Aina sanotaan, että kunhan tekee kovasti töitä, niin voi muuttaa elämänsä ja menestyä
Minkä suhteen niitä töitä pitäisi esim. pitkäaikaistyöttömän tehdä? En oikein hahmota mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä kovasti tekemään jotain.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuosia työttömänä niin siinä ehtii opiskelemaan pari uutta kieltä, treenaamaan huippukuntoon, opettelemaan useamman tietoteknisen järjestelmän käytön, hankkimaan lisäkoulutuksia, kortteja ja passeja ja onkin jo houkuttelevampi työntekijä työnantajalle.
Vaan kun noihin pitää saada lupa työkkäriltä...
Ja rahaa! Lisäkoulutuksia ja kortteja ei todellakaan saa ilmaiseksi.
Samanlainen aikansa elänyt sanonta kuin "lapsi tuo leivän tullessaan" joka päti joskus agraariaikaan kun kaikille oli maataloustöitä ja lapsen sai laillisesti laittaa talikon varteen 6-vuotiaana. Ei enää mitään relevanssia nykyiseen kasinotalousyhteiskuntaan jossa joku osaketreidaaja voi muutamalla napinpainalluksella tienata enemmän päivässä kuin peltotyöläinen vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ei tarkoiteta pelkästään työpaikassa ahkerointia vaan myös opiskelua ja muita asioita, jotka edistävät elämässä menestymistä, kuten terveitä elintapoja, sosiaalisuutta, talouden hallintaa jne.
Miten nämä terveet elintavat, sosiaalisuus ja talouden hallinta auttavat työllistymään? En ainakaan ole huomannut niistä olevan mitään hyötyä. Vai enkö ole tehnyt riittävän kovasti töitä niiden suhteen?
Ap
No mietipä jos itse olisit valitsemassa jotain ihmistä töihin, ottaisitko sellaisen jolla nuo asiat on rempallaan?
En mä pääse edes haastatteluun esittelemään treenattua kroppaani, hyvää ihoani, tyylikkäitä vaatteitani tai puhdasta luottorekisteriäni.
Ap
Kuten autoilussa: voit ajaa vaikka kuinka hyvin ilman kolaria, mutta autoilijoita on muitakin ja saatat kuolla liikenneonnettomuudessa. Mikään ei siis takaa mitään. Tarvitaan hyvää tuuria, onnenkantamoisen olla, elää ja tehdä asioita juuri oikeaan aikaan. Työnteko ahkerasti tänään lähinnä uuvuttaa, jolla saat vain fyysisesti sairaan olon, olet henkisesti uupunut ja haluat vain pois tästä kuristavasta oravanpyörästä.
Kaveri vähensi ryyppäämistä, opiskeli uuden työllistävämmän ammatin, teki pari harkkaa olemattomalla palkalla ja päätyi niiden kautta parempipalkkaisiin hommiin. Duunari edelleen, mutta teki siis siirtymän melko juoposta työttömästä työelämään.
Mitä vikaa teidän mielestä tässä?
Vierailija kirjoitti:
Kaveri vähensi ryyppäämistä, opiskeli uuden työllistävämmän ammatin, teki pari harkkaa olemattomalla palkalla ja päätyi niiden kautta parempipalkkaisiin hommiin. Duunari edelleen, mutta teki siis siirtymän melko juoposta työttömästä työelämään.
Mitä vikaa teidän mielestä tässä?
No varmaan jos se juurisyy on tuo ryyppääminen, niin varmaan auttoi.
Mutta jos minulla on jo lähtökohtaisesti hyvät elämäntavat, korkeakoulututkinto ja nyt opiskelen uutta ammattia, on suhteitakin ja silti ei tule kutsuja edes haastatteluihin.
Kertokaapa te ihmeelliset työssäkäyvät, mikä on työllistymisen salaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuosia työttömänä niin siinä ehtii opiskelemaan pari uutta kieltä, treenaamaan huippukuntoon, opettelemaan useamman tietoteknisen järjestelmän käytön, hankkimaan lisäkoulutuksia, kortteja ja passeja ja onkin jo houkuttelevampi työntekijä työnantajalle.
Vaan kun noihin pitää saada lupa työkkäriltä...
Ja rahaa! Lisäkoulutuksia ja kortteja ei todellakaan saa ilmaiseksi.
