lähetin laskun. Ei tarvinnut käydä pankissa kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa siitä on, jos tiliotteet menee vanhuksen omaan osoitteeseen?

Jos joku muu hoitaa maksupuolen niin hänellä pitäis olla oikeus saada asiontiin liittyvä posti itselleen.  Alkuperäinen tilinomistaja voi olla esim. ympärivuotisessa hoivassa jo ja joutunut sinne niin yllättäen ettei pysty enää itse asioimaan pankin kanssa.

Osuuspankissa  sä voit valtuuttaa toisen hoitamaan pankkiasiasi, jolloin siis käytännössä saat oikeuden suorittaa maksuja toisen nimissä ja näet tapahtumat. Mutta tiliotteita et voi kääntää itsellesi, etkä myöskään estää niiden lähettämistä tai pysty tallentamaan niitä tiedostona itsellesi. Vaikka kuinka todistaisit henkilöllisyytesi, että olet just se ihminen jolla tilin käyttöoikeus on, et voi tehdä noita juttuja.  Eikä dementoitunut pysty enää tekemään edunvalvontasopparia.

Jokaisen pitäisi tehdä edunvalvonta-asiakirja to-del-la etukenoon valmiiksi, niin ettei tarvitse sitten tuskitella kun on oikeasti tarve ruveta huolehtimaan läheisen asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa siitä on, jos tiliotteet menee vanhuksen omaan osoitteeseen?

Jos joku muu hoitaa maksupuolen niin hänellä pitäis olla oikeus saada asiontiin liittyvä posti itselleen.  Alkuperäinen tilinomistaja voi olla esim. ympärivuotisessa hoivassa jo ja joutunut sinne niin yllättäen ettei pysty enää itse asioimaan pankin kanssa.

Mikö tässä keississä on se ongelma. En ymmärrä.

Odotas kun tuo vanhukseksi kuolee. Sitten ne vaikeudet vasta op:n kanssa alkavat. 

Vierailija kirjoitti:

Odotas kun tuo vanhukseksi kuolee. Sitten ne vaikeudet vasta op:n kanssa alkavat. 

Meillä meni kyllä tosi helposti Paikallisosuuspankin kanssa. Veimme perukirjan, sukuselvitykset ja perinnönjakokirjan konttoriin perjantaina. Rahat olivat perillisten tileillä seuraavan viikon tiistaina.

Vierailija kirjoitti:

Oletko edunvalvoja äidillesi? Eikö sittenkään onnistu?

Missä puhuttiin äidistä?