Kuinka moni on käynyt rippikoulun?
Ja mitä sieltä jäi päällimmäisenä mieleen/mitä opit?
Minun rippikouluantini oli varmaankin papin mielestä super epäonnistuminen! Itse taas kiitin, että heräsin ajattelemaan, että kaikki ei olekaan ihan niin yksinkertaista ja että totuutta on lähdettävä itse etsimään. Rippikoulu vahvisti uskoa Jumalaan, mutta vahvisti myös kuilua minun Kristinopin välillä.
JEV toisessa ketjussa kyseli mitä uskontoa edustan. Vastaan, että kuulun kirkkoon.
Kommentit (9)
Olen käynyt rippikoulun eli olen kuulunut ev.lut.kirkkoon. Myönteinen muisto siitä jäi. Itse en voi sanoa olleeni kristitty siihen aikaan. Jälkikäteen ajatellen olisi toivonut että kun siellä oli paljon asiaa jäi kuitenkin se pois että olisi opetettu selkeästi vastaus ensisijaiseen kysymykseen eli kysymykseen ' miten tulla uskoon Jeesukseen Kristukseen?' --- Tulin kristityksi joitain vuosia tuon rippikoulun jälkeen.
Tuttavallinen, siis kuulut kirkkoon eli käsittäisin tuon ilmauksesi niin että ilmoitat kuuluvasi johonkin kristilliseen yhteisöön. Tarkemmin mihinkä? Ei tarvitse sanoa sitä jos et näe sitä tarpeelliseksi.
mariam-83, huh huh minkälaisessa rippikoulussa olet joutunut käymään! Valitettavasti joillain paikkakunnilla ev.lut.kirkon toiminta on aivan Raamatusta luopunutta (en tiedä tarkalleen tilannetta varsinkaan kun en ev.lut.kirkkoon enään kuulu vaan kuulun yhteisöön, johon kuulumiseksi tulee olla kristitty).
Olin tullut uskoon vuotta aiemmin ja kävin yleensä Vapaakirkossa. Koska täytän 15 loppukesästä, niin olin tuolloin vielä himpun alle 15 vuotta, enkä pystynyt eroamaan kirkosta edes vanhempien luvalla. Nykyään en tiedä, mutta siihen aikaan vasta 15 vuotias sai erota, mikäli vanhemmat antoivat luvan ja 18 vuotias tietysti sai erota ilman vanhempien lupaa. Alle 15 vuotias erosi kirkosta vain, jos toinen tai molemmat vanhemmista erosivat kirkosta.
Ei se mitään, sillä sain tutustua uusiin ihmisiin leirillä. Eräs lapsuuden ystäväni oli sillä leirillä isosena ja tiesi, että olen uskovainen. Niinpä hän esitteli minut leirillä toiselle ihmiselle, joka myös oli uskovainen. Tämä ystävä kävi Kansanlähetyksessä ja lukiossa meistä tuli myös luokkakavereita. Yläasteen kävimme täysin eri kouluissa, joten siksi emme ennen rippileiriä edes tunteneet toisiamme.
Tässä on vielä oikeastaan sellainen juttu, että olisin halunnut samalle leirille koulukaverini kanssa. Olimme kuulleet, että se on mahdollista joissain tilanteissa. Mutta kun kävimme keskustelemassa asiasta kirkkoherranvirastossa, he eivät suostuneet vaihtamaan meidän leiriaikojamme. Leirit menivät jotenkin syntymäkuukauden mukaan. Niitä oli muistaakseni 12 kesän aikana ja koulukaverini kanssa jouduimme eri leireille. Minä koin tämän jälkeen päin tietysti Jumalan johdatuksena, kun sain leirillä tutustua tähän uuteen uskovaiseen ystävään ja sitä kautta muihinkin uskovaisiin, joista tuli lukiossa minun luokkakavereitani.
JEV:
Tuttavallinen, siis kuulut kirkkoon eli käsittäisin tuon ilmauksesi niin että ilmoitat kuuluvasi johonkin kristilliseen yhteisöön. Tarkemmin mihinkä? Ei tarvitse sanoa sitä jos et näe sitä tarpeelliseksi.
.
aikoinani rippikoulua ja leirillä. Mun fiilikset on sellaiset välinpitämättömät. Kävin sen koska kaikki muutkin, ei tullu sellaiset vibat, joista luin kuinka tullaan uskoon jne. Onneksi se oli koulutyyppinen, ja leirikeskuksessa oltiin vain vkonloppu, olenaina inhonnut kaikkia leirejä. Kirkossa käynti oli pakkopullaa.
Enkä meinannut päästä läpi edes kun en oppinut uskontunnustusta. Ja se olisi ollut mulle kauhea häpeä suvun edessä.
Tietty kirkossa tuli kyyneleet kun ajattelin että koko suku oli tullut sinne vain mun vuokseni.
(Veikkaan silti että tämä mun ripari tarina on aika tavallinen, harvat siellä uskoon tulee, en muista ketään luokaltani.)
Mutta se oli silloin. Mua kiinnosti sitten muut uskonnot enemmän ja totuus löytyi parjatusta (mm. muistan koulumme uskonnonopettajan, (nais)pappi, mielipiteen ) uskonnosta, islamista.
Ja Jumala tietää asiat parhaiten.
Pikkuveljeni meinasi mennä riparille vaan siksi, että saisi lahjoja...
Mutta ei siis nyt aiokaan mennä.
Ihan mukava, leppoisa pariviikkoinen. Olen aina ollut utelias ja tiedonhaluinen, joten minusta se oli ihan mielenkiintoistakin :)
Silloin olin vielä kristitty ja uskossa, joten siinä mielessä se oli ihan mukava kokemus. Kovin paljoa en enää muista, meillä oli aika pieni ryhmä, jossa oli paljon rauhallisia ihmisiä, koska suurin osa ikäluokan huligaaneista oli toisella leirillä ;)
Saihan sieltä tietoa tehdä omia päätöksiä elämässään ja tieni veikin sitten lopulta ihan muualle kuin kirkon helmaan.
ja sen jälkeen aloin etsimään oikeaa uskoa. Sukuni vilisee helluja ja vapaakirkkolaisia, tutustuin myös Kristuksen seurakuntaan. Sitten koin olevani ateisti, koska mikään kristityistä suunnista ei herättänyt minussa mitään positiivista vastakaikua. Lopuksi löysin islamin ollessani 16v. Sillä tiellä edelleen, nyt 33v:)
Ja se olikin sitten se viimeinen pisara. Eli sen jälkeen palasin Islamiin.
Mitä sieltä jäi mieleen? Se, ettei totuus voi olla näin (minun uskoni mukaan).
Sitten jäi lisäksi mieleen se, että oli pakko opetella pari rukousta ulkoa, vaikka eihän se vaikeaa ollut.
Siellä sai myös alaikäiset tupakoida, jos oli lupalappu vanhemmilta.
Ja oikein kannustettiin esiaviollisiin suhteisiin. Sukupuolivalistusta oli, muttei puhettakaan pidättäytymisestä avioliittoon asti. Aika outoa minusta.
Hyvää oli se, että voi papin kanssa keskustella uskon asioista.