Milloin saa alkoholistin kanssa antaa periksi?
Avioliittovuosia takana jo 15. Mies on aina ollut perso viinalle. Joitain vuosia sitten hän kaatui melkein neljän promillen humalassa ja sai keskivaikean aivovamman. Siinä meni sitten häneltä työpaikka ja ajokortti. Kyllä häntä kuukausi pari tuon jälkeen kuntoutettiin ja vuosi ainakin roikotettiin sairaslomalla, ennen kuin todettiin kokonaan työkyvyttömäksi. Aivovamman jälkeen juominen on vaan kiihtynyt ja kiihtynyt. Kaikki hereillä oloaika menee jonkin asteisessa laitamyötäisessä. Viime vuonna hommasin sitten oman asunnon, jonne pääsen karkuun sitä kännäystä ja sisällä tupakointia. Lupasin kuitenkin huolehtia hänestä parhaani mukaan. Eilen kun menin hänen luokse, niin siellä hän kompuroi ja tuli portaista naamalleen alas. Konttaili ympäri huoneistoa ja haukkui minua. Mietin ensin, että soitan poliisit ja tai ambulanssin, mutta mihin ne hänet olisivat vieneet? Putkaan? Päivystykseen. Mikä se asia olisi ollut mikä olisi vaatinut päivystyksellistä sairaanhoitoa. Sinne sairaiden vanhusten sekaan mölisemään. Lähdin sitten vaan kylmästi ovesta ulos omalle asunnolle. Yksinkertaisesti en jaksa enää. En vaan jaksa. Kun ei hänellä itsellään ole mitään halua muutokselle/raitistumiselle. Kuka häntä auttaisi? Ja miten häntä voisi auttaa?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni AP olet vahva ja rohkea ihminen. Olet jaksanut tukea, avustaa ja kuunnella. Olet jaksanut yrittää ymmärtää.
Mutta tuo miehesi on nyt siinä vaiheessa, että kyllä sinun täytyy unohtaa hänet, ja teidän entinen elämänne. Olen itse 43-vuotias krooninen alkoholisti, 14kk selvänä. Takana lukematon määrä katkoja ja sitten rehab. Menetin melkein kaikki läheiseni siinä, sekä terveyteni. Hankin apua, ja hyväksyin avun koska ITSE HALUSIN SEN. Ja siinä se ero onkin: ei se sinun miehesi, niin rakas ja läheinen kuin hän joskus olikin, halua tuossa vaiheessa enää muuta kuin lisää juotavaa, ja käyttää sinua henkisenä nyrkkeilysäkkinään.
Hyvä ystävä, et olisi voinut tehdä enempää. Ala nyt elää elämääsi- äläkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Tsemppiä sulle. N43
Kiitos sulle tuntematon N43. (Olen siis ketjun aloittaja). Kyyneleet tuli silmiini. Toivon sulle kaikkea hyvää raitistumisen tiellä.
Meitä juoppoja innostaa vain juopottelu. Tämä on yksinäinen harrastus. Juoppo on oman elämänsä erakko. Joskus tapahtuu ihme, juoppo raittistuu. En nyr siihen ihmeodotukseen todella satsaisii aviossa roikkumiseen vuositolkuin. Juopon puoliso: herää ja pakene.
Ai milloin? Sama vastaus kuin osakesijoittamisessa. Paras hetki oli eilen ja toiseksi paras on tänään. Itse jaksoin tuota neljä vuotta, sen jälkeen kerroin päihdeasuntolan henkilökunnalle, että en jaksa enää. Minulle vastattiin, ettei minun kuulukaan jaksaa. He jaksaa, kun he saa siitä palkkaa ja vuoro vaihtuu kahdeksan tunnin välein. Ei mitään järkeä uhrata tuollaiseen omaa elämäänsä, kun sen alkkiksen elämä jo siihen menee. Mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni AP olet vahva ja rohkea ihminen. Olet jaksanut tukea, avustaa ja kuunnella. Olet jaksanut yrittää ymmärtää.
Mutta tuo miehesi on nyt siinä vaiheessa, että kyllä sinun täytyy unohtaa hänet, ja teidän entinen elämänne. Olen itse 43-vuotias krooninen alkoholisti, 14kk selvänä. Takana lukematon määrä katkoja ja sitten rehab. Menetin melkein kaikki läheiseni siinä, sekä terveyteni. Hankin apua, ja hyväksyin avun koska ITSE HALUSIN SEN. Ja siinä se ero onkin: ei se sinun miehesi, niin rakas ja läheinen kuin hän joskus olikin, halua tuossa vaiheessa enää muuta kuin lisää juotavaa, ja käyttää sinua henkisenä nyrkkeilysäkkinään.
Hyvä ystävä, et olisi voinut tehdä enempää. Ala nyt elää elämääsi- äläkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Tsemppiä sulle. N43
Hyvä kirjoitus, jonka päihdetaustaisena allekirjoitan. Olen tämän mielestäni joskus aiemminkin tänne kirjoittanut, mutta täällä ei olisi yhtäkään päihdeongelmaista mikäli se olisi välittävistä läheisistä kiinni. Muutos lähtee vain päihdeongelmaisesta itsestään ja jos sitä muutosta ei tapahdu, ei kenenkään läheisen kuulu sen takia luopua omasta elämästään tai kantaa syyllisyyttä.
