Ei kai kukaan voi joutua puolisonsa omaishoitajaksi vastoin tahtoaan sillä perusteella että laitospaikkoja ei ole?

Voi joutua.

Voi sen jättää hoitamatta ja katsoa mitä tapahtuu.

Saahan kotihoitoa tilata miten paljon vaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi joutua.

Käytännössä näin voi käydä. Myötä- ja vastamäessä kun tuli kirkossa luvattua.

No ei tietystikään.

Virallisesti ei voi tietenkään. Käytännössä kyllä

Miksi et halua hoitaa kumppaniasi? Periaatteessahan siihen jo lupaudutaan kun aletaan olla yhdessä, pidetään huolta toisesta. Suhteessa ei ole mikään pakko olla.

Ei voi. Teidän vain pitää muuttaa erilleen. Laitospaikkoja ei vaan ole tarpeeksi eli jos et halua olla puolisosi omaishoitaja niin muutatte asumuseroon ja puoliso hoitaa itseitseään kotipalvelun suosiollisella avustuksella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua hoitaa kumppaniasi? Periaatteessahan siihen jo lupaudutaan kun aletaan olla yhdessä, pidetään huolta toisesta. Suhteessa ei ole mikään pakko olla.

Olen luvannut rakastaa, mutta en ole luvannut hoitaa. Jos puoliso ei pärjää itse kotona, menköön hoitoon jonnekin. Nöin olemme sopineet. Ap

Helpoin keino on laittaa avioeropaperit vetämään siinä vaiheessa kun omaisensa haluaa yhteiskunnan hoitoon.

Muuttaa pois kodistaan ja ilmoittaa asiasta hätäkeskukseen.

Näin toimien ei jätä ketään heitteille eikä voi saada syytettä asiasta.

Kun ambulanssi on vienyt exän jonnekin hoitoon voi palata takaisin kotiinsa :-)

Joku paikka löytyy aina jostain, koska ihmistä ei voi jättää heitteille. Nyt kuulostaa ehkä kamalalle, mutta jos omaishoitajuus ei ole vaihtoehto, niin sairaan omaisen voi viedä sairaalan päivystykseen ja sanoa, että en ota häntä enää kotiin. Sairaalan on otettava omainen petipaikalle ja etsittävä hänelle jostain pysyvämpi paikka. Väkisin ei voi sairasta omaista kotiin tuoda. 

Voi yksinkertaisesti vaan sanoa, että minä en ryhdy omaishoitajaksi. Piste. Jos sairas / vanha omainen on todella siinä kunnossa, ettei hän pysty huolehtimaan itse itsestään, niin paikka löytyy kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua hoitaa kumppaniasi? Periaatteessahan siihen jo lupaudutaan kun aletaan olla yhdessä, pidetään huolta toisesta. Suhteessa ei ole mikään pakko olla.

Olen luvannut rakastaa, mutta en ole luvannut hoitaa. Jos puoliso ei pärjää itse kotona, menköön hoitoon jonnekin. Nöin olemme sopineet. Ap

kyllä siihen rakkauteen kuuluu myös huolenpito. lääkäri ei tarvitse olla mutta voi auttaa ja hoitaa. sydämetön olet, et oikeasti rakasta.

Usein on ero siinä missä kunnossa lääkärit katsovat että ihminen voi olla kotona versus omaiset. Eli kotiutetaan harhoja näkevä muistisairas kotiin ja omaiset hoitavat koska kokevat että pitää. Toki sama tyyppi kotiutettaisiin myös ilman omaisia ja sitten vaan olisi reppanana kotonaan vähän huonolla hygienialla ja syömisellä.

Kinasin juuri tästä kaverien kanssa, että joutuuko sellaisen kumppanin hoitajaksi, jonka kanssa ei asu yhdessä, mutta tämä ilmoittaa sairaalassa päästäkseen kotiin, että kyllä tämä toinen hoitaa. Itse sanoin, ettei voi pakottaa, ellei itse halua. He taas, että joutuu, vaikkei haluaisi. Se on tietysti niin, että jos ei kehtaa tai tunnesyistä pysty kieltäytymään niin joutuu tietenkin. Mutta ei voi velvoittaa virallisesti. Se on vaikeampaa jos asutaan yhdessä. Jos ei ole hoitopaikkaa niin miten sitten käy, vaikea asia. Mutta onhan sekin kamalaa väkisin toista hoitaa ja vielä kamalampaa olla väkisin hoidettavana. 

Ei voi. Muutat vain muualle ja se on siinä. Tee kuitenkin huoli-ilmoitus lähtiessäsi kunnan sosiaalitoimeen, ettet joudu syytteeseen heitteille jättämisestä.