Lähes ilmaiseksi, peruskortit maksavat saman kuin 2-3 laatikkoa kaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri vähensi ryyppäämistä, opiskeli uuden työllistävämmän ammatin, teki pari harkkaa olemattomalla palkalla ja päätyi niiden kautta parempipalkkaisiin hommiin. Duunari edelleen, mutta teki siis siirtymän melko juoposta työttömästä työelämään.
Mitä vikaa teidän mielestä tässä?
Vika on siinä, että kukaan ei takaa 100% että tuo onnistuu, niin silloin kenenkään ei kannata yrittää.
Silti samat tyypit eivät näe mitään ongelmaa siinä, että laittavat rivin tai pari lottoa vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Kuten autoilussa: voit ajaa vaikka kuinka hyvin ilman kolaria, mutta autoilijoita on muitakin ja saatat kuolla liikenneonnettomuudessa. Mikään ei siis takaa mitään. Tarvitaan hyvää tuuria, onnenkantamoisen olla, elää ja tehdä asioita juuri oikeaan aikaan. Työnteko ahkerasti tänään lähinnä uuvuttaa, jolla saat vain fyysisesti sairaan olon, olet henkisesti uupunut ja haluat vain pois tästä kuristavasta oravanpyörästä.
Jos ajat aina varomattomasti kaahaillen, on riski huonoon lopputulokseen suurempi. Tottakai elämässä on asioita, joihin ei voi vaikuttaa itse. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei olisi mitään syytä toimia itse mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ei tarkoiteta pelkästään työpaikassa ahkerointia vaan myös opiskelua ja muita asioita, jotka edistävät elämässä menestymistä, kuten terveitä elintapoja, sosiaalisuutta, talouden hallintaa jne.
Miten nämä terveet elintavat, sosiaalisuus ja talouden hallinta auttavat työllistymään? En ainakaan ole huomannut niistä olevan mitään hyötyä. Vai enkö ole tehnyt riittävän kovasti töitä niiden suhteen?
Ap
No mietipä jos itse olisit valitsemassa jotain ihmistä töihin, ottaisitko sellaisen jolla nuo asiat on rempallaan?
En mä pääse edes haastatteluun esittelemään treenattua kroppaani, hyvää ihoani, tyylikkäitä vaatteitani tai puhdasta luottorekisteriäni.
Ap
Sinulta puuttuu vain henkiset lahjat. Sitten kun elämässä on näitä muiden elämiä setviviä sabotöörejä, silläkään ei tee enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri vähensi ryyppäämistä, opiskeli uuden työllistävämmän ammatin, teki pari harkkaa olemattomalla palkalla ja päätyi niiden kautta parempipalkkaisiin hommiin. Duunari edelleen, mutta teki siis siirtymän melko juoposta työttömästä työelämään.
Mitä vikaa teidän mielestä tässä?
No varmaan jos se juurisyy on tuo ryyppääminen, niin varmaan auttoi.
Mutta jos minulla on jo lähtökohtaisesti hyvät elämäntavat, korkeakoulututkinto ja nyt opiskelen uutta ammattia, on suhteitakin ja silti ei tule kutsuja edes haastatteluihin.
Kertokaapa te ihmeelliset työssäkäyvät, mikä on työllistymisen salaisuus?
Niinpä. Mulla on kaksi tutkintoa eikä minkäänlaisia elämänhallinnan ongelmia, juon vuodessa ehkä yhteensä 10 olutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri vähensi ryyppäämistä, opiskeli uuden työllistävämmän ammatin, teki pari harkkaa olemattomalla palkalla ja päätyi niiden kautta parempipalkkaisiin hommiin. Duunari edelleen, mutta teki siis siirtymän melko juoposta työttömästä työelämään.
Mitä vikaa teidän mielestä tässä?
Vika on siinä, että kukaan ei takaa 100% että tuo onnistuu, niin silloin kenenkään ei kannata yrittää.
Silti samat tyypit eivät näe mitään ongelmaa siinä, että laittavat rivin tai pari lottoa vetämään.
100% varmasti ei onnistu, jos jää kotiin ryyppäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuosia työttömänä niin siinä ehtii opiskelemaan pari uutta kieltä, treenaamaan huippukuntoon, opettelemaan useamman tietoteknisen järjestelmän käytön, hankkimaan lisäkoulutuksia, kortteja ja passeja ja onkin jo houkuttelevampi työntekijä työnantajalle.