Voimia aloittajalle itsensä pelastamiseen ja sinulle kuivilla pysymiseen. Itselläni kymmenen vuotta irti pääsemistä ja elämä voi oikeasti muuttua paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni AP olet vahva ja rohkea ihminen. Olet jaksanut tukea, avustaa ja kuunnella. Olet jaksanut yrittää ymmärtää.
Mutta tuo miehesi on nyt siinä vaiheessa, että kyllä sinun täytyy unohtaa hänet, ja teidän entinen elämänne. Olen itse 43-vuotias krooninen alkoholisti, 14kk selvänä. Takana lukematon määrä katkoja ja sitten rehab. Menetin melkein kaikki läheiseni siinä, sekä terveyteni. Hankin apua, ja hyväksyin avun koska ITSE HALUSIN SEN. Ja siinä se ero onkin: ei se sinun miehesi, niin rakas ja läheinen kuin hän joskus olikin, halua tuossa vaiheessa enää muuta kuin lisää juotavaa, ja käyttää sinua henkisenä nyrkkeilysäkkinään.
Hyvä ystävä, et olisi voinut tehdä enempää. Ala nyt elää elämääsi- äläkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Tsemppiä sulle. N43
Kiitos sulle tuntematon N43. (Olen siis ketjun aloittaja). Kyyneleet tuli silmiini. Toivon sulle kaikkea hyvää raitistumisen tiellä.
No voi että, olipa kauniisti sanottu. Kiitos siitä.
Pyyhi nyt viimeisen kerran nuo kyyneleet pois, koska sinä et niitä enää ansaitse. Kaikkea hyvää sinullekin.
Se N43
Kannattaa kyllä soittaa poliisit, kun tuollaista näit. Voi yksin satuttaa itsensä pahemmin ja sinulle tulisi kuitenkin huono omatunto
Kokeilehan al-anon ryhmää.
Taidat olla aika uupunut.
Siellä helpottaa.
Voimia!
Toivottavasti ap:n mies ei raitistu. Jos sen tekee, niin ap ottaa eron. Miehessä ei enää olisi mitään muutettavaa ja hänestä olisi tullut tylsä tavis.
Laitoshoidon tarpeessa.
Jos sulla hoitovastuu, voit saada syytteen jos teloo itseään!
Sano, että hoitovastuu siirtyy n.y t. kotohoidolle tms hyvinvointialueella, koska sulla ei osaamista noin vaikeaan potilaaseen. Ei kuulukaan olla.
On niin sairas, että tarvii AMMATTIAPUA, sitä sulta ei saa.
Sit sulla helpottaa.
PS. Kuka hänelle hankkii alkoholia?
En lukenut ketjua, vain aloituksen.
Saa antaa periksi hetkellä nolla, moni ei edes ryhdy suhteeseen alkoholistin kanssa. Toki jos alkoholisti kuntouttaisi itseään ihan omalla voimalla ja tulisi tulosta, voisi harkita. Eli olet vapaa.
Toinen juttu ja varmaan tullut tässä ketjussa jo miljoona kertaa: olet mahdollistaja. Teit oikean teon sekä itsellesi että miehelle, kun lähdit.
Ja tärkein:
Mieti kahdentoista munan kennosto. Yhdessätoista munassa lukee miehesi nimi ja yhdessä himmeällä itsesi. Ja se kennosto on sinä. Kun katsot peiliin, olet niin kadonnut, että sieltä katsoo takaisin miehesi.
Sinun pitää keskittyä itseesi ja itsesi hoitamiseen. Olet yhtä avun tarpeessa kuin miehesi. Sinun pitää löytää itsesi, tarpeesi, rajasi. Oppia olemaan itsesi paras ja lempein ystävä. Opetella olemaan itsellesi näkyvä ja riittävä ilman että se heijastuu vain muiden tai tekojen kautta.
Jos pääset tuon kanssa alkuun, sinusta tulee hetkeksi terveellä tavalla hyvin itsekäs. Tajuat, että koska voimaa on vähän, se on keskitettävä kaikki oman itsen kuntoutumisen, silloin ei riitä annettavaa muille.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Oman mielenrauhasi takia, tee huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen. Niin ei tunnu siltä, että olisit jättänyt miehesi heitteille. Siellä on ammattilaisia, jotka voivat arvioida, mikä on miehellesi tarpeellinen apu. Sen jälkeen voit pikku hiljaa lakata miettimästä miten hän pärjää, ja keskittyä omaan vointiisi: miten sinä pärjäät?
Kukaan ei voi auttaa juoppoa, jos hän ei ITSE halua raitistua. Kukaan eikä mikään voi tulla viinapullon ja holistin väliin. Se on nähty. Jos vielä haukkuu vielä sinua, niin mä sanoisin, et hoida itse omat asiasi. Mä en enää holhoa aikuista miestä. Hyvästi.
Miksi joku on alkoholistin kanssa 15 vuotta. Ei kai se niin komea ja rikas ole että palvelet sitä 15 vuotta ja pilaat oman elämäsi.
Valinta on sinun: voit olla vierihoitaja koko loppuelämäsi ajan tai sitten voit elää vapaasti sellaista elämää, kuin itse haluat.
Kumppanisi on alkoholisti ja sinä läheisriippuvainen. Noita komboja on koko Suomi täynnä. Se on oma valinta.