Mitä pitäisit jos uskova tuttusi olisi laittanut puolestasi

Sinä olet varmasti jo nyt monien uskovaisten esirukouslistalla. Olet kirjoitellut paljon elämänkatsomus-palstalle, joten varmasti monet uskovaiset ovat ottaneet sinut esirukouksen aiheeksi.



Mitä enemmän sanot, että se loukkaa sinua, sitä enemmän puolestasi rukoillaan. Tämä antaa uskovaisille sen kuvan, että Jumala on kuin onkin koskettanut sinua, koska asia sinua niin häiritsee. Jos olisit välinpitämätön asian kanssa, niin silloin pitäisit Jumalan olemassaoloa vain typeränä haihatuksena ja uskovaisten rukouksia tyhjänä höpötyksenä. Kun asia häiritsee, niin silloin se antaa kuvan, että uskovaiset uskovat kuitenkin elävään Jumalaan ja kertovat sinusta oikeasti tälle Jumalalle, joka kuulee jokaisen sanan.

vakaumuksen yli. Yrität asettaa ystävällesi rajoja, joita sinulla ei ole oikeus asettaa.

noh onneksi niitä lupia ei tartte keneltäkään kysellä, että mistä saa rukoilla. ehkä morrekin joskus siitä kiittää.

Ystävältä odottaisin toisin.



Kyse ei ole jumalasta. Ihan sama, vaikka rukoukset osoitettaisiin naapurin kissalle tai mitä kukin jumalanaan pitää.



Eikä asia minua häiritse. Vastasin vain kysymykseen, että tällainen toiminta loukkaisi. En kuljeskele ympäri kämppää täällä 24h/vrk itku kurkussa kiukuttelemassa kuinka joku rukouspiiri sopottaa puolestani :D



Minulla ei ole uskovaisia ystäviä. Mistäköhän syystä ;)



Jännä piirre on myös se, että tällainen toisen vakaumuksen yli käveleminen ei ole ollenkaan tyypillistä pakana-piireissä, mutta voimakkaana kristinuskossa + muissa seemiläisissä uskonnoissa.

En vahdi mitä ystäväni tekee.

Oletan ystäväni tietävän, että moinen loukkaa minua. Omantuntonsa mukaan hän voisi tehdä mitä sitten lystää.

Veikkaisin, että sinulla ei ole uskovia ystäviä, koska ajatusmaailmasi on suvaitsematon ja rajoittunut.

Minulla ei ole uskovaisia ystäviä. Mistäköhän syystä ;)

rukoilemasta puolestasi?

Minulla ylipäätään on vähän ystäviä. Mikä minusta on vain hyvä asia. He ovat kuitenkin sitäkin rakkaimpia.

Ystäväni ovat ateisteja, satanisteja, wiccoja ja pari, joita elämänkatsomukset ja uskonnot eivät kiinnosta lainkaan.

Kristittyjä ei nyt vain ole sattunut joukkoon.



Äitini on kristitty ja meillä on oikein hyvät välit :)

Ystävä (tai poikani) voi rukoilla puolestani. Rukous on kuin ajatus, ja kyllähän minua ajatella saa.

Mutta asian konkreettinen vieminen johonkin rukouspiiriin on jo liikaa. Oli viejä sitten ystäväni tai poikani.



Jos pojastani tulee pappi, niin mikäs siinä!

ja satanisteja. Täytyy todeta, että kaikkein vähiten fanaattisesti vakaumukseensa suhtautuvia ovat kristityt.



Tuntemani wiccat suhtautuvat kristittyihin hyvin vihamielisesti ja kapeakatseisesti sekä toteuttavat vakaumustaan jotenkin sokeasti ja fanaattisesti. Tuntemilleni kristityille uskoville usko vain on. Itsestäänselvyys, josta ei tarvitse tehdä numeroa tai josta vauhkota joka käänteessä. Eikä tuputtaa kaikille. Mieluiten ateistina vietän aikaa kristittyjen kanssa, koska viime kädessä he ovat kuitenkin kaikkein suvaitsevaisempia. Toki poikkeuksiakin on.