Milloin saa alkoholistin kanssa antaa periksi?
Avioliittovuosia takana jo 15. Mies on aina ollut perso viinalle. Joitain vuosia sitten hän kaatui melkein neljän promillen humalassa ja sai keskivaikean aivovamman. Siinä meni sitten häneltä työpaikka ja ajokortti. Kyllä häntä kuukausi pari tuon jälkeen kuntoutettiin ja vuosi ainakin roikotettiin sairaslomalla, ennen kuin todettiin kokonaan työkyvyttömäksi. Aivovamman jälkeen juominen on vaan kiihtynyt ja kiihtynyt. Kaikki hereillä oloaika menee jonkin asteisessa laitamyötäisessä. Viime vuonna hommasin sitten oman asunnon, jonne pääsen karkuun sitä kännäystä ja sisällä tupakointia. Lupasin kuitenkin huolehtia hänestä parhaani mukaan. Eilen kun menin hänen luokse, niin siellä hän kompuroi ja tuli portaista naamalleen alas. Konttaili ympäri huoneistoa ja haukkui minua. Mietin ensin, että soitan poliisit ja tai ambulanssin, mutta mihin ne hänet olisivat vieneet? Putkaan? Päivystykseen. Mikä se asia olisi ollut mikä olisi vaatinut päivystyksellistä sairaanhoitoa. Sinne sairaiden vanhusten sekaan mölisemään. Lähdin sitten vaan kylmästi ovesta ulos omalle asunnolle. Yksinkertaisesti en jaksa enää. En vaan jaksa. Kun ei hänellä itsellään ole mitään halua muutokselle/raitistumiselle. Kuka häntä auttaisi? Ja miten häntä voisi auttaa?
Kommentit (54)
Luovuttamisen raja on ylitetty jo aikaa sitten tuossa tapauksessa. Et voi tehdä mitään hänen pelastamiseksi, mutta itsesi kyllä.
Keksittyä paskaa.... En vastaa 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Miten hän edes saa viina aivovammaisena? Annat vettä ja lupaat, että on viinaa?
Millä tavalla tuo aivovamma näkyy?
On noita nähty ja mitä ennemmin pistää pihalle sen parempi. Lupaillaan vaan parempaa mutta lopuksi ollaan aina kännissä kuitenkin ja loppuu antabuksen ottokin kun pää kaipaa pöhnää
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että valitsee joko sut tai viinan
Ei ole epäselvää kumman valitsee.
Jos ei se mistään mitään tajua niin eikö voi laittaa katkaisuhoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes lupasit huolehtia? Sinä olet se mahdollistaja.
Mitä läheisempi ihminen niin sitä enemmän koskee jättää / hylätä läheinen. Tuossa on vaan omakin mielenterveys koetuksella. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Jos ei se mistään mitään tajua niin eikö voi laittaa katkaisuhoitoon?
Monet juopot käyvät katkolla moneen kertaan.
Jätä juoppo mölisemään itsekseen. Avioero vireille jo tänään. Voithan sä silloin tällöin käydä katsomassa sen kompurointia, konttailua ja mölinää, mutta älä sido itseäsi enää pidemmäksi aikaa päihderiippuvaiseen.
Suurin osa alkoholisteista kärsii traumoista, persoonallisuushäiriötason mt-ongelmista ja/tai nepsy-haasteista. Näiden päälle se päihdesairaus ja vielä keskivaikea aivovamma. Toipuminen tuosta siihen jamaan että esim. ottaa vastuun itsestään ja raitistuu on jo melko utopistinen ajatus minkä suuntaisesti joku ylempänä jo kommentoikin
Ei voi auttaa kukaan muu kuin hän itse ja holhoava käytöksesi on saattanut ajaa häntä jopa vastuuttomampaan suuntaan. Jätä ukko rauhaan ja keksi omaan elämääsi muuta sisältöä.
Jos mies ei pärjää yksinään, niin yhteys sosiaalitoimeen että pääsee johonkin päihdehuollon asumisyksikköön. Sinulle tulee liian raskaaksi huolehtia noin vaikeasta tapauksesta.
Isäni on alkoholisti mutta joten kuten äidin kanssa pysyy homma kasassa. Pelottaa jos äiti kuolee ensin niin sitten kyllä seuraa pian toisetkin hautajaiset kun ryyppää itsensä hengiltä eikä onnistu elämän perusasiat.
Niin kauan ku toi muija pysyy hoikkana ja panee usein, niin juokoon millon haluaa.
M38
Tuttava luovutti vastaavassa tilanteessa. Jälkikäteen ihmetteli, miksi ei lähtenyt vuosia aikaisemmin. Edes se, että töistä tullessa mies oli sammunut keittiönpöydän ääreen ja siinä kuorsasi pskat housussa ei ollut tarpeeksi paha. Eikä jatkuva vakehtelu. Mustasukkaisuus. Häpeä toisen kännitoilailuista....
Saa luovuttaa. Mieluusti ennen sitä, että toisen tauti sairastuttaa sinutkin, tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Miten hän edes saa viina aivovammaisena? Annat vettä ja lupaat, että on viinaa?
Todennäköisesti helposti.
Mielestäni AP olet vahva ja rohkea ihminen. Olet jaksanut tukea, avustaa ja kuunnella. Olet jaksanut yrittää ymmärtää.
Mutta tuo miehesi on nyt siinä vaiheessa, että kyllä sinun täytyy unohtaa hänet, ja teidän entinen elämänne. Olen itse 43-vuotias krooninen alkoholisti, 14kk selvänä. Takana lukematon määrä katkoja ja sitten rehab. Menetin melkein kaikki läheiseni siinä, sekä terveyteni. Hankin apua, ja hyväksyin avun koska ITSE HALUSIN SEN. Ja siinä se ero onkin: ei se sinun miehesi, niin rakas ja läheinen kuin hän joskus olikin, halua tuossa vaiheessa enää muuta kuin lisää juotavaa, ja käyttää sinua henkisenä nyrkkeilysäkkinään.
Hyvä ystävä, et olisi voinut tehdä enempää. Ala nyt elää elämääsi- äläkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Tsemppiä sulle. N43
Saa antaa periksi, jos tuntuu ettet enää jaksa ja toista ei pysty auttamaan. Kaikki alkoholistit ei raitistu ikinä, viina tulee aina ensin. On heille myös asuntoloita olemassa, jos ei yksin pärjää kotona.