Raskaana ollut vaimo teki itsemurhan, miten tukea miestä?
Itselleni läheisen miehen vaimo teki äskettäin itsemurhan, oli vielä raskaana. Mies on tietysti aivan rikki ja aika yksin asian kanssa etenkin kun vaimon läheiset syyttävät osaltaan tätä miestäkin. Tällä itsemurhan tehneellä naisella oli mielenterveysongelmia ja raskauden takia kieltäytyi ottamasta lääkkeitään, mikä aiheutti tilanteen pahenemisen. Kun lääkitys oli kunnossa, oli todella loistava ja lahjakas tyyppi, mutta jos lääkitys ei ollut päällä, oli hyvin hankala. Väkivaltainen, arvaamaton ja uhkaili useinkin itsemurhalla. Lääkityksellä olisi voinut olla kielteisiä vaikutuksia sikiöön ja siksi päätti olla raskauden ajan ilman, mutta valitettavasti tilanne meni nopeasti pahemmaksi kuin koskaan. Oli mm. hyvin väkivaltainen ja tämä taas aiheutti riitoja myös miehen ja meidän läheisten välille.
Me pelkäsimme jo välillä miehenkin hengen puolesta ja jo aiemminkin olimme olleet sitä mieltä, että tämä suhde ei ole hänelle hyväksi. Tämä ei tietysti ollut omiaan parantamaan välejä ja nyt hänen on hyvin vaikea ottaa tukea vastaan keneltäkään meistä. On jäänyt hyvin yksin ja käyttäytyy aika holtittomasti. Ei suostu menemään ammattiauttajien puheille ja tuntuu syyttävän itseään aika rajusti. Nyt jo pelkäämme, että tekee itselleenkin jotain.
kiitos, että sain purkautua tänne näin anonyymina, kun IRL aihe on enemmän kuin arka.
Kommentit (33)
...älkää tyrkyttäkö mitään, mutta älkää jättäkö yksin. käskekää juttelemaan ammattiauttajalle...vaikka sinne meno on vaikeeta niin se voi oikeesti olal suureksi avuksi.
Mitäs ei ottanut lääkkeitään. Tietysti miestä käy sääliksi kun sai ensin tyhmän vaimon ja sitten meni vielä typeryyksissään tappamaan itsensä.
Vierailija:
Onko siis miehellä muita lapsia?
Henkisesti sairaan ei pitäisi hankkia lapsia.
Tunnen yhden tällaisen ja tekee pahaa lapsensa puolesta.
Läheisten tuki ja huolehtiminen on nyt ensiarvoisen tärkeää. Ja vielä pitkän aikaa.
Jotkut ne voi vaikka leikkiä Jumalaa ja päättää kuka tänne saa syntyä ja kuka ei. Voi h------i sentään,että itsellä ei ole järkeä lainkaan ja viitsii toisten asioihin puuttua.
...otan osaa suruun:(
Ps. kelle vaan voi tapahtua elämässään surullisia asioita, syyllistäjät muistakaa se...
Päinvastoin, äidilläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja älykkyysosamäärä huikeat yli 150 !
Pitäkää vaan huoli omasta päästänne, ettette koskaan sairastu. Omien oppienne mukaan teidän pitäisi silloin ymmärtää heti mennä steriloitavaksi ja joutua eristetyksi koko muusta maailmasta.
Kuinka paljon nykyisin onkaan mielenterveysongelmia ja kuinka typerästi ihmiset niihin suhtautuvat!
Onko mies saanut kriisiapua? Meillä lähipiirissä sattui itsemurha ja olimme kaikki kriisi-istunnossa. Jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä: mitään syyttelyä ei missään vaiheessa ole ollut. Tosin tilanne ei ehkä muutenkaan ollut sellaiselle altis.
Meillä päin seurakunnasta on saanut hyvää apua, mutta varmaan riippuu ihan paikkakunnasta.
Varmaan te kaikki olisitte avun tarpeessa, sekä mies että sukulaiset joka puolelta.
