Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa työuupumuksesta kärsivää puolisoa?
17.03.2026 |
Olen puolisoni kanssa samassa työpaikassa, joten tiedän että siellä on moni asia pielessä. Ihmisiä kohdellaan epäreilusti, roolit on epäselviä, linjaukset muuttuu jatkuvasti, ennen kaikkea johto ei ole töidensä tasalla. Puolisoni on alkanut kuormittua todella pahasti tämän vuoksi ja hänestä näkyy kaikki työuupumuksen oireet: on jatkuvasti väsynyt, mikään ei kiinnosta, kaikki ärsyttää ja näyttäytyy negatiivisena. Pahiten koen sen, että hän on alkanut nähdä minutkin osana ongelmaa ja ärsyyntyy joka asiasta mitä teen varsinkin töissä. Puhuu jopa erosta, vaikka mitään oikeita ongelmia ei ole vaan noissa syövereissään hän suurentelee pikkuasioita.
Miten ihmeessä toista voisi auttaa pääsemään yli noista synkistä ajatuksistaan? Varsinkin kun toinen on hän on huono ylipäätään puhumaan asioista. Miten minun tulisi käyttäytyä jotta en joka asiassa ärsyttäisi häntä niin pahasti vaan hän saisi rauhaa toipua? Kenelläkään kokemusta?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap:lle. Meillä miehen työuupumus jo takana päin, mutta oli vuosia kestävä kivikkoinen reitti. Hän ei suostunut sairauslomalle vaikka kuinka kehotin, ennen kuin töistä käskettiin mennä, kun oli sielläkin pinna niin kireällä. Puoli vuotta oli sairaslomalla, ei jaksanut muuta silloin kuin levätä ja kokeilla sopivia lääkityksiä ja käydä terapeutilla. Pääsi lopulta jaloilleen ja palasi samaan työpaikkaan, jossa on nyt mennyt paljon paremmin, kun terapiassa oppi muuttamaan omaa suhtautumistaan ja stressinhallintaa.
Et sinä voi valitettavasti tehdä oikein muuta, kuin kertoa hänelle, että olet huomannut tilanteen ja apua olisi hyvä hakea. Ja pysyä tukena, kun parantelee itseään, jos vaan suostuu siihen. Kauheita vastauksia olet saanut täällä, ei rakkaus eikä huolenpito useimmilla lopu siihen että toisella on vaikeaa, vaan siitä autetaan yli.
Oli itsellenikin raskas tuo aikakausi, kun mies oli aina huonolla tuulella ja pahimmillaan meni päivästä monta tuntia siihen, että kuuntelin, mikä kaikki on vikana. Eli ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
Kiitos, lohduttavaa kuulla että teillä on päästy tilanteesta yli ja vielä niin että olette yhä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei parane niin kauan kun työilmapiiri pysyy huonona. Se pitää mielialaa yllä ja sairastuttaa vielä monia, jos tilanteeseen ei löydy rohkeaa ihmistä joka uskaltaa puuttua tilanteeseen.
Olisko teillä käytettävissä työpaikkapsykologi tms.
Ei paljon vapaa-ajan ilot auta, jos surkeeseen ilmapiirin pitää palata.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei parane niin kauan kun työilmapiiri pysyy huonona. Se pitää mielialaa yllä ja sairastuttaa vielä monia, jos tilanteeseen ei löydy rohkeaa ihmistä joka uskaltaa puuttua tilanteeseen.
Olisko teillä käytettävissä työpaikkapsykologi tms.
Ei paljon vapaa-ajan ilot auta, jos surkeeseen ilmapiirin pitää palata.
Olen itse yrittänyt puuttua, kuten myös puoliso. Valitettavasti esihenkilö ei halua nähdä että mitään ongelmaa on, vaikka myös muut oireilevat. Olen yrittänyt silläkin verukkeella saada hänet hakemaan apua että voisi herättää esihenkilön näkemään tilanteen vakavuus jos joku joutuisi jäämään saikulle huonon työilmapiirin vuoksi. No, ei kai auta kuin yrittää jatkaa samalla tiellä. Tuntuu vaan niin toivottomalta.
Sairaslomalle puoliso. Sinä aikana hakee uutta työpaikkaa. Tai opettelee, että ei vaadi itseltään niin paljon. Ja opettelee hoitamaan siellä vain oman osuuden.
Voimia teille 🌺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä sama haaste. Emme ole naimisissa, mutta tapaamme usein. Mies on palannut loppuun töiden vuoksi. Hän pääsee juttelemaan ammattilaiselle pian. Hyvä niin. Ei tämä minullekaan helppoa ole, kun toinen purkaa omaa pahaa oloaan ja tuntuu, kuin olisin täysin kädetön tässä asiassa.
Miten olet itse jaksanut jos aina tavatessanne kaikki velloo vain sen surkeuden ympärillä? Näkeekö hän sinuakaan mitenkään positiivisesti?
Olen sanonut hänelle, ettei purkaisi minuun pahaa oloa jatkossa. Sanoin tästä ja hän suostui siihen. Kohtelee minua nyt hieman paremmin kuin aikaisemmin. Koen jaksavani vaikka en oikein tiedä aina miten tuen toista. Teemme yhdessä asioita. Käymme syömässä, tapaamme ystäviä, katsomme leffoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse juuri palaudun uupumuksesta, mutta olen onnekkaammassa asemassa kun en ole sidottu kauheaan työpaikkaan.
Olin aluksi käytännössä 6 viikkoa sängyn pohjalla nukkumassa ja sitten aloin tehdä uudenlaisia mielekkäämpiä töitä. Kumppanini ei vaadi minulta yhtään mitään kotona, antaa vain nukkua ja ei sano sanaakaan siitä, että joutuu käytännössä kokkaamaan ja siivoamaan yksin enkä jaksa kauheasti kuunnella hänen asioitaan. Lisäksi joudun jatkuvasti perumaan sovittuja menoja, koska en jaksa. Lapsia meillä ei ole, joten se helpottaa.
Nyt uupumusta takana 3,5kk ja alkaa vähän helpottaa, aaltoillen on välillä energiaa ja välillä ei.
Monelle tuo lokerointi on tärkeetä, näkeehän sen vastauksista. Eihän silläkään pitäisi olla mitään väliä. Pahoittelen, että juuri sun vastausta lainasin.