Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ollut vaimo teki itsemurhan, miten tukea miestä?
05.05.2007 |
Itselleni läheisen miehen vaimo teki äskettäin itsemurhan, oli vielä raskaana. Mies on tietysti aivan rikki ja aika yksin asian kanssa etenkin kun vaimon läheiset syyttävät osaltaan tätä miestäkin. Tällä itsemurhan tehneellä naisella oli mielenterveysongelmia ja raskauden takia kieltäytyi ottamasta lääkkeitään, mikä aiheutti tilanteen pahenemisen. Kun lääkitys oli kunnossa, oli todella loistava ja lahjakas tyyppi, mutta jos lääkitys ei ollut päällä, oli hyvin hankala. Väkivaltainen, arvaamaton ja uhkaili useinkin itsemurhalla. Lääkityksellä olisi voinut olla kielteisiä vaikutuksia sikiöön ja siksi päätti olla raskauden ajan ilman, mutta valitettavasti tilanne meni nopeasti pahemmaksi kuin koskaan. Oli mm. hyvin väkivaltainen ja tämä taas aiheutti riitoja myös miehen ja meidän läheisten välille.
Me pelkäsimme jo välillä miehenkin hengen puolesta ja jo aiemminkin olimme olleet sitä mieltä, että tämä suhde ei ole hänelle hyväksi. Tämä ei tietysti ollut omiaan parantamaan välejä ja nyt hänen on hyvin vaikea ottaa tukea vastaan keneltäkään meistä. On jäänyt hyvin yksin ja käyttäytyy aika holtittomasti. Ei suostu menemään ammattiauttajien puheille ja tuntuu syyttävän itseään aika rajusti. Nyt jo pelkäämme, että tekee itselleenkin jotain.
kiitos, että sain purkautua tänne näin anonyymina, kun IRL aihe on enemmän kuin arka.
Kommentit (33)
Tai siis raskauden aikanahan käytetään melkein mitä vaan, jos on pakko, mutta tarkoitin, että jotkut lääkkeet voivat olla haitallisempia juuri imetyksen kautta. Ja sitten on se, että vaikka imetys sinänsä usein on hyväksi vauvalle, juuri äidin lääkitys tai sairaus voi aiheuttaa sen, että pulloruokinta on lapselle parempi. Jopa äidin rankkojen allergioiden takia tilanne voi olla tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ole miehen vika jos ei ota lääkkeitä kuten ei itsemurhakaan.
Olen kyllä sitä mieltä, että sairaan ei pidä hankkiutua raskaaksi, jos siitä on haittaa joko sairaalle tai lapselle, kuten tässä tapauksessa. Lasken sairaiksi myös alkoholi-, huume- ym riippuvaiset.
ovat aivan normaaleja ihmisiä, jos lääkkeensä syövät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sai mitä apua tahansa, niin isot arvethan tuollaisesta varmasti jää.
Alkoholi- ja huumeongelmat ovat myös tyypillisiä. Toki jos toimiva lääkecocktail löytyy, niin sitten voivat usein elää hyvinkin normaalia elämää.
Vierailija:
ovat aivan normaaleja ihmisiä, jos lääkkeensä syövät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin on tietysti helpompi syyttää itseään, kun ei oikein tiedä, ketä muutakaan syyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneeköhän käskemällä? entä jos ystävät varaisi sen eka ajan ja lähtis vaikka kaveriks mukaan
[quote author="Vierailija" time="05.05.2007 klo 14:55"]
Itselleni läheisen miehen vaimo teki äskettäin itsemurhan, oli vielä raskaana. Mies on tietysti aivan rikki ja aika yksin asian kanssa etenkin kun vaimon läheiset syyttävät osaltaan tätä miestäkin. Tällä itsemurhan tehneellä naisella oli mielenterveysongelmia ja raskauden takia kieltäytyi ottamasta lääkkeitään, mikä aiheutti tilanteen pahenemisen. Kun lääkitys oli kunnossa, oli todella loistava ja lahjakas tyyppi, mutta jos lääkitys ei ollut päällä, oli hyvin hankala. Väkivaltainen, arvaamaton ja uhkaili useinkin itsemurhalla. Lääkityksellä olisi voinut olla kielteisiä vaikutuksia sikiöön ja siksi päätti olla raskauden ajan ilman, mutta valitettavasti tilanne meni nopeasti pahemmaksi kuin koskaan. Oli mm. hyvin väkivaltainen ja tämä taas aiheutti riitoja myös miehen ja meidän läheisten välille.
Me pelkäsimme jo välillä miehenkin hengen puolesta ja jo aiemminkin olimme olleet sitä mieltä, että tämä suhde ei ole hänelle hyväksi. Tämä ei tietysti ollut omiaan parantamaan välejä ja nyt hänen on hyvin vaikea ottaa tukea vastaan keneltäkään meistä. On jäänyt hyvin yksin ja käyttäytyy aika holtittomasti. Ei suostu menemään ammattiauttajien puheille ja tuntuu syyttävän itseään aika rajusti. Nyt jo pelkäämme, että tekee itselleenkin jotain.
kiitos, että sain purkautua tänne näin anonyymina, kun IRL aihe on enemmän kuin arka.
[/quote]
Ei pidä omin päin syödä mitä sattuu, mutta ei myöskään pidä jättää syömättä määrättyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo ystäväsi on nyt aika korkeassa itsemurhariskissä itsekin. Olisin todella huolissani. Mikä tahansa läsnäolo ja apu varmastikin on tarpeen. Ammattiauttajaa tarvitsee tuo ystäväsi nyt.
Minä ainakin imetän, vaikka syön Seroquelia (suhteellisen vahva psyykenlääke) ja SSRI-lääkettä. Söin odotusaikana, koska en tullut toimeen, ja olen syönyt koko imetysajan, koska vauvalla (nyt 8kk) ei ole ilmennyt mitään haittavaikutuksia. Ihan terve tyttö on ja normaalisti kehittyy.
AP:lle täytyy sanoa, että ymmärrän tuota äitiä vallan hyvin. Itsellenikin oli tämän kolmannen odottaminen yhtä tuskaa, itkua, pelkoa, vihaakin. Lapsi sai alkunsa vahingossa (ehkäisy ok) ja tietenkään en kyennyt aborttiin. Olin todella pitkään adoption kannalla, mutta mieheni ei siihen suostunut - onneksi, sillä nyt meillä on aivan ihana pikkuneiti, niin aurinkoinen ja tyytyväinen että kaikki ihmettelevät!
En osaa neuvoa yhtään miten voisi tukea miestä. Ehkä niin, että olla lähellä: kutsua kylään, antaa hänen puhua, tukea terapiakäynteihin ja luultavasti myös lääkityksen aloittaminen joksikin aikaa olisi tarpeen. Voimia!