Kumma on, jos kaikkien mielenterveydenongelmista kärsivien pitäisi jäädä perheettömiksi. Kyse on kuitenkin aika isosta joukosta. Masennusta sairastaa 5-6% väestöstä, tässä tapauksessa kyseessä ollutta kaksisuuntaista mielialahäiriötä pari prosenttia jne. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on toki osittain perinnöllinenkin, mutta silti aika paljon upeita ihmisiä olisi jäänyt syntymättä, jos kukaan " hullu" ei saisi tehdä lapsia.
Kuten sanoin, tämäkin nainen oli aivan loistava tyyppi, monipuolisesti lahjakas, hyvin taiteellinen ja luova, parhaimmillaan ihana ihminen. Valitettavasti sitten välillä oli niitä vaikeita aikoja ja pahimmillaan oli tosiaan väkivaltainen. Jälkikäteen katui kyllä aina ja itsemurhankin ilmeisesti teki tällaisessa syyllisyydenpuuskassa, kun koki, että ei hänestä eläjäksi ole.
Minusta moni teistä vastanneista on vastannut todella ilkeästi, kun kyse kuitenkin on tragdeiasta, josta minusta on aika turha etsiä syyllisiä, vaan pääasia olisi, että henkiinjääneet pystyisivät elämään eteenpäin kaikesta huolimatta. Kiitos kuitenkin kaikille nätisti vastanneille. Heti tapahtuman jälkeen tarjottiin kriisiapua, mutta tämän miehen on vaikea ottaa sitä vastaan, yrittää vain hukuttaa suruaan kaikkeen mahdolliseen ja vältellä koko asiaa (juo, juhlii, harrastaa seksiä kaiken kanssa mikä liikkuu, tekee hullunaan töitä ja urheilee.) Ei edes hautajaisissa pystynyt itkemään, vaan tuntuu olevan aivan lukossa. Ja vaimon vanhempien ja muiden läheisten syytökset (miksi antoi jättää lääkkeet pois, miksi hankkiutuivat raskaaksi, miksi sitä, miksi tätä) eivät ainakaan paranna tilannetta. Toisaalta ymmärtää, että heilläkin täytyy olla hirveän rankkaa, mutta silti.
Ap
Varsinkin jos raskaus oli pitkällä niin miehellä on varmasti vieläkin kovempi suru myös lapsesta, joka olisi voinut ehkä jäädä henkiinkin.
Todella paha tilanne tuolle miehelle.
Minä ainakin sanoisin miehelle, että olen AINA käytettävissä jos mies tarvitsee apua tai tulee tarvetta puhua jollekin. Sanoisin, että en halua häiritä jos mies haluaa olla rauhassa, mutta vannottaisin miestä ottamaan heti yhteyttä jos on tarvetta. Sanoisin myös, että tulen käymään miehen luona ainakin pari kertaa viikossa (veisin samalla miehelle valmista ruokaa ja jotain kaappiin/pakastimeen) mutta jos mies ei minua sinne halua niin se hänen on itse sanottava.
Eli lyhyesti tee selväksi, että sinä olet käytettävissä ja pidät huolta, mutta et halua tungetella jos mies haluaa rauhaa.
Minä olen myös ollut tukena naiselle, jonka mies tappoi itsensä. Apuni oli kuulema suuri.
kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava perheenäiti. Tämä on ihan hirvittävä sairaus ilman lääkitystä, mutta oikealla nappilajitelmalla elämä on mukavaa. Mutta ymmärrän siis myös ko. itsemurhan tehnyttä vaimoa, ei tämmöisen pään kanssa yksinkertaisesti jaksa elää. Siinä ei paina aviomiehen tunteet eikä syntymätön lapsi.
Sitä en ymmärrä, miksi nainen jätti lääkkeet pois. Pitihän hänen tietää seuraukset, ja silti otti riskin?
