Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät osaa olla eläkkeellä
19.03.2026 |
Vanhemmillani on jotenkin ollut ihan pallo hukassa eläköitymisensä jälkeen. Työ on aina ollut iso osa heidän elämäänsä, ja nyt kun sitä ei ole, eivät jotenkin osaa olla. Vaikuttavat myös yksinäisiltä ja yrittävät takertua meihin aikuisiin lapsiinsa. Aikaisemmin heillä on kyllä ollut kavereita, en tiedä mihin ovat ne kadottaneet vuosien varrella. Sitä ajattelisi, että moni muukin on varmasti samassa elämäntilanteessa eläkkeelle jäämisen jälkeen ja seuraa löytyisi helposti, mutta ei.
Mitä eläkkeellä voi tehdä?
Kommentit (26)
En ole vielä eläkkeellä, mutta jättäydyin pois työelämästä jo viime syyskuussa. Sitä ennen tein 2,5 vuotta vain 3-päiväistä työviikkoa. Opettelin myös elämään tulevien eläkepäivieni elintasolla. Tein siis pehmeän laskun eläkepäiviin. Tekemistä on vaikka kuinka paljon. Parasta tässä on, että ei ole pakko tehdä just tänään. Voi tehdä huomenna, ensi viikolla tai vaikka ensi vuonna.
Joillekin eläkkeelle jääminen voi olla vaikeaa, koska ei tunne enää olevansa kenelläkään tarpeellinen. Mä taas olen vain tyytyväinen, jos kissaa ja koiraa lukuunottamatta kukaan ei tarvitse multa yhtään mitään. Siskoni jäi eläkkeelle 1,5 vuotta sitten ja hänkin teki viimeisen vuoden 3-päiväistä työviikkoa. Vietti jo silloin vapaapäivänsä mökillään ja nyt sitten pidempiä aikoja kerrallaan. Tekemistä hänelläkin siellä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempiesi elämä on ollut samaa kuplaa kuin muillakin : perhe, lapset, työssä käydään perheen vuoksi ja lomalla kerätään voimia jaksaa taas töissä, on siitä kuplasta vaikea muuttua muuksi. Eläkkeellä törmää itseensä! Jos ihmissuhteet ovat rakentuneet työkavereista ja perhetutuista se on tosi vähän, jos omia ystäviä saati harrastuksia ole. Parisuhteessa roikutaan, koska ei ole koskaan tottunut tekemään asioita ilman toista ja siksi voi olla korkea kynnys lähteä yksin mihinkään.
Eläkkeellä pitäisi viimeinkin kasvaa aikuiseksi, mutta se on vaikeaa ja tekee joskus henkisesti kipeää. Lapset tuovat turvan tunnetta ja myös lapsenlapset ja miksi heihin turvaudutaan, eletään lasten kautta, koska ei haluta katsoa peiliin.
En tiedä auttaako juosta ympäriinsä, jos ei ensin pysty olemaan itsensä kanssa ensin ja tutustumaan kuka on. Sitä myöten ne tekemiset, kiinnostuksen kohteet löytyisivät. Lapset eivät ole ratkaisu, turva, onni, vaan heitä pitäisi kunnioittaa itsenäisinä ihmisinä ja muistaa, miten heillä on oma elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaa heidät kaikkeen vapaaehtois hommaan eli eläkeläiskerhot, martat, spr, leijonat yms.
Minä 1950-luvulla syntyneenä eläkeläisenä kartan kaikkia ikäihmisille suunnattuja jokseenkin tylsiksi havaitsemiani tapahtumia ja harrastuksia ja niiden sijasta olen mieluimmin mukana siellä missä on elävää elämää ja mukana kaiken ikäisiä ihmisiä.
Sama täällä. Olemme miehen kanssa 49 syntyneitä ja ei yhtään tykätä mistään eläkeläisriennoista. Siellä on kuulema kuppikuntia, jotka valittavat kilpaa, kenellä on pahimmat sairaudet ja kuinka monta lääkettä päivittäin syövät yms.
Meilläkin on tietys jotain kremppaa, mutta tykätään enemmin olla ihan kaiken ikäisten riennoissa ellei rakenneta tai remontoida koko ajan😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaa heidät kaikkeen vapaaehtois hommaan eli eläkeläiskerhot, martat, spr, leijonat yms.
Lasten ei kuulu ohjata vanhempiaan yhtään mihinkään. Lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa viihdyttämisestä.
Eivätkä vanhemmat aikuisen lapsensa toimeentulosta
Oon niin samaa mieltä vaikka olisin ikäni puolesta tässä vain hyötyjän osassa. Mutta tiedän näitä aikuisia vanhempiensa rahoista hyötyjiä liian monta.
Ja ennen kuin kukaan kuittailee, elän itse ansaitsemillani rahoilla.
"Mitä eläkkeellä voi tehdä?"
Perisuomalainen vastaus on: ensin kierretään eri kaupat tarjousten perässä, siinä saa ajan mukavasti kulumaan, illalla katsotaan televisiota.
Hetki menee ensin, kun tajuaa olevansa eläkkeellä. Tulot pienenee ja aikaa on paljon. Jouduin suunnittelemaan elämän uusiksi. Puoliso on ikääntyessä huomannut olevansa kiinnostunut eri asioista kuin minä, joten sekin vielä. Sovimme, että molemmat tekee omia juttujaan ja sitten yhteisiä. Minä matkustelen ja harrastan kodin ulkopuolella omiani ja hän omiaan. Pitää vain miettiä mikä on mieleistä itselle.
Ystävä suhteet on merkityksellisiä samoin suku ja lapset. Lapsissa ja lapsenlapsissa roikkuminen on aika yleistä. Olemme itse lasten kanssa yhteyksissä noin kerran kuussa ja lapsenlapsia näemme vielä harvemmin. Yhteisöllisyys ja elämän merkityksellisyys on vain löydettävä uudestaan. Oma kunto ja asuinpaikka ovat tietysti huomattavat asiat.