Moni sanoo, että ammatinvalinta tulee nykyään nuorille eteen liian aikaisin.

 Vuosikausia on puhuttu jatkuvan kouluttautumisen tärkeydestä. Se ei tarkoita ainoastaan jatkuvaa kouluttautumista oman ammatin muuttuviin tarpeisiin, vaan myös kouluttautumista mahdollisesti täysin uuteen ammattiin jos tarve niin vaatii. Muuttuvassa yhteiskunnassa vanhat ammatit jäävät pois ja uusia tulee tilalle. Oli todella puusilmäinen päätös poistaa aikuisopintotuki ja muutenkin vaikeuttaa opiskelijoiden alanvaihtoa. En ymmärrä miksi poliitikot katsovan sen olevan yhteiskunnalle hyödyllisempää jos ihminen on työttömänä, kuin että hän saisi opintotukea hankkiakseen itselleen uuden ammatin ja sitä kautta pääsyn työelämään ja veronmaksajaksi.

Aivot kehittyvät kolmekymppiseksi asti ja tulevaisuuden ajattelu on viimeisimpiä kehittyviä osia. Lisäksi ongelma on siinä että lapset pakotetaan valitsemään brändien ja mielikuvien perusteella ilman todellista käsitystä alan todellisuudesta, työllistävyydesrtä tai ansaintakeinoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aina se on tullut. Harvalla kaverille oli 30v sitten selkeät suunnitelmat jo ysillä, kun valinnat tehtiin. Osa meni lukioon miettimään, osa haki sinne amikseen, mitä paikkakunnalta löytyi. Muistatteko muuten, että silloin oli lähihoitajakoulutukseen 17v pääsyikäraja? Kaikkien, jotka halusi lähihoitajaksi opiskelemaan, oli pakko käydä kymppiluokka. 

Ai ihan pakko käydä kymppiluokka? Ei saanut mennä esim. töihin, tai kansalaisopistoon?

Se oli kansanopisto, johon moni  meni silloin , kun ei löytänyt mieleistään amislinjaa tai mennyt lukioon.

Vielä tänäkin päivänä vanhemmat vaikuttavat lapsensa koulutusvalintaan. Tämän palstan keskustelujen perusteella jopa painostavat menemään lukioon, kun pitävät amista jotenkin alempiarvoisena.

Ei vanhemmat ajattele sitä, että nuori voi saada hevosenhoitajakoulutusta pohjaa elinikäiselle harrastukselle ja opiskella hevoseläinlääkäriksi sitten aikuisena.

Ehtivät lukee monta ammattia, mikä o ihan järkevää nykyään. Ei sitä kannata oloneuvokses jäädä. Ihan hyvä, että oppivelvollisuus nostettiin 18v . 

No mikään ei estä vaihtamasta sitä alaa myöhemmin.

Ylipäätään jo opiskelu tapahtuu liian nuorena. Eihän lapsena ymmärrä mitään miksi koulussa pitäisi tähdätä 10 keskiarvoon. Se 5 enkku tulee yllätyksenä kun yhtäkkiä pitäisi olla valitsemassa ammattiin johtavaa koulutusta ja ei edes tiedä mitä haluaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niinhän se tulee. Itse tiesin vasta kolmekymppisenä mitä haluan tehdä."

 

Mutta miten niin nykyään? Miksei keskikoulu-/kansalaiskouluaikana tai vielä peruskoulun alkuaikoinakaan ei pidetty ongelmana sitä, että koulu päättyy 15-16-vuotiaana?

Nykyään on ehkä vähän se ongelma, että mitään ei pääse tekemään ilman (monesti turhaa) tutkintoa, ja sitten taas kun olet yhden tutkinnon hankkinut niin uudelleenkouluttautuminen on mahdotonta ilman lottovoittoa.

Juuri näin! Minulla on maisterin paperit, joilla en kuitenkaan työllisty. Opintotukikuukaudet eivät riitä enää uuteen tutkintoon. En saa edes osa-aikatöitä. Nyt olen sitten työttömänä kun en saa töitä, enkä pysty opiskelemaan uutta tutkintoa/ammattia. Työkkäri voisi kuulemma maksaa lähihoitajan koulutuksen, mutta en sovellu alalle.

Niinhän se tulee. Itse tiesin vasta kolmekymppisenä mitä haluan tehdä.


Kolmekymppiseksiko asti yhteiskunnan olisi pitänyt sinua hyysätä?

Aivot kehittyvät kolmekymppiseksi asti ja tulevaisuuden ajattelu on viimeisimpiä kehittyviä osia. Lisäksi ongelma on siinä että lapset pakotetaan valitsemään brändien ja mielikuvien perusteella ilman todellista käsitystä alan todellisuudesta, työllistävyydesrtä tai ansaintakeinoista.


Aivot kehittyvät läpi elämän (ainakin fiksuimmilla, sinusta en tiedä), joten sen perusteella ei kannata ammatinvalintaa jäädä liikaa lykkäämään.