Ei kai kukaan voi joutua puolisonsa omaishoitajaksi vastoin tahtoaan sillä perusteella että laitospaikkoja ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua hoitaa kumppaniasi? Periaatteessahan siihen jo lupaudutaan kun aletaan olla yhdessä, pidetään huolta toisesta. Suhteessa ei ole mikään pakko olla.

Löytyykö sulta omakohtaista kokemusta esimerkiksi muistisairaan puolison hoitamisesta?? Kun toinen pahimmillaan on aggressiivinen ja kuseksii nurkkiin. En toivoisi kenenkään joutuvan siihen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei voi kipata vaan laitokseen ja unohtaa sinne. Ihmisistä pitää pitää huoli, oli laitos tai ei. Ja sukulaisia ym. avuksi. Laitos voi olla liian levoton. 

Jos on itse sairas ja ei pysty sen takia hoitamaan ketään. Niin ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua hoitaa kumppaniasi? Periaatteessahan siihen jo lupaudutaan kun aletaan olla yhdessä, pidetään huolta toisesta. Suhteessa ei ole mikään pakko olla.

Tämä on kysymys, jonka voi esittää vain mitään tietämätön ihminen. 

Ympärivuorokautisiin laitoksiin otetaan liian helposti sellaisia ihmisiä, jotka pärjäisivät kotonakin kun kotihoito kävisi pari kertaa päivässä tarkistamassa. Sen sijaan niille jotka oikeasti ei yhtään pärjää yksin ja pää täysin tyhjä, tuntuu olevan vaikea saada kokoaikaista paikkaa.

Todellisuus on aika raakaa. Kuolemansairas vanhus kotiutetaan, häntä hoitanut itsensä väsyttänyt ja sairastuttanut toinen vanhus ei kykene enää hoitamaan. Puolisolle sanotaan vain, että lisätään kotihoidon käyntejä ja anna hoidettavan sieltä sängystä vain huudella ja älä reagoi. Kyllä se kotihoito sitten tuo sitä juomista/vaihtaa vaipat/nostaa pudonneen peiton/tms. kun tulee, tuntien päästä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua hoitaa kumppaniasi? Periaatteessahan siihen jo lupaudutaan kun aletaan olla yhdessä, pidetään huolta toisesta. Suhteessa ei ole mikään pakko olla.

Kyse ei aina ole pelkästä halusta. Seurasin pari vuotta vanhaa anoppiani joka hoiti puolisoaan. Hänestä tuli kiukkuinen, kärttyinen ja sietämätön ihminen. Hän ei ole millään lailla edes hoitajatyyppiä, mutta halusipa hoitaa mutta mitta tuli täyteen ja seinä vastaan. 

Usein omahoitaja on itsekin vanha ja voimat alkavat loppua fyysisesti ja kohta myös psyykkisesti. Monet ehtivät hajota ja romahtaa itse, kun apua ei saada ajoissa ja tarpeeksi heti on tarve vaan pitkällä viiveellä.

Vierailija kirjoitti:

Ympärivuorokautisiin laitoksiin otetaan liian helposti sellaisia ihmisiä, jotka pärjäisivät kotonakin kun kotihoito kävisi pari kertaa päivässä tarkistamassa. Sen sijaan niille jotka oikeasti ei yhtään pärjää yksin ja pää täysin tyhjä, tuntuu olevan vaikea saada kokoaikaista paikkaa.

Hoipaikoissa voit nähdä vireitä ja toimintakykyisiä ihmisiä, jotka touhuavat ja pursuvat energiaa. Päälle ei heti näy, että heidän pääkoppansa ja muistinsa ei enää pelaa ja he ovat lopulta vain vaaraksi itselleen jos asuisivat yksin.