Iltalehti: Purra avautuu tasa-arvosta: "Miksi persunaisia ei kutsuta naistenlehtiin?

Tässä jutussa Riikka Purra kommentoi tasa-arvokeskustelua Minna Canthin päivänä. Hänen ydinviestinsä on, että sukupuolta ei pitäisi korostaa paikoissa, joihin se ei hänen mielestään kuulu. Purra väittää, että naissukupuolta juhlistetaan politiikassa valikoivasti: vasemmistolaisille ja "oikeiksi" katsotuille naisille annetaan näkyvyyttä, mutta perussuomalaisia naisia ei samalla tavalla nosteta esiin. Hän nostaa esimerkiksi naistenlehdet ja kysyy, miksi "persunaisia" ei juuri kutsuta niihin kertomaan itsestään ja elämästään.

Jutun varsinainen kiistakohta on se, että Purra yrittää kääntää tasa-arvopuheen takaisin valikoinnin ja hyväksynnän kysymykseksi. Hän ei siis vain puhu naisten asemasta yleisesti, vaan vihjaa, että näkyvyyskin jaetaan ideologisin perustein. Samalla hän korostaa, että naisten oikeuksia pitäisi puolustaa teoilla eikä juhlapuheilla. Tämä osuu suoraan kulttuurisodan ytimeen, koska osa näkee tämän reiluna kritiikkinä ja osa taas laskelmoituna uhriutumisena.

Purra sanoo ääneen asian, jota moni kyllä ajattelee mutta harva viitsii myöntää: julkisessa keskustelussa kaikki naiset eivät kelpaa saman tasa-arvon symboleiksi. Kun mielipiteet ovat "oikeat", henkilöjuttu ja kansikuva järjestyy. Kun mielipiteet ovat vääriä, sama ihminen typistyy ongelmaksi, jota ei haluta inhimillistää lainkaan. Silloin puhe moninaisuudesta alkaa näyttää aika valikoivalta.

Toisaalta Purra pelaa myös tuttua peliä. Hän tietää tarkkaan, että tällainen asetelma puree, koska se siirtää huomion pois itse politiikasta siihen, kuka saa näkyä ja missä. Siksi tämä ei ole vain keskustelu tasa-arvosta vaan myös keskustelu vallasta, hyväksynnästä ja siitä, kuka saa olla nainen "oikealla tavalla" julkisuudessa. Onko ongelma oikeasti median valikointi vai se, että poliitikot osaavat käyttää ulkopuolisuuden tunnetta hyväkseen?