Kun olen käynyt lapseni kanssa hammaslääkärissä,olen suorastaan järkyttynyt miten ystävällisiä ovat nykyään lapsille. Ei karjumista,ei

Kerran lähdin hammaslääkäriin koulusta ja tietenkin olin koulussa syönyt. Huutoa tuli, kun hampaat pesemättä. Sitten päätti vetää yhden hampaan irti koska se oli vino. Ei mitään puudutusta ja repi vielä käsin suutani,että enemmän auki! Maistan yhä ne kumihanskat..

Olin kuudennella luokalla ja sen jälkeen minua ei hammaslääkäriin enää saanut. Ainoastaan sitten menen, jos kovasti alkaa koskea ja silloinkin olen täysin hysteerinen. Rauhoittavaa lääkitystä ei kuulemma saa kuin lapset ja kehitysvammaiset..

Olen nyt 46 ja kolme hammasta otettu pois. 

Olen syntynyt -85. Vielä 90-luvullakin hammaslääkärissä oli kauheaa huutoa, pelottelua ja porausta ilman puudutusta. Kaikilla mun ikäisillä kavereillani ja itselläni on hammaslääkäripelko lapsuuden kokemusten takia. Olen vältellyt hammaslääkäriä parhaan kykyni mukaan koko aikuisikäni. Ennen erästä leikkausta oli pakko laittaa hampaat kuntoon, niin yllätyin itsekin, miten ystävällinen ja lempeä nuori hammaslääkäri oli. Ihan toista kuin nuo lapsuuden sadistiset kiduttajat. 

"Suu auki, pää pystyyn!" Siinä kouluhammaslääkärin sanat pikkukoululaisille. Ei puudutusta paikkaamiseen tai maitohampaiden poistamiseen. Ei mitään oikomishoitoa tai edes neuvoa hakeutua yksityiselle oikomishoitoon. Tämä 60-, ja 70-luvuilla. Nykyään käyn ainoastaan yksityisillä pelkopotilaisiin erikoistuneiden hammaslääkärien vastaanotoilla.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ulkomaalainen? Ei mitään karjumista ole ollut Suomessa ennenkään. 

Oli todellakin. 70-80 luvulla oli vielä töissä sodankäyneitä hammaslääkäreitä. Eikä ne nuoremmatkaan mitään herttaisia olleet.

Olen syntynyt   80luvulla ja suurimmalla osalla kavereista pelko hammaslääkäreitä kohtaan. Mä mukaanlukien.