Ihmisiä ei voi kipata vaan laitokseen ja unohtaa sinne. Ihmisistä pitää pitää huoli, oli laitos tai ei. Ja sukulaisia ym. avuksi. Laitos voi olla liian levoton. 

Vierailija kirjoitti:

Kinasin juuri tästä kaverien kanssa, että joutuuko sellaisen kumppanin hoitajaksi, jonka kanssa ei asu yhdessä, mutta tämä ilmoittaa sairaalassa päästäkseen kotiin, että kyllä tämä toinen hoitaa. Itse sanoin, ettei voi pakottaa, ellei itse halua. He taas, että joutuu, vaikkei haluaisi. Se on tietysti niin, että jos ei kehtaa tai tunnesyistä pysty kieltäytymään niin joutuu tietenkin. Mutta ei voi velvoittaa virallisesti. Se on vaikeampaa jos asutaan yhdessä. Jos ei ole hoitopaikkaa niin miten sitten käy, vaikea asia. Mutta onhan sekin kamalaa väkisin toista hoitaa ja vielä kamalampaa olla väkisin hoidettavana. 

Monet palstalla kysyy että kuka teidät vanhana hoitaa jos ei ole lapsia. Vastaus: lapset hoitaa, ne silkohapset suloiset!

No meillä yrittivät pakottaa huonokuntoisen isäni omaishoitajaksi. Jolloin muutamassa viikossa olisi ollut kaksi hoidettavaa. Isä ilmoitti, että ei hoida kun ei pysty, hän vaikka eroaa ja muuttaa omaan asuntoon. Ja kas, hoitopaikka järjestyi parissa päivässä vaikka niitä ei muka ollut lainkaan vspaana. Me lapset olimme toisella puolella Suomea ja ulkomailla, joten me emme pydtyneet aittamaan kuin hyvin rajallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua hoitaa kumppaniasi? Periaatteessahan siihen jo lupaudutaan kun aletaan olla yhdessä, pidetään huolta toisesta. Suhteessa ei ole mikään pakko olla.

Olen luvannut rakastaa, mutta en ole luvannut hoitaa. Jos puoliso ei pärjää itse kotona, menköön hoitoon jonnekin. Nöin olemme sopineet. Ap

kyllä siihen rakkauteen kuuluu myös huolenpito. lääkäri ei tarvitse olla mutta voi auttaa ja hoitaa. sydämetön olet, et oikeasti rakasta.

Ei se aina ole siitä kiinni ettei rakastaisi ja haluaisi hoitaa. Kyse on usein sen puolison voimavaroista.

Virallisesti ei voi joutua, mutta käytännössä todellakin voi. Kun anoppi haluttiin pois terveyskeskuksen vuodeosastolta, appi kieltäytyi hoitamasta. Anoppi halusi kotiin ja suostui kotihoidon käynteihin, joten  anoppi kotiutettiin. Käytännössä appi joutui omaishoitajaksi, sillä anoppi oli liikuntakyvytön ja tarvitsi apua ihan kaikkeen mm syömiseen. Joten kun omaishoidontuesta alettiin puhua, appi katsoi parhaaksi suostua, sillä hänhän hoiti muutoinkin. Iso virhe. Sen jälkeen laitospaikka käytännössä oli poissuljettu. Appi oli itsekin jo 88-vuotias tuolloin ja väsyi nopeasti. Soitot mun miehelleni lisääntyi ja käyntien määrä anoppilaan alkoi olla päivittäistä 80km suuntaansa töiden jälkeen. Kun anoppi kaatui tai jässähti vaikka istumaan vessanpytylle tai tuoliin ei appi saanut häntä ylös. Huoli-ilmoitukset olivat yhtä tyhjän kanssa. Kipulääkkeet tekivät anopista sekavan ja ilkeän ja usein, kun olimme päässeet anoppilasta kotiin ja yritimme keskittyä omien lasten tarpeisiin, appi soitti itkien perään mitä kaikkea kauheaa anoppi nyt puhuu ja haukkuu. Lisäksi vielä kaukana asuvan kälyn puhelut. Jos hän joskus harvoin sai puhelun vanhemmiltaan, oli hänen reaktionsa soittaa miehelleni " mene nyt katsomaa, kun äiti on niin sekava/kivuissa/ isä siellä itkee väsymystä".

Omille lapsillemme olemme takoneet päähän, että he eivät ikinä saa tehdä samaa virhettä, kun me vanhenemme. Me emme halua varastaa lastemme elämää ja terveyttä viimeisenä tekonamme. On oltava jokin muu keino. Toivottavasti sellaisia laillistetaan pian.