Miksi mies mököttää AINA juhlapäivinä?

tylsää, mutta ei! Pakko kököttää kotona naama rutussa, tuntuu että kaikki valmistelut menee hukkaan.

Luotko tietämättäsi kauheita idylliodotuksia, joista mies ahdistuu?

Kuinka paljon mielellään mies olisikaan sen toisen sängyssä.

Ja taas meni vappuaatto niin, että ensin surffasi netissä ja sen jälkeen katsoi jotain elokuvaa. Eikä puhunut mitään minulle, yritä siinä sitten olla vapputunnelmissa lasten kanssa =(

että juhlastanne tulisi enemmän yhteinen? Eikö miehesi innostu edes lastensa riemusta? Siihen voisit kyllä ainakin vedota, että kurjat muistot jää lapsille, jos isi mököttää kaiket päivät...

perinteisiä " traditioita" . Syökää vaikka juhannuksena jouluruokaa tai jotain muuta sellaista, ehkä miehesi voisi sitä kautta löytää ilon juhlapyhistä omaa kauttaan...

juhlapäivistä sen että eräs AINA mökötti. Muuten ihan perustyytyväinen ihminen, mutta aina kun tulee juhlapäivät niin tietää, mitä on odotettavissa. Sinänsä pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että ei juo juhlapäivinä tms. mutta kyllä tämäkin on rasittavaa.

Olen samaa mieltä kanssasi et pilaa juhlatunnelman. Moni on kysynytkin multa et onx toi sun mies vihanen jostain. En mä tiedä... aina se on tollanen ollut. Ja sen faija on ihan samanlainen. Ja sen mutsi on kärsinyt siitä koko ikänsä.

mutta syyttely ei varmasti tilannetta juuri paranna. Jos asiasta puhuminen ei solmuja aukaise, voisit varmaan keksiä itsellesi ja lapsillesi mukavaa tekemistä esimerkiksi juhannukseksi ja jättää miehesi mököttämään kotiin.

Etukäteen (tai jälki), ilman sarvia ja hampaita ja nalkuttamatta. Kysynyt miksi on näin ja kertonut miltä se tuntuu. Sitten voisitte ehkä koittaa yhdessä suunnitella seuraavaa juhlaa, niin että hänkin osallistuisi sekä suunnitteluun että toteuttamiseen.

eli te olette aina kotona juhlapyhinä. Ei ketään, ketä kutsua kylään. Ei ketään, kenen luokse mennä.

meille vieraita. Ei mitään innostusta!

mitä hän haluaa tehdä?

Esim. joulu on meillä yhtä tuskaa, inhoan tällaisia turhia paskanjauhantapäiviä ja materialistista sontaa.



Toivoisin että ei ikinä vietettäisi mitään näitä höpötyksiä, mutta pakkohan se on kun muu perhe haluaa.

Saavat sitten kärsiä äkäisestä äidistä.



Minulla on pohjimmiltaan syynä huono lapsuus, pelättiin sisarusten kanssa jo etukäteen esim. joulua kun jouduttiin koko perhe olemaan kotona monta päivää ja oli todella kireä tunnelma!

Hyvä että uskalsi hengittää.

no eihän sellaista häneltä odotetakaan. Kunhan vietettäisiin aikaa yhdessä. Haluaa olla kotona, surffailla netissä, katsoa televisiota, mutta ei tehdä kanssamme mitään. Edes yhtä ilmapalloa ei viitsi puhaltaa! Tosiaan olen sanonut, että voi mennä vaikka kaverille, jos meidän seura ei kiinnosta. Miksi pitää jäädä ilonpilaajaksi, jos ei kiinnosta?

Vierailija:

Toivoisin että ei ikinä vietettäisi mitään näitä höpötyksiä, mutta pakkohan se on kun muu perhe haluaa.

Saavat sitten kärsiä äkäisestä äidistä.

Minulla on pohjimmiltaan syynä huono lapsuus, pelättiin sisarusten kanssa jo etukäteen esim. joulua kun jouduttiin koko perhe olemaan kotona monta päivää ja oli todella kireä tunnelma!

Hyvä että uskalsi hengittää.

Mies meillä kääntää, että minä olen hermona. No kyllä kieltämättä hermostunkin sellaisesta käytöksestä.

töissä käydään, lapset päivähoidossa. Ihan tavallista arjen pyörittämistä, siksi olisi juhlapäivinä kiva saada vaihtelua. Käymme tuttujen syntymäpäivillä jne. ei kuitenkaan ihan viikottain juosta kyläilemässä, että ei varmaankaan siitä rasitu?

juhlat (siis pääsiäinen, vappu, juhannus) ystäväperheen kanssa ja päiväsaikaan on kaikilla velvoite ajatella lastenjuhlaa ja illalla äijät kiskoo kaljaa.

Minun olisi todella vaikea kuvitella mieheni käyttäytyvän lapsiaan kohtaan noin välinpitämättömästi, vaikka joskus voi melkoinen junttura ollakin. Eli jos arkenne on " vain" sitä arjen pyöritystä, ei kai juhlakaan voi olla kuin pakkopullaa?

vaikka näemmekin vain illalla. Olemme molemmat puheliaita ja samanlainen huumorintaju. Ihmetyttää se muutos, mikä tulee juhlapyhinä.