Miestä ei todennäköisesti pysty lohduttamaan millään. Hänen on itse tehtävä surutyönsä, ja hän tekee sen sitten kun pystyy. Tällä hetkellä hän tosin näyttäisi olevan trauman shokkivaiheessa, pitkittyneessä sellaisessa. Tässä on sinulle avuksesi lista traumatyön vaiheista:
1. Shokkivaihe
- suojaa sellaiselta tiedolta, jota ei pystytä ottamaan vastaan
- toimintakyky on tallella, mutta tunteet puuttuvat
- paniikki, lamaannus tai hysteerisyys yleisiä
2. Reaktiovaihe
- tietoisuus tapahtumasta
- tunteiden myrsky
- pelko ja häpeä
- fyysiset oireet yleisiä
3. Työstäminen
- asteittainen luopuminen, suru
- hetkittäisiä voimakkaita kaipauksen hetkiä
- hyviä ja huonoja päiviä
4. Uuden alku
- kuolemaan sopeutuminen
- arkiset asiat palautuvat
- tilaa uusille asioille
Sinä et siis pysty muuttamaan miehen elämää, hänen pitää haluta tehdä se itse. Voit ainoastaan olla läsnä silloin, kun hän haluaa puhua.
toista elämää sisällään!! Sinnittelin koko raskauden sen ajatuksen turvin, että synnytyksen jälkeen saan palkinnoksi kärsimyksistäni tappaa itseni ja se auttoi.
Vierailija:
Siinä ei paina aviomiehen tunteet eikä syntymätön lapsi.
hänellä on vastasyntynyt vauva ja vielä toinen lapsi. on yh äiti. söi lääkkeitä raskauden aikana. imetys aloitettiin synnärillä, joten äiti joutui lopettamaan lääkkeiden käytön. sanoin hänelle, että maidontulo olisi pitänyt estää, nyt äiti haluaa imettää, kun lapsi niin kovasti tykkää.
minusta äidissä oli jo merkkejä, ettei oikein ymmärtänyt kaikkea mitä puhuin ja kertoikin ettei pärjää ilman lääkkeitä. oli kyllä menossa lääkäriin.
raskauden aikainen ja synntyksen jälkeinen lääkitys pitää hoitaa. lääkkeitä ei saa lopettaa. aivan varmasti sairaalassa taas pauhattu äidinmaidon puolesta ja painostettu äitiä imetykseen.
itselläni todettiin synntyksen jälkeinen masennus ja lääkitys aloitettiin sairaalassa. hoitaja otti mieheni puhutteluun ja kysyi onko mieheni huomannyt että olen masentunut. olin kiltti ja otin suosiolla lääkkeeni. itse en masennustani tajunnut.
tuttavasi äidin lääkitystä ei olisi saanut lopettaa. tiedän että on lääkkeitä joita voi syödä raskausaikana, vaikka lääkekirjassa lukisikin ettei saa syödä raskaana ollessa.
nyt vaan ei ole enään mitään tehtävissä. mies tarvitsee apua, mutta kuka teistä saa hänet sen tajuamaan. auttaa kun ei pakolla voi.
Äärimmäisen surullisen kuuloinen tapaus... Toivottavasti kaikki kääntyy miehen osalta vielä valoon. Itsellä useita läheisiä, joilla pahoja ongelmia mielenterveyden kanssa. Näistä asioista on ilmeisesti niiden helppo irvailla, joilla ei omia kokemuksia asioista. Suorastaan hävettää teidän puolesta.
Jos nainen on noin häiriintynyt kuin ap:n kuvaama ihminen niin miten hän selviäisi lapsenhoidosta ja kaikesta mitä siihen liittyy sekä kasvatuksesta.
Jos ihminen on väkivaltainen läheisilleen niin miten lapsikaan olisi ollut turvassa jos päässä kilahtelee tämän tästä. Miehellä olisi jatkuva huoli jos töissä ja epävakaa äiti lapsen kanssa kotona. Lapsen tulevaisuus arveluttava, geeniperimä ja kavuympäristö.
Kyllä mies tuosta selviää ja toivotaan että löytää rinnalleen tasapainoisen naisen kun on valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Tosin mies on taatusti rikki suru puolison kuolemasta ja samoin syntymättömän lapsen sureminen.
Tuli mieleen se Björnqvist - eipä ollut onnellista heidän tyttärensä elämä niin oudon isän pitäessä hirmuvaltaa ja sairastuttaessa koko perheensä.
Toivottavasti omatunto kolkuttaa.
Onko siis miehellä muita lapsia?