Vaan kun noihin pitää saada lupa työkkäriltä...
Ja rahaa! Lisäkoulutuksia ja kortteja ei todellakaan saa ilmaiseksi.
Lähes ilmaiseksi, peruskortit maksavat saman kuin 2-3 laatikkoa kaljaa.
Mikä ihmeen oletus on tämä, että työttömän rahat menee kaljaan? En ole eläessäni ostanut yhtään kaljalaatikkoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri vähensi ryyppäämistä, opiskeli uuden työllistävämmän ammatin, teki pari harkkaa olemattomalla palkalla ja päätyi niiden kautta parempipalkkaisiin hommiin. Duunari edelleen, mutta teki siis siirtymän melko juoposta työttömästä työelämään.
Mitä vikaa teidän mielestä tässä?
No varmaan jos se juurisyy on tuo ryyppääminen, niin varmaan auttoi.
Mutta jos minulla on jo lähtökohtaisesti hyvät elämäntavat, korkeakoulututkinto ja nyt opiskelen uutta ammattia, on suhteitakin ja silti ei tule kutsuja edes haastatteluihin.
Kertokaapa te ihmeelliset työssäkäyvät, mikä on työllistymisen salaisuus?
Ilmeisesti se korkeakoulututkinto ei liity mitenkään tekniikkaan tai talouteen.
Tuo, mitä aloituksessa lukee, on ennen pitänytkin paikkansa, mutta ei enää 20 vuoteen. Tuo arvopohja ja vastavuoroinen toimintamalli kuuluu menneeseen maailmaan. Sinua pidetään hölmönä ja lapsellisena, jos kuvittelet että maailma toimii enää noin. Nykyisin jokainen yrittää ottaa kaiken mahdollisen, mitä tilanteesta irti saa. Tyyli on vapaa; kyynärpäät, kantapäät nyrkit, whaterever. Joku saa jotain, joku ei saa mitään, aikalailla myös tuurista kiinni, ja pärstästä, ja manipulointitaidoista. Sattuma korjaa satoa. Onnea kisaan.
Vierailija kirjoitti:
Perustuslain mukaan ihmisen on elätettävä itsensä. Ainoastaan ellei pysty, yhteiskunta auttaa.
Tuttu nuori haki 400 työpaikkaa ennen kuin sai työn joka ei vastaa yhtään hänen ammattiaan. Mutta hän siis pääsin Mäkkärin kassalle ja kokee itsensä onnekkaaksi. Omassa nuoruudessa haettiin ja saatiin vain oman ammatin töitä.
Moni on estynyt työpulan takia elättämään itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustuslain mukaan ihmisen on elätettävä itsensä. Ainoastaan ellei pysty, yhteiskunta auttaa.
Tuttu nuori haki 400 työpaikkaa ennen kuin sai työn joka ei vastaa yhtään hänen ammattiaan. Mutta hän siis pääsin Mäkkärin kassalle ja kokee itsensä onnekkaaksi. Omassa nuoruudessa haettiin ja saatiin vain oman ammatin töitä.
Moni on estynyt työpulan takia elättämään itsensä.
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus työhön ja toimeentuloon. Työttömyyslukujen ja konkurssien valossa: kumpi on rikki PL vai yhteiskunta?
Vierailija kirjoitti:
tuo lauselma on aina ollut pelkkää propagandaa ja valehtelua...
vain syntymällä rikkaaseen eliittisukuun voi menestyä kaikki muu on valehtelua
On ihan turha kouluttaa muita kuin rikkaiden eliittisukujen jälkeläisiä, koska kaikista muista tulee köyhiä luusereita, jotka eivät tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mummollani oli sanonta: ahkeruus voittaa kovan onnen. Hän yritti kertoa että vaikka koko ajan on huono tuuria, pitää vain ahkerasti pyrkiä kohti parempaa.
Ja mummosi oli opiskelu-/työelämässä vuonna 19...? Kulta pieni, ja mummo pieni; maailma on tosiaan muuttunut niistä ajoista. Tervetuloa tähän päivään.
EI kyse on kovasta työn tekemisestä, vaan siitä että on hyväpalkkainen työ. Eivät valkokaulustyöntekijät rehki yhtään sen enempää kuin vaikka siivoojat. Ahkeruuspuhe on sumutusta.