Oletko kostanut? Jos olet, kadutko?

Olen kostanut. En kadu, ei tulisi mieleenkään.

Mitä ja miksi? 

Menestys on paras kosto. Sitä olen tehnyt, en kadu.

En ole kostanut, mutta puolestani on kostettu. En olisi halunnut näin toimittavan, mutta en osaa olla pahoillanikaan asiasta.

Olen. En.

Olen, ei kaduta. Ihan oikein sille valehtelevalle luuserille.

Karma kostaa aina.

Kosto elää ikuisesti.

Pelimiehen avovaimon K:n kanssa puhelimessa selvisi kummallekin asioita. Kiitos sinulle. Hän teki ratkaisunsa ja tietokin levisi. Minulle jäi vain ahdistujan rooli pelimiehen teoista. Ja sitten vuosia myöhemmin kaikki on paremmin, vapaus..

En muista varsinaisesti kostaneeni, paitsi mitä nyt lapsena lyönyt takas.

Ns opetuksen annoin kyllä nuorena poikaystävälleni. En loukkaantunut yleensä herkästi, mutta eräänä päivänä tuli hänen suustaan sanat, jotka tuntui pahalta ja loukkasi. Ja ihan aiheesta.

Sanoin tästä poikaystävälle. Sen sijaan, että hän olisi pyytänyt anteeksi tms, niin hän ei ollut ymmärtävinään miten hänen sanomastaan voisi loukkaantua. Olin kuulemma vaan liian herkkä.

Odotin noin viikon, että tuli sopiva tilanne ja latasin poikaystävälle tismalleen samat sanat, mitä hän oli mulle sanonut viikko sitten. Poikaystävä loukkaantui paljon pahemmin kuin minä. Tämän jälkeen muistutin häntä viikon takaisista sanoistaan, joissa ei kuulemma ollut silloin mitään syytä loukkaantua. Lisäksi lisäsin, etten edes tarkoittanut sanomaani (mikä oli totta), mutta halusin näyttää hänelle, että kyllä tuntuu ja pahalta.

En tiedä, oppiko poikaystävä tuosta mitään. Toivottavasti. Tuntui, että hänen oli vaikea edelleenkään ymmärtää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

En muista varsinaisesti kostaneeni, paitsi mitä nyt lapsena lyönyt takas.

Ns opetuksen annoin kyllä nuorena poikaystävälleni. En loukkaantunut yleensä herkästi, mutta eräänä päivänä tuli hänen suustaan sanat, jotka tuntui pahalta ja loukkasi. Ja ihan aiheesta.

Sanoin tästä poikaystävälle. Sen sijaan, että hän olisi pyytänyt anteeksi tms, niin hän ei ollut ymmärtävinään miten hänen sanomastaan voisi loukkaantua. Olin kuulemma vaan liian herkkä.

Odotin noin viikon, että tuli sopiva tilanne ja latasin poikaystävälle tismalleen samat sanat, mitä hän oli mulle sanonut viikko sitten. Poikaystävä loukkaantui paljon pahemmin kuin minä. Tämän jälkeen muistutin häntä viikon takaisista sanoistaan, joissa ei kuulemma ollut silloin mitään syytä loukkaantua. Lisäksi lisäsin, etten edes tarkoittanut sanomaani (mikä oli totta), mutta halusin näyttää hänelle, että kyllä tuntuu ja pahalta.

En tiedä, oppiko poikaystävä tuosta mitään. Toivottavasti. Tuntui, että hänen oli vaikea edelleenkään ymmärtää asiaa.

Jatkan vielä:

Siskoni oli vähän samanlainen. Hänen ikävä huumorinsa olisi pitänyt vaan ymmärtää. Sehän oli hauskaa! (Not)

Mutta auta armias jos viljelit samanlaisia lauseita toiseen suuntaan, niin muutuit pahantekijäksi. 

On pitänyt siskoa muistutella välillä, et jos mä oon kolme kertaa yhden illan aikana antanut hänen ikävien/dissaavien kommenttiensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (ei kiinnostanut reagoida), niin sit kun mitta täyttyy/en enää jaksa kuunnella shaibaa hänen suustaan (yritti aikuisenakin alistaa kommenteillaan) ja annan yhden kerran takasin, niin se ei tee musta pahantekijää.