Jos siskosi olisi juonut rahansa, niin lainaisitko hänelle 30 e ruokaan?

Jos jostain syystä siskollani olisi tuollainen tilanne, kävisin hänen kanssaan KERRAN kaupassa ja maksaisin ne ruokaostokset (en antaisi rahana, ettei se mene sitten viinaan). Ja käskisin laittaa asiansa kuntoon.

En. Ei nuo opi, jos on aina joku ottamassa koppia. Pitää kohdata seuraukset ihan itse, että tajuaa. Jos annat rahaa, olet vain mahdollistaja.

Oma sisko oli tuollainen. Lopulta ajoi itsensä kännissä hengiltä. Ei koskaan joutunut ottamaan itse vastuuta, kun läheiset paapoivat.

En lainaisi rahaa mutta voisin ostaa ruokaa.

Ostaisin sitä ruokaa, en antaisi rahaa. Tekisin vaikka kotiintilauksen, jos asuu kaukana. 

Mikähän onkaan todennäköisyys, että rahat menevät alkoholiin, eikä ruokaan? 

Antaisin, en lainaisi.

Mulle on käynyt noin, ja veljeni lainasi muutaman kympin, ostin rahoilla ruokaa. Katkaisisin välit jos joku sukulainen tai kaveri olisi niin mulkvisti että vittumaisuuttaan kieltäytyisi lainaamasta noin pientä summaa. Lainaamiseni ei kuitenkaan ole ollut jatkuvaa, edellisen kerran olen lainannut viime heinäkuussa. Ja aina maksanut takaisin. En kylläkään kertonut hänelle että olin juonut rahani, mutta hän on saattanut aavistaa sen. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän onkaan todennäköisyys, että rahat menevät alkoholiin, eikä ruokaan? 

Minulla ainakin on mennyt ruokaan vastaavassa tilanteessa. Mutta leimaa nyt rauhassa kaikki ihmiset samanlaisiksi. 

Aikuinen ihminen kyllä kestää yhden nälän. Viinaan voisin lainata.

Mulla on kokemusta tuollaisesta ja voin sanoa , että edessä on loputon suo jos tuolle tielle lähtee.

En. 
Ohjaisin paikkakunnan ruokajonoihin sekä koulujen ylijäämäruokajakoon. 

Vaikka se juominen v*ttaisi, niin kyllä silti antaisin ruokaan rahaa. Enkä pyytäisi maksamaan sitä takaisin, koska sitten hän olisi luultavasti taas 30 euroa miinuksella.

Älä koskaan lainaa rahaa lähimmäisellesi, vaan annat sen määrän rahaa kuin olet valmis menettämään.

Muussa tapauksessa pilaatte vain välinne, kun sinä alat kinuamaan rahaa takaisin ja läheinen ei sitä halua tai kykene maksamaan takaisin.

Joten aina kun kyseessä on lähipiiri, anna sen verran rahaa kuin sinulla on mahdollisuus antaa pois äläkä yhtään enempää.

En, ostaisin hänelle ruokaa ja veisin hänelle ruokakassin.

Vierailija kirjoitti:

Jos jostain syystä siskollani olisi tuollainen tilanne, kävisin hänen kanssaan KERRAN kaupassa ja maksaisin ne ruokaostokset (en antaisi rahana, ettei se mene sitten viinaan). Ja käskisin laittaa asiansa kuntoon.

Hyvä idea, jos se autettava asuu lähellä. Entä jos se autettava henkilö asuu niin kaukana, ettei yhteistä kauppareissua kertakaikkiaan ole järkeä ja mahdollista tehdä?

Kutsuisin hänet luokseni syömään. Samalla tekisin intervention.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jostain syystä siskollani olisi tuollainen tilanne, kävisin hänen kanssaan KERRAN kaupassa ja maksaisin ne ruokaostokset (en antaisi rahana, ettei se mene sitten viinaan). Ja käskisin laittaa asiansa kuntoon.

Hyvä idea, jos se autettava asuu lähellä. Entä jos se autettava henkilö asuu niin kaukana, ettei yhteistä kauppareissua kertakaikkiaan ole järkeä ja mahdollista tehdä?

Verkkokauppatilaus ja toimitus siskon osoitteeseen?

Tai lahjakortti, jolla ei saa alkoholia ostaa.

En antaisi enkä lainaisi rahaa. Kävisin hänen kanssaan kaupassa ja ostaisin sen verran ruokaa että pärjää ja sellaista ruokaa, mitä ei voi myydä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jostain syystä siskollani olisi tuollainen tilanne, kävisin hänen kanssaan KERRAN kaupassa ja maksaisin ne ruokaostokset (en antaisi rahana, ettei se mene sitten viinaan). Ja käskisin laittaa asiansa kuntoon.

Hyvä idea, jos se autettava asuu lähellä. Entä jos se autettava henkilö asuu niin kaukana, ettei yhteistä kauppareissua kertakaikkiaan ole järkeä ja mahdollista tehdä?

Tuossa tapauksessa laittaisin lähetyksen menemään esimerkiksi woltin kautta

Vierailija kirjoitti:

Jos jostain syystä siskollani olisi tuollainen tilanne, kävisin hänen kanssaan KERRAN kaupassa ja maksaisin ne ruokaostokset (en antaisi rahana, ettei se mene sitten viinaan). Ja käskisin laittaa asiansa kuntoon.

Ne saarnat ja käskyt johtavat vain mökötykseen ja uhriutumiseen.

Minulla on nuoruudenystävä, joka sairastaa invalidisoivaa sairautta, mutta hän on myös alkoholisoitunut, juo laatikon kaljaa päivässä. 

Hän pistää kaikki ongelmansa sairautensa ja sairasta ja köyhää kyykyttävien sosiaaliviranomaisten, lääkärien ja haljujen sukulaisten piikkiin.

Hän omistaa auton, mutta ei voi ajaa sillä, koska on aina juovuksissa.  Sitten on vailla kyytiä, koska ei voi sairautensa takia ajaa, lainailee rahaa jne.