Lue keskustelun säännöt.
Kenen laulajan/näyttelijän kuolema harmittaa yhä?
Kommentit (121)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kikka, Hammarberg, Tabermann, Aavikko, Sirkesalo, Maijanen, Leskinen, etc, etc
Eli kaikki he, joilla olisi ollut niin paljon annettavaa meille kaikille, lähtevät liian aikaisin. Se tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Freddie Mercury - olisi todennäköisesti luonut vielä paljon lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ginger Wildheart. Hän sairastaa parantumatonta,aggressiivista syöpää. Elinaikaa ehkä pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anki Lindquist
Sielukas laulaja, uniikki. Kuoli lähes huomaamatta, yhtäkkiä katosi. Häntä rakastettiin laulajana enemmän kuin hän ehkä aavistikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on liian lyhyt menneiden harmitteluun. Laulajia tulee ja menee. Sellaista on elämä.
Cisse Häkkisen poismeno tuntuu täysin luonnottomalta. Hän on vain yksi niistä monista joiden kohdalla ajattelen samoin.
Olen kolmekymppinen mutta olen viime aikoina alkanut kuunnella kovasti Laila Kinnusen laulamia kappaleita. Hänen kuolemansa ei varsinaisesti harmita, hänhän ei kuollut mitenkään älyttömän nuorena, mutta harmittaa se miten hänen elämänsä meni. Todella hyvä ja taitava laulamaan monilla eri kielillä ja uskon että hänellä olisi ollut paljon annettavaa Suomen musiikkimaailmaan 60-luvun jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Armi Aavikko. Onneksi käytiin keikalla, oltiin aika nuoria. Tais olla vuonna 1977.
Minä olin tammikuussa 1978, 12-vuotiaana, Rauman Ooperissa. Ikävä kyllä biiseistä ei juuri saanut selvää, koska niiden laulukamat oli varastettu edellisenä yönä Porin keikan jälkeen (figures 🙄) . Mutta ei se oikeastaan tahtia haitannut, Armin näkeminen se tärkeintä oli, fanitin niin Armia kaikella esiteinin tunteen palavuudella kuin mahdollista. Aikuisena en enää, mutta seurasin kyllä surullisena Armin kohtaloa: taas yksi nainen joka lankesi täysin väärään mieheen ja maksoi siitä kaikkein korkeimman mahdollisen hinnan.
Eniten minuun ovat kolahtaneet John Lennonin ja Stuart Adamsonin kuolemat. Kumpikin niistä järkytti minua sielun perimpiä sopukoita myöten, ensimmäinen 15-vuotiaana ja toinen 36-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt menneiden harmitteluun. Laulajia tulee ja menee. Sellaista on elämä.
Elämä on varmasti myös liian lyhyt Vauva-palstalla trollailuun, joten etköhän katselisi jotain muuta hommaa itsellesi.
Kurt Cobain